Eetti selvitti: Fazerin väite 100 % vastuullisesti tuotetusta kaakaosta ei kestä päivänvaloa
05.04.2023
Suomalaisten suosikkisuklaat eivät ole niin vastuullisia kuin mitä valmistajat antavat ymmärtää. Kaakaonviljelijät elävät köyhyydessä, eivätkä suklaayritykset tee tarpeeksi tilanteen parantamiseksi.
- Fazer ja Pandan omistava Orkla Suomi eivät kerro maksavansa kaakaostaan hintaa, joka mahdollistaa viljelijöiden elämiseen riittävät ansiot. Tony’s Chocolonely vastasi maksavansa kyseistä hintaa, kun taas Mondelez Marabou-suklaineen ei vastannut Eetin kyselyyn lainkaan.
- Fazerin väite 100 % vastuullisesti tuotetusta kaakaosta on harhaanjohtava, koska niin kauan kuin kaakaon viljelleet ihmiset eivät saa elämiseen riittävää ansiota, yksi perustavanlaatuinen ihmisoikeus ei toteudu.
- Juurisyynä kaakaon monille ympäristö- ja ihmisoikeusongelmille on viljelijöiden köyhyys. Tärkein tapa parantaa viljelijöiden toimeentuloa on se, että yritykset maksaisivat kaakaosta nykyistä enemmän.
Eetti selvitti, voiko suklaavalmistajien vastuullisuusväitteisiin luottaa
Suussasulava suklaa on paketoitu siniseen kääreeseen, jonka sivussa komeilee kultaisin kirjaimin “100 % responsible cocoa”. Fazerin verkkosivuilla puolestaan kerrotaan, että suklaat on valmistettu “100 % vastuullisesti tuotetusta kaakaosta”.
Fazer ei ole ainoa suklaayritys, joka viestii kaakaonsa olevan sataprosenttisen vastuullisesti tuotettua. Kansainvälisistä suklaajäteistä esimerkiksi Unilever tekee samoin.
Yritysten väite vastuullisesta kaakaosta perustuu useimmiten sille, että kaakao on sertifioitua tai vastuullisuusohjelmien piirissä. Eetti selvitti, voiko lupauksiin luottaa.
Näitä tutkittiin
Kaakaon jäljitettävyyteen ja elämiseen riittäviin ansioihin liittyvä kysely lähetettiin neljälle suklaayritykselle: Fazer Confectionary (tekstissä Fazer), Pandan omistava Orkla Suomi Finland Oy Ab (tekstissä Orkla Suomi), alankomaalainen Tony’s Chocolonely ja yhdysvaltalainen Mondelez International, jonka valikoimista löytyvät esimerkiksi suomalaisille tutut Marabou, Toblerone ja Daim.
Fazer, Orkla Suomi ja Tony’s Chocolonely vastasivat Eetin lähettämään kyselyyn, mutta Mondelez ei. Näin ollen artikkelissa ei voitu arvioida Mondelezin tietoja.
Mikä on elämiseen riittävä ansio?
Elämiseen riittävä ansio mahdollistaa kohtuullisen elintason viljelijälle ja hänen perheelleen. Kohtuulliseen elintasoon kuuluvat mm. ravitseva ruoka, vesi, asuminen, koulutus, terveydenhuolto, liikkuminen, vaatetus sekä mahdollisuus säästöjen kerryttämiseen.
Elämiseen riittävä ansio lasketaan kunkin maan ja alueen elinkustannusten mukaan. Palkatun työntekijän kohdalla (esim. tehtaassa tai viljelmällä) puhutaan ansion sijaan elämiseen riittävästä palkasta.
Oikeus elämiseen riittävään ansioon tai palkkaan on YK:n tunnustama ihmisoikeus.
Kaakaontuotannon sitkeät ympäristö- ja ihmisoikeusongelmat
Länsi-Afrikassa viljellään noin 75 % maailman kaakaopavuista. Suurimmat tuottajamaat ovat Norsunluurannikko ja Ghana.
Yksi pahimmista ympäristöongelmista kaakaontuotannossa on metsien hakkaaminen kaakaontuotantoa varten, mikä pahentaa metsäkatoa ja ilmastokriisiä sekä vähentää luonnon monimuotoisuutta. Viimeisen 30 vuoden aikana Ghanan metsistä on hävinnyt noin 65 % ja Norsunluurannikolta noin 90 %, johon merkittävänä syynä on kaakaontuotanto.
Ihmisoikeusongelmat liittyvät esimerkiksi pakkotyöhön, ihmiskauppaan, naisten haavoittuvaan asemaan ja haitallisen lapsityövoiman hyväksikäyttöön. Esimerkiksi Ghanassa ja Norsunluurannikolla arviolta 1,5 miljoonaa lasten työskentelee kaakaontuotannossa. Heistä noin 95 % työskentelee raskaissa tai vaarallisissa työolosuhteissa ja tavoin, joka häiritsee koulunkäyntiä.
Monen ongelman taustalla on köyhyys: kaakaonviljelijä voi esimerkiksi joutua kaatamaan metsää saadakseen lisää viljelysmaata ja näin ollen lisää tuloja, sillä kaakaon alhainen tuottajahinta ei riitä elämiseen. Huono rahallinen tilanne voi myös lisätä viljelijöiden painetta passittaa lapset viljelystöihin.
Ihmisoikeusongelmat linkittyvät kaikkiin suklaayrityksiin
Ghanan ja Norsunluurannikon ympäristö- ja ihmisoikeusongelmat ovat yhteydessä kaikkiiin niistä kaakaota hankkiviin yrityksiin, myös Eetin selvityksessä mukana oleviin suklaayrityksiin.
Orkla Suomen ja Tony’s Chocolonelyn kaikki kaakao on Ghanasta ja Norsunluurannikolta. Fazerin käyttämän kaakaon alkuperämaita ovat näiden lisäksi Ecuador, Nigeria ja Kamerun. Koska kaikki Fazerin ostama kaakao ei ole jäljitettävissä, osa saattaa tulla myös muista maista.
