12.03.2024

Kuuntele artikkeli:

Muovipulloista valmistettu kierrätyspolyesteri ei tee pikamuodista kestävää, eikä ratkaise tuotannon ihmisoikeusongelmia. Eetti kurkisti, mitä pullojen sisällä piilee.

Kimaltavan mekon riippulapussa lukee kissan kokoisin kirjaimin “100 % kierrätyspolyesteria”.  

Mekon raaka-aineena on lähes varmasti muovipullot, sillä noin 99 % kaikesta tuotetusta kierrätyspolyesterista on peräisin kierrätetyistä PET-pulloista. 

Muovipullot ovat yksi vaateteollisuuden rakastamista ratkaisuista alan monimutkaisiin ympäristöongelmiin. 

Mielikuva kierrätyspolyesterin vastuullisuudesta uppoaa myös kuluttajiin – jopa kuninkaallisiin sellaisiin. Ruotsin kruununprinsessa Victoriakin on edustanut kierrätysmateriaaleista tehty H&M:n mekko päällään.

Avasimme korkin ja kurkistimme, onko kierrätyspulloista valmistettu polyesteri niin mahtavaa kuin mainoslauseet antavat ymmärtää.

Kierrätyspolyesteri korvaa polyesteria, muttei vaatealan ongelmia

Vaateteollisuus ui polyesterissa: yli puolet kaikista tekstiilimateriaaleista on tätä synteettistä tekokuitua. Polyesteria käytetään, koska se on monikäyttöistä ja helposti saatavilla – ja ennen kaikkea halpaa. 

Polyesterin käytössä on kuitenkin yksi iso ongelma. Se valmistetaan öljystä.

Ilmastokriisin edetessä vaateala on kinkkisen pulman edessä: miten vähentää polyesterin käyttöä? 

Ratkaisuksi on keksitty kierrätys – hyödynnetään siis jo olemassa olevaa muovia. Sitä saa vaikkapa muovipulloista, joita ostetaan joka minuutti miljoona kappaletta. 

Monet muovipulloista on tehty PET-muovista, joka on sattumoisin sama materiaali, josta useimmiten myös perinteinen uusi polyesteri valmistetaan. Tämähän kuulostaa siis täydelliseltä liitolta: pulloista pystytään valmistamaan ominaisuuksiltaan uuden polyesterin kaltaista materiaalia, jolla on polyesterin käyttöominaisuudet.

Muovipulloja kierrättämällä ei tarvitse käyttää uutta neitseellistä, uusiutumatonta raaka-ainetta, mutta voidaan kuitenkin jatkaa polyesterin käyttöä. 

Yksi syy PET-pullojen suosioon on myös sen helpompi kierrätettävyys moneen muuhun materiaaliin verrattuna: esimerkiksi vanhat polyesterivaatteet sisältävät monia eri materiaaleja ja osasia, kuten vetoketjuja ja nappeja, joiden erottelu on kalliimpaa ja työläämpää kuin tasalaatuisten pullojen. 

Muovipulloista valmistettu kierrätyspolyesteri on tällä hetkellä vaateteollisuudessa käytettyjen kierrätysmateriaalien ehdoton kuningas. Vuonna 2021 kaikista tekstiilikuiduista oli kierrätettyä noin 8,5 % ja kierrätyspolyesterin osuus oli tästä valtaosa: 7,9 prosenttiyksikköä.

Tilanne on huolestuttava, sillä siirtyminen uudesta polyesterista kierrätyspolyesteriin vie alaa vain ojasta allikkoon.

Pullon pohjalla piilee surkeat työolot

Kimaltavassa mekossa hyödynnetyt muovipullot eivät ole peräisin suomalaiseen pullonpalautusautomaattiin nakatuista panttipulloista.

Suurella todennäköisyydellä ne kymmenisen pulloa, joka mekon valmistamista varten on tarvittu, on kerännyt Kaakkois-Aasiassa asuva ihminen. Tämä ihminen ei saa pulloista kuin pieniä pennosia, jotka eivät riitä elämiseen.

Suuri osa pulloista kerätään nimittäin Kaakkois-Aasiassa, jossa 95 % pullonkerääjistä ei ole virallisessa työsuhteessa. 

Kerääjät noukkivat pulloja todennäköisesti esimerkiksi tienvarsilta tai kaatopaikalta. Työ on raskasta ja usein vaarallista.

Keräämisen jälkeen pullot erotellaan – usein käsipelillä ja ilman tarvittavia suojavarusteita.

Lajittelua seuraa pullojen pesu ja rouhiminen pieneksi rouheeksi. Sitten rouhe sulatetaan ja prosessoidaan uudeksi kuiduksi. Työntekijät voivat altistua haitallisille kemikaaleille, joiden on todettu aiheuttavan mm. astmaa, keuhkosairauksia ja syöpää. 

Itse polyesterikuidun valmistus tapahtuu samalla tavalla niin polyesterin kuin kierrätyspolyesterin osalla, joten samat ongelmat pätevät: prosessi kuluttaa paljon energiaa ja siinä käytetään haitallisia kemikaaleja. 

Negatiiviset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset eivät välttämättä käy mielessä, kun ajattelee kierrätysmateriaaleista tehtyjä vaatteita. Tutumpia ovat jo uutiset vaikkapa puuvillantuotannon pakkotyöstä tai elämiseen riittämättömistä palkoista.

