EU:n viherpesulainsäädäntö suitsii räikeimpiä ylilyöntejä, muttei poista viherpesua

EU:n viherpesulainsäädäntö suitsii räikeimpiä ylilyöntejä, muttei poista viherpesua

16.11.2026

Turkulaisen K-kaupan ikkunasta katosi syyskuussa yksi sana: vastuullinen. Myymälä on nyt pelkkä kauppa. Muutoksen taustalla on EU:n uusi direktiivi, jonka tavoitteena on edistää vihreää siirtymää ja suojata kuluttajia harhaanjohtavalta markkinoinnilta.

Pari vuotta sitten uutisoimme, että viherpesu kielletään EU:ssa. Tuolloin Euroopan parlamentti hyväksyi direktiivin, joka rajoittaisi perusteettomia ympäristöväittämiä mainonnassa.

Kyseinen laki, eli vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi, astui voimaan syyskuussa.

Muutos näkyi Suomen katukuvassa heti. Esimerkiksi erään K-kaupan ikkunateippauksista, joissa aiemmin luki vastuullinen kauppa sekä vastuullisuus on meidän valintamme, vastuullisuusviittaukset oli poistettu.

Direktiivi on tärkeä lisä mainontaa suitsivaan sääntelyyn.

Se ei kuitenkaan tule lopettamaan viherpesua, vaan sallii jatkossakin vastuullisuusväittämät, joiden avulla tuotteista voidaan antaa todellista puhtoisempi kuva.

Turkulainen K-kauppa ei enää puhu vastuullisuudesta sen ikkunateippauksissa.

Epämääräiset väittämät ruotuun

Käydään ensin läpi, mikä direktiivissä on hyvää.

Jo nykyinen sääntely on suitsinut jonkin verran yritysten markkinointia, mutta uuden direktiivin myötä voimaan astuneet muutokset laittoivat isomman vaihteen silmään.

Direktiivin myötä yritykset eivät saa käyttää kuluttajamarkkinoinnissaan sellaisia yleisiä väittämiä kuten vihreä, ekologinen, ilmastoystävällinen tai vastuullinen, jollei samassa yhteydessä pysty todentamaan, millä tavalla tuote on ympäristön tai sosiaalisen vastuun osalta muita parempi.

Tätä sääntelyä on kaivattu. Sanoja kuten “vastuullinen” tai “ekologinen” viljellään markkinoinnissa niin huolettomasti ja löyhin perustein, että niiden merkitys on laimentunut lähes olemattomiin.

Räikeimmät ylilyönnit saadaan kuriin, mutta viherpesu ei poistu

Sitten niihin direktiivin ongelmiin.

Esimerkkinä muutoksesta lakitekstissä nostetaan pakkausmerkinnät. Pakkauksen kyljessä ei saa lukea vaikkapa ”ympäristöystävällinen pakkaus” ilman sen kummempia selityksiä. Sen sijaan teksti ”100 prosenttia tämän pakkauksen tuottamiseen käytetystä energiasta saadaan uusiutuvista lähteistä” on sallittu – tosin vain, jos väite on hyvin perusteltu.

On kiinnostavaa, että juuri tällainen pakkausmateriaalia koskeva esimerkki on päätetty ottaa havainnollistamaan lain konkretiaa.

Direktiivin mukaan on siis sallittua viestiä, että pakkaus on tehty uusiutuvaa energiaa käyttäen. Pakkauksen valmistamiseen käytetty energia ei vaan kerro mitään itse tuotteen ympäristöystävällisyydestä. Se tieto olisi paljon olennaisempi vastuullisuutta pohtivalle kuluttajalle.

Direktiivissä myös pureudutaan väittämiin hyvin teknisellä tasolla, mutta tuotteiden ympäristövaikutusten kokonaiskuva jää huomiotta.

Vaikkapa takkia ei voi enää markkinoida pelkästään “ympäristöystävällisenä tuotteena”, vaan kertoa tarkemmin, että takin materiaali on 50 % kierrätettyä polyesteriä.

Kuluttajan harteille jää silti edelleen sen arviointi, tekeekö kierrätyspolyesterin käyttö tuotteesta vastuullisen (ei tee).

Uusi kuluttajasuojalaki siivoaa pahimmat ylilyönnit pois, jotta hommaan saadaan joku roti. Silti meidän tulee pitää hoksottimet hereillä jatkossakin. Vaikka tuotteen markkinointi noudattaisi uutta lainsäädäntöä, se ei automaattisesti tarkoita, että tuote on kaikin puolin vastuullinen. Eli vaikka väitteet täsmentyvät, kuluttaja joutuu edelleen arvioimaan tuotteen vastuullisuutta.

Vihreä siirtymä ei toteudu kuluttamalla

Direktiivin johtoajatuksena on, että yksilö voi tehdä oman osansa vihreään siirtymään kulutusvalintojen avulla. Kuten lakitekstissä sanotaan: “on olennaisen tärkeää, että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä ja siten edistää kestävämpiä kulutustottumuksia.”

Ostamalla hitusen vastuullisempia tuotteita ei kuitenkaan saada aikaan vihreää siirtymää – puhumattakaan oikeudenmukaisesta siirtymästä.

Kaikkia tavaroita ja vaatteita pitäisi ostaa paljon vähemmän ja harkitummin.

Yksilön vaikuttamismahdollisuuksia ei voi typistää kuluttamiseen, vaan niiden lisäksi on tärkeää haastaa yrityksiä ja puskea päättäjiä edistämään entistä kunnianhimoisempaa lainsäädäntöä.

Jäämme seuraamaan, miten tämä lainsäädäntö tulee muuttamaan yritysten vastuullisuusviestintää, ja muuttaako se yksilöiden kulutuskäyttäytymistä. Ja erityisesti jäämme kiinnostuksella odottamaan, mikä adjektiivi valitaan K-kaupan uusiin ikkunateippauksiin vastuullisen tilalle.


Vihreän siirtymän kuluttajasuojadirektiivi

  • Säätelee, minkälaisia ympäristöön ja sosiaaliseen vastuuseen liittyviä markkinointiväitteitä yritykset voivat käyttää.
  • Asettaa yrityksille vaatimuksia jakaa tietoa tuotteen kiertotalousominaisuuksista, kuten kestävyydestä, korjattavuudesta ja kierrätettävyydestä.
  • Vaatii yrityksiä tiedottamaan kuluttajille heidän oikeuksistaan, kuten tuotteiden lakisääteisistä takuuajoista.
  • Päivittää kahta jo olemassa olevaa direktiiviä: sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä ja kuluttajaoikeusdirektiiviä.
  • Tunnetaan myös lyhenteellä EmpCo, joka tulee englanninkielisestä nimestä “Directive on empowering consumers for the green transition”.
  • Huom! EU:ssa edistettiin aiemmin myös toista viherpesudirektiiviä, nimeltä Green claims, mutta se ei ole edennyt nykyisen parlamentin aikana.

Tämä sisältö on tuotettu Euroopan unionin tuella osana Fashioning a Just Transition-hanketta. Sisällöstä vastaa yksinomaan Eetti ry, eikä sen välttämättä voida katsoa edustavan Euroopan unionin mielipiteitä.