Yritykset itsekin viestivät tuotantoketjuista löytyneistä epäkohdista.
Tony’s Chocolonely kertoo sivuillaan, että sen tuotannosta on löytynyt haitallisen lapsityövoiman hyväksikäyttöä – vähemmän kuin alalla yleisesti, mutta löytynyt joka tapauksessa.
Fazer taas viestii, että viljelyohjelmien auditoinneissa Norsunluurannikolla löytyi useita epäkohtia, jotka liittyivät esimerkiksi lasten koulunkäyntimahdollisuuksiin, viljelykäytäntöihin ja puuttuvaan dokumentaatioon koskien mm. lisien maksamista ja niiden käyttöä yhteisöä kehittäviin hankkeisiin.
Sekä Tony’s Chocolonely että Fazer ovat ryhtyneet välittömiin toimenpiteisiin näiden epäkohtien korjaamiseksi.
On erittäin hyvä, että epäkohdat tulevat esille. Tämä kertoo siitä, että valvonta toimii. On myös tärkeää, että yritykset korjaavat epäkohtia ja uskaltavat viestiä niistä ulospäin.
Samaa avoimuutta Eetti toivoisi myös Orkla Suomelta.
Fazerin kaakaosta vain 36 % on viljelmälle saakka jäljitettävää
Jos suklaayritys ei tiedä, mistä sen kaakao tulee, ei se voi myöskään sanoa raaka-aineen olevan tuotettu ympäristöä ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Ilman jäljitettävyyttä ei yritys voi myöskään täysin noudattaa huolellisuusvelvoitettaan.
Fazerin kaakaosta 36 % on jäljitettävissä viljelmälle saakka ja hieman suurempi osuus viljelijöiden osuuskuntaan saakka. Tämä on hyvä askel, mutta kaiken kaikkiaan yrityksellä on vielä paljon tehtävää, sillä 44 % Fazerin kaakaosta ei ole jäljitettävissä edes tuotantomaahan.
Orkla Suomen kaakaosta 100 % on jäljitettävissä viljelyosuuskuntaan. Kaikki Tony’s Chocolonelyn käyttämä kaakao on jäljitettävissä viljelykselle saakka.
Täysi jäljitettävyys ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa, resursseja ja rahaa. Mahdotonta se ei silti olisi Fazerillekaan. Tästä todisteena on paitsi Tony’s Chocolonely, myös yksi maailman suurimmista suklaayrityksistä, Ferrero, joka pystyy jäljittämään 100 % ostamastaan kaakaosta viljelyosuuskuntaan saakka ja 96 % viljelmälle (2021).
Fazerin tavoite onkin, että kaikki sen käyttämä kaakao on viljelijälle saakka jäljitettävissä vuoteen 2027 mennessä. Tämä on tärkeä tavoite, sillä jäljitettävyys on myös olennainen osa yrityksen avoimuutta.
Yritykset yhä avoimempia – paitsi suklaajätti Mondelez
Yksi maailman suurimmista suklaayrityksistä, Mondelez, jonka valikoimiin kuuluvat esimerkiksi Marabou, ei vastannut Eetin kyselyyn.
Tämä voisi laittaa vielä sen piikkiin, ettei Eetti ole relevantti toimija kansainväliselle jättiläiselle. Hälyttävää on kuiten se, että Mondelez kieltäytyi vastaamasta myös Chocolate Scorecard -selvitykseen, joka on tunnettu ja yksi laajimmista suklaa-alan vastuullisuusselvityksistä.
Chocolate Scorecard 2023
Chocolate Scorecard on kansainvälinen suklaa-alan toimijoiden kattava vastuullisuusselvitys, jonka kysymyksiä käytettiin myös Eetin kyselyn pohjana.
Chocolate Scorecardin taustalla on 37 kansalaisjärjestöä, 25 asiantuntijaa ja kolme yliopistoa. Tämä vuonna arvioitiin 43 suklaabrändiä ja tavarantoimittajaa sekä 28 jälleenmyyjää. Kategorioita on kuusi: jäljitettävyys ja läpinäkyvyys, elämiseen riittävät ansiot, lapsityövoima ja pakkotyö, metsäkato, agrometsätalous sekä kemikaalien käsittely.
Vuoden 2023 selvityksestä käy ilmi, että vaikka muutama yritys suoriutuu hyvin, on alalla keskimäärin vielä todella paljon tehtävää ympäristökysymyksissä ja ihmisoikeuksien saralla.
Kaikki Eetin selvityksessä mukana olevat yritykset olivat mukana myös Chocolate Scorecard -selvityksessä. Ainoana erona on se, että Orklan osalta Scorecardiin vastasi yrityksen kansainvälinen konserni, kun taas Eetin kyselyyn vastasi spesifisti Orkla Suomi oman toimintansa osalta.
Fazer ja kansainvälinen Orkla sijoittuivat Scorecardin arvioinnissa keskitasolle: Orkla oli suklaabrändeistä sijalla 26/43 ja Fazer 22/43. Tony’s Chocolonely sijoittui toiseksi.
Mondelez sijoittui aivan häntäpäähän, sillä se ei vastannut kyselyyn lainkaan.
Lisää läpinäkyvyyttä
Orkla Suomi ja Fazer olivat avoimia vuorovaikutukseen Eetin kanssa: molemmat vastasivat kyselyyn ja lisäksi yrityksen edustajat kävivät keskustelua hyvässä hengessä Eetin kanssa niin sähköpostitse kuin tapaamisessakin.
Eetti toivoo, että Orkla Suomi ja Fazer olisivat halukkaita jatkamaan samaa avoimuutta myös julkisessa viestinnässä ja lisäämään kaikki Eetin kyselyssä kerrotut asiat myös verkkosivuilleen.
Esimerkiksi Fazer antoi omien viljelijäohjelmiensa kriteerit nähtäväksi Eetille, muttei julkaise niitä. Olisi kuitenkin tärkeää, että kriteerit olisivat julkisia. Vain tämä mahdollistaa sen, että sidosryhmät voidaan arvioida, ovatko kriteerit kunnianhimoiset vai löyhät.