Mutta samaan tapaan kuin uusien materiaalien tuotannossa on ihmisoikeusongelmia, niin on myös kierrätettyjen. 

Miljoonat jätteenkerääjät ja -lajittelijat tekevät tärkeää työtä kierrätyksen eteen. Heille tulisi  mahdollistaa turvalliset työolosuhteet ja maksaa heille elämiseen riittävää palkkaa. 

Muovipullovaatteet eivät ole kiertotaloutta

Muovipullon olisi parempi päätyä vaatteen sijasta uuden pullon raaka-aineeksi.

Sillä kun pullosta tehdään uusi vaate, sen matka tyssää siihen. Raaka-aine kierrätetään kerran, mutta käytön jälkeen käyttökelvoton vaate päätyy erittäin suurella todennäköisyydellä poltettavaksi tai kaatopaikalle. 

Mikromuovista, eli pienen pienistä muovin palasista, puhuttaessa keskitytään usein pesun aikana irtoavaan mikromuoviin. Mutta sitä irtoaa myös kaatopaikoilla valtavissa tekstiilijätevuorissa globaalissa etelässä.

Kierrätetty polyesteri on yhtä lailla maatumaton materiaali kuin uusikin polyesteri: siitä tehty vaate tulee muhimaan kaatopaikalla vielä vuosikymmenien ja satojenkin päästä hajoten yhä pienemmiksi osasiksi. 

Kaatopaikkaa tai polttamista parempi käyttö vanhalle polyesterivaatteelle olisi se, että elinkaarensa päässä siitä saataisiin uusien polyesterivaatteiden raaka-ainetta.

Vielä meillä ei kuitenkaan ole tarvittavaa kiertotalouden ekosysteemiä: vasta noin prosentti kaikista vanhoista vaatteista kierrätetään uusien vaatteiden raaka-aineeksi.

Vaikka tämä ekosysteemi on vasta rakentumassa, vaateyritykset haluaisivat jo kovasti viestiä tekemistään kiertotalousteoista. Pullojen käyttö tekstiiliraaka-aineena ei kuitenkaan ole kiertotaloutta, vaan vain hetkellinen helpotus.

Lue lisää vaatteiden kiertotaloudesta Eetin selvityksestä.

Maailma hukkuu muoviin

Kierrätyspullojen hyödyntäminen vaatteen raaka-aineena vähentää osin muovipullojen päätymistä muhimaan kaatopaikoille tai saastuttamaan meriä. 

Se ei silti ratkaise jäteongelmaa, vaan on vain laastariratkaisu. 

Perimmäinen ongelma on se, että kertakäyttöisiä muovituotteita valmistetaan kiihtyvällä tahdilla, eikä hidastumista näy: muovin määrä kasvaa nopeammin kuin minkään muun materiaalin valmistus.

Mikään määrä muovipullovaatteita ei riitä hyödyntämään kaikkea sitä muovia, joka tuotetaan. Kertakäyttöisten muovituotteiden valmistusta ja käyttöä pitäisi ensisijaisesti vähentää, eikä keskittyä pelkästään kierrättämään.

Kierrätyspolyesteri ei tee pikamuodista vastuullista

Moni vaatebrändi viestii muovipullovaatteita kestävämpänä vaihtoehtona, vaikka todellisuudessa ne ovat vain astetta vähemmän huono vaihtoehto polyesteriin verrattuna. 

Kierrätyspolyesteri ei korjaa vaateteollisuuden kestävyysongelmaa: bisnesmalli, joka perustuu nopeasti vaihtuviin trendeihin ja vaatteiden pikatuotantoon, ei voi olla kestävää. 

Vaateyritykset tekevät kuluttajille karhunpalveluksen viestiessään kierrätyspolyesterin olevan yksioikoisesti ekologinen ja vastuullinen materiaali, jota ostaessa voi tehdä hyvän omantunnon ostopäätöksen. 

Emme voi tuudittautua siihen, että kierrätys – varsinkaan kierrätysmuovi – olisi ratkaisu kasvavaan tuotantoon ja planetaaristen rajojen ylittämiseen, saatikka alan ihmisoikeusongelmiin.

Suositukset

Suositukset yrityksille

• Jos käytät tuotteissa kierrätyspolyesteria, viesti läpinäkyvästi sen koko tuotantoketjusta sekä ympäristö- että ihmisoikeuksien osalta
  
• Panosta materiaalin lisäksi vaatteen koko elinkaareen ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten huomioimiseen

Suositukset päättäjille

• Edistä vanhoista vaatteista (post-consumer waste) valmistettujen kierrätysraaka-aineiden käyttöä
  
• Edistä yritysvastuulainsäädännön toteutumista Suomessa ja EU:ssa

Suositukset yksilöille

• Suhtaudu kriittisesti yritysten mainospuheisiin ekologisuudesta
  
• Kysy yritykseltä, mistä kierrätyspolyesterin raaka-aine on peräisin ja miten kierrätyksessä on huomioitu ympäristö ja ihmisoikeudet
  
• Yksittäisten kulutusvalintojen sijaan laajenna perspektiiviä ja vaikuta yhteiskuntaan yhdessä muiden kanssa liittymällä Eetin jäseneksi