Positiivinen askel on se, että selvityksen aikana Fazer lisäsi verkkosivuilleen lisätietoa siitä, mistä eri osa-alueista ohjelman kriteerit muodostuvat.
Eetti arvostaa näitä edistysaskelia läpinäkyvyydessä ja toivoo, että tulevaisuudessa Fazer julkaisee viljelijäohjelman kriteerit kokonaisuudessaan.
Orkla Suomelta Eetti toivoisi lisää avoimuutta vastuullisuustyöstä: Pandan verkkosivuilta löytyy tietoa lähinnä vain kaakaon sertifioinnista, eikä riittävästi täsmällistä tietoa yrityksen toimista kaakaon tuotantoketjussa.
Sertifikaatteja ja vastuullisuusohjelmia
Fazer kertoo voivansa varmistua kaakaon vastuullisuudesta hankkimalla kaakaon
viljelijäohjelmien kautta tai sertifioituna. Fazerin kaakaosta 36 % tulee omien viljelijäohjelmien kautta ja 23 % Cocoa Horizons -ohjelmasta, jonka on perustanut maailman suurin kaakaon jalostaja, Barry Callebaut.
Loput 41 % Fazerin kaakaosta on Rainforest Alliance tai Reilu kauppa -sertifioitua, mutta yritys ei avaa näiden tarkempia osuuksia.
Kaikki Orkla Suomen käyttämä kaakao on Rainforest Alliance -sertifioitua.
Tony’s Chocolonelyn kaakao on sitä vastoin 100 % Reilun kaupan sertifioitu. Sen päälle yritys on rakentanut oman Tony’s Open Chain -vastuullisuusohjelman.
Jos sertifikaatti tai vastuullisuusohjelma on kunnianhimoinen, se voi toimia yritykselle hyvänä työkaluna edistää omaa vastuullisuustyötä ja huolellisuusvelvoitteen toteutumista. Pelkkä tieto siitä, että kaakao on sertifioitua tai vastuullisuusohjelmien kautta hankittua, ei kuitenkaan riitä kutsumaan kaakaota 100 % vastuulliseksi.
Sertifikaateissa ja vastuullisuusohjelmissa on eroja. Mitä tulee kaakaosta maksettaviin hintoihin, on Reilu kauppa tällä hetkellä kunnianhimoisin. Finnwatchin arvioinnissa Reilu kauppa sijoittui parhaalle sijalle ja vastikään kriteerejään päivittänyt Rainforest Alliance kiritti toiseksi.
Yritysten omia vastuullisuusohjelmia on mahdotonta arvioida, elleivät niiden kriteerit ole julkisia.
Köyhyyttä kitketään, mutta riittämättömästi
Köyhyys on kaakaontuotannon ongelmien juurisyy, painottavat niin tutkijat kuin järjestötkin.
Myös Fazer ja Tony’s Chocolonely kertovat köyhyyden olevan juurisyy ja Orklakin yhdeksi juurisyistä. Fazer mainitsee, että “koko alan ensisijaisena tehtävänä onkin alkupään tuotannon tukeminen siten, että suurempi osuus tuotoista ohjataan viljelijöille”.
Fazer, Orkla Suomi ja lukuisat kansainväliset suklaayritykset ovat tehneet toimia edistääkseen viljelijöiden asemaa ja ansioita – niin sertifikaattien kuin vastuullisuusohjelmien avulla.
Näihin liittyy usein tuottajahinnan päälle maksettava lisä sekä muita investointeja ja tukitoimia paikallisten yhteisöjen ja ympäristön hyvinvointiin. Toimet painottuvat usein siihen, mitä viljelijöiden tulisi tehdä toisin: heidän tulee esimerkiksi parantaa viljelyskäytäntöjä, lisätä tuottavuutta ja saada lisäansioita muusta kuin kaakaon tuotannosta.
Nämä kaikki ovat tarvittavia toimia, mutteivät yksin riitä poistamaan köyhyyttä.
Esimerkiksi kun tuottavuutta lisätään, tarvitaan yleensä myös rahallisia resursseja ja lisää työvoimaa. Ja lisätyövoima maksaa, jolloin tuottavuuden lisäämisestä saadut lisäansiot voivat kulua palkkojen maksuun.
Lisäksi kaakaonviljelijät Ghanassa ja Norsunluurannikolla saavat ansionsa jo nyt eri lähteistä. Lisäansiot on olennaisia, mutta ongelmaa ei voi ulkoistaa: kaakao on haluttu raaka-aine, ja sen tulisi näkyä viljelijöille maksettavassa hinnassa.
Kaakaontuotanto malliesimerkki maailmankaupan epätasa-arvosta
Maailmanmarkkinahinnat määrittelet kaakaon tuottajahinnan (farm gate price) eli summan, jonka viljelijät kaakaostaan saavat. Tämä hinta on niin pieni, ettei se mahdollista viljelijöille elämiseen riittävää ansiota.
Ghana ja Norsunluurannikko ovat yhteistyöllä hilanneet ostohintoja ylöspäin: niillä on käytössä lisä, joka pitää maksaa tuottajahinnan päälle jokaisesta kaakaotonnista.
Hintojen nosto ei ole kuitenkaan sujunut ongelmitta: jotkut ostajista ovat siirtyneet ostamaan kaakaota maista, joissa se on halvempaa. Osa ostajista on viivytellyt kaupantekoa, jolloin viljelijöiden on ollut pakko myydä kaakaota halvemmalla, jotta se ei jää kokonaan myymättä.
Kaakaontuotanto on malliesimerkki maailmankaupan epätasa-arvoisesta vallan ja pääoman jakautumisesta. Miljoonat kaakaonviljelijät elävät köyhyydessä, mutta vain kourallinen kaakaon jalostajia ja jälleenmyyjiä dominoi markkinoita ja käärii voittoja.
Tämä asetelma on suoraa kolonialismin jatkumoa. Aikanaan globaalin pohjoisen siirtomaavallat valloittivat globaalin etelän maita ja hyväksikäyttivät maan ihmisiä ja luonnonvaroja. Sekä Norsunluurannikko että Ghana ovat aiemmin olleet siirtomaita.
Kolonialismi näkyy nykyäänkin globaalin pohjoisen epäsuorana vallankäyttönä. Suomalaiset yritykset muiden globaalin pohjoisen yritysten lailla hyötyvät globaalin etelän halvasta työvoimasta ja luonnonvaroista – kuten tässä tapauksessa kaakaosta.
Fazerin ja Orkla Suomen työ elämisen riittävien ansioiden eteen vasta alussa
Fazer ja Orkla Suomi viestivät maksavansa ostamastaan kaakaosta tuottajahintaa enemmän, mutteivät kerro yltävänsä elämiseen riittävät ansiot mahdollistaviin hintoihin. Vaikka kaikki korotukset hinnoissa ovat askel oikeaan suuntaan ja jokainen sentti on viljelijöille tärkeä, ei taso ole silti riittävä.
Vastauksista Eetin kysymyksiin käy ilmi, ettei Fazerilla ja Orkla Suomella ole suunnitelmaa, miten ja millä aikataululla ne edistävät viljelijöiden elämiseen riittävien ansioiden toteutumista. Suunnitelman tulisi kohdistua erityisesti ostohintoihin.
Tony’s Chocolonelylla sitä vastoin on tällainen suunnitelma.
Tämä kertoo siitä, että Fazerilla ja Orkla Suomella on vielä paljon työtä tehtävänä viljelijöiden elämiseen riittävien ansioiden mahdollistamisessa.
Yrityksillä vastuu maksaa enemmän
On hälyttävää, miten pieni osuus kaakaonviljelijöistä tällä hetkellä yltää elämiseen riittäviin ansioihin. Tarkkaa lukua ei ole tiedossa, mutta arviot vaihtelevat 10 – 25 % välillä.
Viimeaikainen korkea inflaatio on vaikeuttanut tilannetta entisestään: tuotantokustannukset ja elämisen kustannukset nousevat nousemistaan, eivätkä tuottajahinnat riitä kattamaan kuluja sitäkään vähää, mitä ennen. Esimerkiksi Ghanassa kaakaonviljelijöiden ansiot ovat viime vuosina vähentyneet.
Tony’s Chocolonely on yksi harvoista suklaayrityksistä, joka pystyy sanomaan maksavansa kaakaostaan hintaa, joka mahdollistaa elämiseen riittävän ansion.
Se käyttää tämän hetken kunnianhimoisinta sertifikaattia, Reilua kauppaa. Koska Reilu kauppakaan ei välttämättä vielä pysty takaamaan viljelijöiden elämiseen riittäviä ansioita, Tony’s Chocolonely maksaa kaakaostaan Reilun kaupan edellyttämiä lisiä enemmän.
Yritykset voivatkin tällä hetkellä päättää itse, maksavatko ne kaakaosta elämiseen riittävän ansion mahdollistavaa hintaa vai eivät.
Paine tilanteen korjaamiseksi pitäisi kohdistaa yrityksiin eikä viljelijöihin, jotka ovat jo entuudestaan haavoittuvassa asemassa.
On myös tärkeä muistaa, että sellainen kaakaon hinta, joka mahdollistaa elämiseen riittävät ansiot, ei ole maksimi. Päinvastoin: se on vähimmäismäärä, jolla viljelijäperheet voivat elää kohtuullista elämää.
Eetin suositukset
Yritysten tulee
- tehdä aikasidonnainen suunnitelma, miten se edistää viljelijöiden elämiseen riittävien ansioiden toteutumista, erityisesti ostohintojen kautta
- edistää jäljitettävyyttä yhdessä muiden alan toimijoiden kanss
- huolellisuusvelvoitteen mukaisesti kartoittaa oman toiminnan ja tuotantoketjun ympäristö- ja ihmisoikeusriskit ja toimia ongelmien ratkaisemiseksi
- viestiä vastuullisuudesta täsmällisesti ja läpinäkyvästi
Päättäjien tulee
- varmistaa, että Suomi jatkaa kunnianhimoisen yritysvastuulainsäädännön edistämistä EU:ssa ja globaalisti
- edistää elämiseen riittävien ansioiden toteutumista
- varmistaa, että kuluttajamarkkinoinnissa ei käytetä harhaanjohtavia tai epäselviä vastuullisuusväittämiä
Kansalaisena voit
Näin selvitys tehtiin
Eetti otti selvitykseen Suomen suurimmat ja tunnetuimmat suklaabrändit: Fazer (Fazer Confectionary) ja Panda (Orkla Suomi Finland Oy Ab, jonka käyttämästä kaakaosta yli 90 % menee Pandan tuoteisiin). Näiden lisäksi selvityksessä oli alankomaalainen Tony’s Chocolonely ja yhdysvaltalainen Mondelez International, mutta koska Mondelez ei vastannut Eetin kysymyksiin, sitä ei voitu arvioida artikkelissa.
Eetti lähetti yrityksille kyselyn, johon Fazer, Orkla Suomi ja Tony’s Chocolonely vastasivat. Lisäksi Eetti kävi keskustelua yritysten kanssa sähköpostitse ja lisäksi tapasi Fazerin ja Orkla Suomen edustajat.
Eetti käytti kyselyssään osin samoja kysymyksiä kuin Chocolate Scorecard -selvityksessä. Chocolate Scorecard julkaisee tulokset vain värikoodein eikä yritysten vastauksia.
Eetti julkaisee myös kyselylomakkeiden vastaukset. Artikkeli pohjautuu kyselylomakkeen tietoihin sekä julkisesti tarjolla oleviin lähteisiin, kuten yritysten verkkosivuihin.
Kyselylomakkeet löytyvät pdf-tiedostona tästä linkistä.
Eetti selvitti, voiko vastuullisuusväitteisiin luottaa
Suussasulava suklaa on paketoitu siniseen kääreeseen, jonka sivussa komeilee kultaisin kirjaimin “100 % responsible cocoa”. Fazerin verkkosivuilla puolestaan kerrotaan, että suklaat on valmistettu “100 % vastuullisesti tuotetusta kaakaosta”.
Fazer ei ole ainoa suklaayritys, joka viestii kaakaonsa olevan sataprosenttisen vastuullisesti tuotettua. Kansainvälisistä suklaajäteistä esimerkiksi Unilever tekee samoin.
Yritysten väite vastuullisesta kaakaosta perustuu useimmiten sille, että kaakao on sertifioitua tai vastuullisuusohjelmien piirissä. Eetti selvitti, voiko lupauksiin luottaa.
Näitä tutkittiin
Kaakaon jäljitettävyyteen ja elämiseen riittäviin ansioihin liittyvä kysely lähetettiin neljälle suklaayritykselle: Fazer Confectionary (tekstissä Fazer), Pandan omistava Orkla Suomi Finland Oy Ab (tekstissä Orkla Suomi), alankomaalainen Tony’s Chocolonely ja yhdysvaltalainen Mondelez International, jonka valikoimista löytyvät esimerkiksi suomalaisille tutut Marabou, Toblerone ja Daim.
Fazer, Orkla Suomi ja Tony’s Chocolonely vastasivat Eetin lähettämään kyselyyn, mutta Mondelez ei. Näin ollen artikkelissa ei voitu arvioida Mondelezin tietoja.
Täydellistä vastuullisuutta ei ole olemassakaan
Selvitystä varten Fazerilta, Orkla Suomelta ja Tony’s Chocolonelyltä kysyttiin muun muassa sitä, kuinka suuri osuus niiden ostamasta kaakaosta on ostettu hinnalla, joka mahdollistaa elämiseen riittävät ansiot. Vain Tony’s Chocolonely vastasi maksavansa kaikesta kaakaosta sellaista hintaa. Sen sijaan Fazerilla ja Orkla Suomella ei ollut antaa tietoa lainkaan.
Jo tämän tiedon perusteella Fazerin vastuullisuusväittämä ei pidä täysin vettä.
Toisekseen, kaakaontuotanto on riskiala, johon liittyy merkittäviä ympäristö- ja ihmisoikeusongelmia. Mikään suuri suklaayritys ei voi täysin välttyä alalle tyypillisiltä ongelmilta.
Lisäksi yrityksen kaakaon tulisi olla jäljitettävissä, jotta se voi tuntea tuotantoketjunsa. Fazerin käyttämä kaakao on kuitenkin vain osin jäljitettävissä viljelykselle saakka.
Kaiken kukkuraksi “sataprosenttista vastuullisuutta” ei oikeastaan ole edes mahdollista saavuttaa. Vastuullisuus on jatkuvaa ympäristö- ja ihmisoikeustyötä – prosessi, jossa voi ja pitää aina parantaa. Siinä ei voi koskaan tulla maaliin.
Mikä on elämiseen riittävä ansio?
Elämiseen riittävä ansio mahdollistaa kohtuullisen elintason viljelijälle ja hänen perheelleen. Kohtuulliseen elintasoon kuuluvat mm. ravitseva ruoka, vesi, asuminen, koulutus, terveydenhuolto, liikkuminen, vaatetus sekä mahdollisuus säästöjen kerryttämiseen.
Elämiseen riittävä ansio lasketaan kunkin maan ja alueen elinkustannusten mukaan. Palkatun työntekijän kohdalla (esim. tehtaassa tai viljelmällä) puhutaan ansion sijaan elämiseen riittävästä palkasta.
Oikeus elämiseen riittävään ansioon tai palkkaan on YK:n tunnustama ihmisoikeus.
Kaakaontuotannon sitkeät ympäristö- ja ihmisoikeusongelmat
Länsi-Afrikassa viljellään noin 75 % maailman kaakaopavuista. Suurimmat tuottajamaat ovat Norsunluurannikko ja Ghana.
Yksi pahimmista ympäristöongelmista kaakaontuotannossa on metsien hakkaaminen kaakaontuotantoa varten, mikä pahentaa metsäkatoa ja ilmastokriisiä sekä vähentää luonnon monimuotoisuutta. Viimeisen 30 vuoden aikana Ghanan metsistä on hävinnyt noin 65 % ja Norsunluurannikolta noin 90 %, johon merkittävänä syynä on kaakaontuotanto.
Ihmisoikeusongelmat liittyvät esimerkiksi pakkotyöhön, ihmiskauppaan, naisten haavoittuvaan asemaan ja haitallisen lapsityövoiman hyväksikäyttöön. Esimerkiksi Ghanassa ja Norsunluurannikolla arviolta 1,5 miljoonaa lasten työskentelee kaakaontuotannossa. Heistä noin 95 % työskentelee raskaissa tai vaarallisissa työolosuhteissa ja tavoin, joka häiritsee koulunkäyntiä.
Monen ongelman taustalla on köyhyys: kaakaonviljelijä voi esimerkiksi joutua kaatamaan metsää saadakseen lisää viljelysmaata ja näin ollen lisää tuloja, sillä kaakaon alhainen tuottajahinta ei riitä elämiseen. Huono rahallinen tilanne voi myös lisätä viljelijöiden painetta passittaa lapset viljelystöihin.
Ihmisoikeusongelmat linkittyvät kaikkiin suklaayrityksiin
Ghanan ja Norsunluurannikon ympäristö- ja ihmisoikeusongelmat ovat yhteydessä kaikkiiin niistä kaakaota hankkiviin yrityksiin, myös Eetin selvityksessä mukana oleviin suklaayrityksiin.
Orkla Suomen ja Tony’s Chocolonelyn kaikki kaakao on Ghanasta ja Norsunluurannikolta. Fazerin käyttämän kaakaon alkuperämaita ovat näiden lisäksi Ecuador, Nigeria ja Kamerun. Koska kaikki Fazerin ostama kaakao ei ole jäljitettävissä, osa saattaa tulla myös muista maista.
Yritykset itsekin viestivät tuotantoketjuista löytyneistä epäkohdista.
Tony’s Chocolonely kertoo sivuillaan, että sen tuotannosta on löytynyt haitallisen lapsityövoiman hyväksikäyttöä – vähemmän kuin alalla yleisesti, mutta löytynyt joka tapauksessa.
Fazer taas viestii, että viljelyohjelmien auditoinneissa Norsunluurannikolla löytyi useita epäkohtia, jotka liittyivät esimerkiksi lasten koulunkäyntimahdollisuuksiin, viljelykäytäntöihin ja puuttuvaan dokumentaatioon koskien mm. lisien maksamista ja niiden käyttöä yhteisöä kehittäviin hankkeisiin.
Sekä Tony’s Chocolonely että Fazer ovat ryhtyneet välittömiin toimenpiteisiin näiden epäkohtien korjaamiseksi.
On erittäin hyvä, että epäkohdat tulevat esille. Tämä kertoo siitä, että valvonta toimii. On myös tärkeää, että yritykset korjaavat epäkohtia ja uskaltavat viestiä niistä ulospäin.
Samaa avoimuutta Eetti toivoisi myös Orkla Suomelta.
Fazerin kaakaosta vain 36 % on viljelmälle saakka jäljitettävää
Jos suklaayritys ei tiedä, mistä sen kaakao tulee, ei se voi myöskään sanoa raaka-aineen olevan tuotettu ympäristöä ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Ilman jäljitettävyyttä ei yritys voi myöskään täysin noudattaa huolellisuusvelvoitettaan.
Fazerin kaakaosta 36 % on jäljitettävissä viljelmälle saakka ja hieman suurempi osuus viljelijöiden osuuskuntaan saakka. Tämä on hyvä askel, mutta kaiken kaikkiaan yrityksellä on vielä paljon tehtävää, sillä 44 % Fazerin kaakaosta ei ole jäljitettävissä edes tuotantomaahan.
Orkla Suomen kaakaosta 100 % on jäljitettävissä viljelyosuuskuntaan. Kaikki Tony’s Chocolonelyn käyttämä kaakao on jäljitettävissä viljelykselle saakka.
Täysi jäljitettävyys ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa, resursseja ja rahaa. Mahdotonta se ei silti olisi Fazerillekaan. Tästä todisteena on paitsi Tony’s Chocolonely, myös yksi maailman suurimmista suklaayrityksistä, Ferrero, joka pystyy jäljittämään 100 % ostamastaan kaakaosta viljelyosuuskuntaan saakka ja 96 % viljelmälle (2021).
Fazerin tavoite onkin, että kaikki sen käyttämä kaakao on viljelijälle saakka jäljitettävissä vuoteen 2027 mennessä. Tämä on tärkeä tavoite, sillä jäljitettävyys on myös olennainen osa yrityksen avoimuutta.
Yritykset yhä avoimempia – paitsi suklaajätti Mondelez
Yksi maailman suurimmista suklaayrityksistä, Mondelez, jonka valikoimiin kuuluvat esimerkiksi Marabou, ei vastannut Eetin kyselyyn.
Tämä voisi laittaa vielä sen piikkiin, ettei Eetti ole relevantti toimija kansainväliselle jättiläiselle. Hälyttävää on kuiten se, että Mondelez kieltäytyi vastaamasta myös Chocolate Scorecard -selvitykseen, joka on tunnettu ja yksi laajimmista suklaa-alan vastuullisuusselvityksistä.
Chocolate Scorecard 2023
Chocolate Scorecard on kansainvälinen suklaa-alan toimijoiden kattava vastuullisuusselvitys, jonka kysymyksiä käytettiin myös Eetin kyselyn pohjana.
Chocolate Scorecardin taustalla on 37 kansalaisjärjestöä, 25 asiantuntijaa ja kolme yliopistoa. Tämä vuonna arvioitiin 43 suklaabrändiä ja tavarantoimittajaa sekä 28 jälleenmyyjää. Kategorioita on kuusi: jäljitettävyys ja läpinäkyvyys, elämiseen riittävät ansiot, lapsityövoima ja pakkotyö, metsäkato, agrometsätalous sekä kemikaalien käsittely.
Vuoden 2023 selvityksestä käy ilmi, että vaikka muutama yritys suoriutuu hyvin, on alalla keskimäärin vielä todella paljon tehtävää ympäristökysymyksissä ja ihmisoikeuksien saralla.
Kaikki Eetin selvityksessä mukana olevat yritykset olivat mukana myös Chocolate Scorecard -selvityksessä. Ainoana erona on se, että Orklan osalta Scorecardiin vastasi yrityksen kansainvälinen konserni, kun taas Eetin kyselyyn vastasi spesifisti Orkla Suomi oman toimintansa osalta.
Fazer ja kansainvälinen Orkla sijoittuivat Scorecardin arvioinnissa keskitasolle: Orkla oli suklaabrändeistä sijalla 26/43 ja Fazer 22/43. Tony’s Chocolonely sijoittui toiseksi.
Mondelez sijoittui aivan häntäpäähän, sillä se ei vastannut kyselyyn lainkaan.
Lisää läpinäkyvyyttä
Orkla Suomi ja Fazer olivat avoimia vuorovaikutukseen Eetin kanssa: molemmat vastasivat kyselyyn ja lisäksi yrityksen edustajat kävivät keskustelua hyvässä hengessä Eetin kanssa niin sähköpostitse kuin tapaamisessakin.
Eetti toivoo, että Orkla Suomi ja Fazer olisivat halukkaita jatkamaan samaa avoimuutta myös julkisessa viestinnässä ja lisäämään kaikki Eetin kyselyssä kerrotut asiat myös verkkosivuilleen.
Esimerkiksi Fazer antoi omien viljelijäohjelmiensa kriteerit nähtäväksi Eetille, muttei julkaise niitä. Olisi kuitenkin tärkeää, että kriteerit olisivat julkisia. Vain tämä mahdollistaa sen, että sidosryhmät voidaan arvioida, ovatko kriteerit kunnianhimoiset vai löyhät.
Positiivinen askel on se, että selvityksen aikana Fazer lisäsi verkkosivuilleen lisätietoa siitä, mistä eri osa-alueista ohjelman kriteerit muodostuvat.
Eetti arvostaa näitä edistysaskelia läpinäkyvyydessä ja toivoo, että tulevaisuudessa Fazer julkaisee viljelijäohjelman kriteerit kokonaisuudessaan.
Orkla Suomelta Eetti toivoisi lisää avoimuutta vastuullisuustyöstä: Pandan verkkosivuilta löytyy tietoa lähinnä vain kaakaon sertifioinnista, eikä riittävästi täsmällistä tietoa yrityksen toimista kaakaon tuotantoketjussa.
Sertifikaatteja ja vastuullisuusohjelmia
Fazer kertoo voivansa varmistua kaakaon vastuullisuudesta hankkimalla kaakaon
viljelijäohjelmien kautta tai sertifioituna. Fazerin kaakaosta 36 % tulee omien viljelijäohjelmien kautta ja 23 % Cocoa Horizons -ohjelmasta, jonka on perustanut maailman suurin kaakaon jalostaja, Barry Callebaut.
Loput 41 % Fazerin kaakaosta on Rainforest Alliance tai Reilu kauppa -sertifioitua, mutta yritys ei avaa näiden tarkempia osuuksia.
Kaikki Orkla Suomen käyttämä kaakao on Rainforest Alliance -sertifioitua.
Tony’s Chocolonelyn kaakao on sitä vastoin 100 % Reilun kaupan sertifioitu. Sen päälle yritys on rakentanut oman Tony’s Open Chain -vastuullisuusohjelman.
Jos sertifikaatti tai vastuullisuusohjelma on kunnianhimoinen, se voi toimia yritykselle hyvänä työkaluna edistää omaa vastuullisuustyötä ja huolellisuusvelvoitteen toteutumista. Pelkkä tieto siitä, että kaakao on sertifioitua tai vastuullisuusohjelmien kautta hankittua, ei kuitenkaan riitä kutsumaan kaakaota 100 % vastuulliseksi.
Sertifikaateissa ja vastuullisuusohjelmissa on eroja. Mitä tulee kaakaosta maksettaviin hintoihin, on Reilu kauppa tällä hetkellä kunnianhimoisin. Finnwatchin arvioinnissa Reilu kauppa sijoittui parhaalle sijalle ja vastikään kriteerejään päivittänyt Rainforest Alliance kiritti toiseksi.
Yritysten omia vastuullisuusohjelmia on mahdotonta arvioida, elleivät niiden kriteerit ole julkisia.
Köyhyyttä kitketään, mutta riittämättömästi
Köyhyys on kaakaontuotannon ongelmien juurisyy, painottavat niin tutkijat kuin järjestötkin.
Myös Fazer ja Tony’s Chocolonely kertovat köyhyyden olevan juurisyy ja Orklakin yhdeksi juurisyistä. Fazer mainitsee, että “koko alan ensisijaisena tehtävänä onkin alkupään tuotannon tukeminen siten, että suurempi osuus tuotoista ohjataan viljelijöille”.
Fazer, Orkla Suomi ja lukuisat kansainväliset suklaayritykset ovat tehneet toimia edistääkseen viljelijöiden asemaa ja ansioita – niin sertifikaattien kuin vastuullisuusohjelmien avulla.
Näihin liittyy usein tuottajahinnan päälle maksettava lisä sekä muita investointeja ja tukitoimia paikallisten yhteisöjen ja ympäristön hyvinvointiin. Toimet painottuvat usein siihen, mitä viljelijöiden tulisi tehdä toisin: heidän tulee esimerkiksi parantaa viljelyskäytäntöjä, lisätä tuottavuutta ja saada lisäansioita muusta kuin kaakaon tuotannosta.
Nämä kaikki ovat tarvittavia toimia, mutteivät yksin riitä poistamaan köyhyyttä.
Esimerkiksi kun tuottavuutta lisätään, tarvitaan yleensä myös rahallisia resursseja ja lisää työvoimaa. Ja lisätyövoima maksaa, jolloin tuottavuuden lisäämisestä saadut lisäansiot voivat kulua palkkojen maksuun.
Lisäksi kaakaonviljelijät Ghanassa ja Norsunluurannikolla saavat ansionsa jo nyt eri lähteistä. Lisäansiot on olennaisia, mutta ongelmaa ei voi ulkoistaa: kaakao on haluttu raaka-aine, ja sen tulisi näkyä viljelijöille maksettavassa hinnassa.
Kaakaontuotanto malliesimerkki maailmankaupan epätasa-arvosta
Maailmanmarkkinahinnat määrittelet kaakaon tuottajahinnan (farm gate price) eli summan, jonka viljelijät kaakaostaan saavat. Tämä hinta on niin pieni, ettei se mahdollista viljelijöille elämiseen riittävää ansiota.
Ghana ja Norsunluurannikko ovat yhteistyöllä hilanneet ostohintoja ylöspäin: niillä on käytössä lisä, joka pitää maksaa tuottajahinnan päälle jokaisesta kaakaotonnista.
Hintojen nosto ei ole kuitenkaan sujunut ongelmitta: jotkut ostajista ovat siirtyneet ostamaan kaakaota maista, joissa se on halvempaa. Osa ostajista on viivytellyt kaupantekoa, jolloin viljelijöiden on ollut pakko myydä kaakaota halvemmalla, jotta se ei jää kokonaan myymättä.
Kaakaontuotanto on malliesimerkki maailmankaupan epätasa-arvoisesta vallan ja pääoman jakautumisesta. Miljoonat kaakaonviljelijät elävät köyhyydessä, mutta vain kourallinen kaakaon jalostajia ja jälleenmyyjiä dominoi markkinoita ja käärii voittoja.
Tämä asetelma on suoraa kolonialismin jatkumoa. Aikanaan globaalin pohjoisen siirtomaavallat valloittivat globaalin etelän maita ja hyväksikäyttivät maan ihmisiä ja luonnonvaroja. Sekä Norsunluurannikko että Ghana ovat aiemmin olleet siirtomaita.
Kolonialismi näkyy nykyäänkin globaalin pohjoisen epäsuorana vallankäyttönä. Suomalaiset yritykset muiden globaalin pohjoisen yritysten lailla hyötyvät globaalin etelän halvasta työvoimasta ja luonnonvaroista – kuten tässä tapauksessa kaakaosta.
Fazerin ja Orkla Suomen työ elämisen riittävien ansioiden eteen vasta alussa
Fazer ja Orkla Suomi viestivät maksavansa ostamastaan kaakaosta tuottajahintaa enemmän, mutteivät kerro yltävänsä elämiseen riittävät ansiot mahdollistaviin hintoihin. Vaikka kaikki korotukset hinnoissa ovat askel oikeaan suuntaan ja jokainen sentti on viljelijöille tärkeä, ei taso ole silti riittävä.
Vastauksista Eetin kysymyksiin käy ilmi, ettei Fazerilla ja Orkla Suomella ole suunnitelmaa, miten ja millä aikataululla ne edistävät viljelijöiden elämiseen riittävien ansioiden toteutumista. Suunnitelman tulisi kohdistua erityisesti ostohintoihin.
Tony’s Chocolonelylla sitä vastoin on tällainen suunnitelma.
Tämä kertoo siitä, että Fazerilla ja Orkla Suomella on vielä paljon työtä tehtävänä viljelijöiden elämiseen riittävien ansioiden mahdollistamisessa.
Yrityksillä vastuu maksaa enemmän
On hälyttävää, miten pieni osuus kaakaonviljelijöistä tällä hetkellä yltää elämiseen riittäviin ansioihin. Tarkkaa lukua ei ole tiedossa, mutta arviot vaihtelevat 10 – 25 % välillä.
Viimeaikainen korkea inflaatio on vaikeuttanut tilannetta entisestään: tuotantokustannukset ja elämisen kustannukset nousevat nousemistaan, eivätkä tuottajahinnat riitä kattamaan kuluja sitäkään vähää, mitä ennen. Esimerkiksi Ghanassa kaakaonviljelijöiden ansiot ovat viime vuosina vähentyneet.
Tony’s Chocolonely on yksi harvoista suklaayrityksistä, joka pystyy sanomaan maksavansa kaakaostaan hintaa, joka mahdollistaa elämiseen riittävän ansion.
Se käyttää tämän hetken kunnianhimoisinta sertifikaattia, Reilua kauppaa. Koska Reilu kauppakaan ei välttämättä vielä pysty takaamaan viljelijöiden elämiseen riittäviä ansioita, Tony’s Chocolonely maksaa kaakaostaan Reilun kaupan edellyttämiä lisiä enemmän.
Yritykset voivatkin tällä hetkellä päättää itse, maksavatko ne kaakaosta elämiseen riittävän ansion mahdollistavaa hintaa vai eivät.
Paine tilanteen korjaamiseksi pitäisi kohdistaa yrityksiin eikä viljelijöihin, jotka ovat jo entuudestaan haavoittuvassa asemassa.
On myös tärkeä muistaa, että sellainen kaakaon hinta, joka mahdollistaa elämiseen riittävät ansiot, ei ole maksimi. Päinvastoin: se on vähimmäismäärä, jolla viljelijäperheet voivat elää kohtuullista elämää.
Eetin suositukset
Yritysten tulee
- tehdä aikasidonnainen suunnitelma, miten se edistää viljelijöiden elämiseen riittävien ansioiden toteutumista, erityisesti ostohintojen kautta
- edistää jäljitettävyyttä yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa
- huolellisuusvelvoitteen mukaisesti kartoittaa oman toiminnan ja tuotantoketjun ympäristö- ja ihmisoikeusriskit ja toimia ongelmien ratkaisemiseksi
- viestiä vastuullisuudesta täsmällisesti ja läpinäkyvästi
Päättäjien tulee
- varmistaa, että Suomi jatkaa kunnianhimoisen yritysvastuulainsäädännön edistämistä EU:ssa ja globaalisti
- edistää elämiseen riittävien ansioiden toteutumista
- varmistaa, että kuluttajamarkkinoinnissa ei käytetä harhaanjohtavia tai epäselviä vastuullisuusväittämiä
Kansalaisena voit
Näin selvitys tehtiin
Eetti otti selvitykseen Suomen suurimmat ja tunnetuimmat suklaabrändit: Fazer (Fazer Confectionary) ja Panda (Orkla Suomi Finland Oy Ab, jonka käyttämästä kaakaosta yli 90 % menee Pandan tuoteisiin). Näiden lisäksi selvityksessä oli alankomaalainen Tony’s Chocolonely ja yhdysvaltalainen Mondelez International, mutta koska Mondelez ei vastannut Eetin kysymyksiin, sitä ei voitu arvioida artikkelissa.
Eetti lähetti yrityksille kyselyn, johon Fazer, Orkla Suomi ja Tony’s Chocolonely vastasivat. Lisäksi Eetti kävi keskustelua yritysten kanssa sähköpostitse ja lisäksi tapasi Fazerin ja Orkla Suomen edustajat.
Eetti käytti kyselyssään osin samoja kysymyksiä kuin Chocolate Scorecard -selvityksessä. Chocolate Scorecard julkaisee tulokset vain värikoodein eikä yritysten vastauksia.
Eetti julkaisee myös kyselylomakkeiden vastaukset. Artikkeli pohjautuu kyselylomakkeen tietoihin sekä julkisesti tarjolla oleviin lähteisiin, kuten yritysten verkkosivuihin.
Kyselylomakkeet löytyvät pdf-tiedostona tästä linkistä.
