Euroopan unioni (EU) on 27 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto.  

EU:n ytimessä ovat yhteiset sisämarkkinat. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset, tavarat, palvelut ja raha voi siirtyä vapaasti maasta toiseen. Eli kaikenlaista säätöä maiden välisessä liikkumisessa ja kaupankäynnissä on vähemmän! 20 jäsenmaalla on myös yhteinen valuutta, euro. 

Tällä hetkellä EU:n jäsenvaltioita on Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska, Ranska, Saksa, Luxemburg, Alankomaat, Belgia, Espanja, Portugali, Itävalta, Irlanti, Puola, Viro, Latvia, Liettua, Kroatia, Slovenia, Unkari, Slovakia, Italia, Malta, Romania, Bulgaria, Tšekki, Kyproksen tasavalta ja Kreikka. 

EU:hun voivat liittyä sellaiset Euroopat maat, jotka täyttävät tietyt ehdot: niiden tulee esimerkiksi sitoutua oikeusvaltioperiaatteeseen.

Ajatus EU:sta sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen, kun Euroopassa alettiin tuumia, että yhteistyö voisi olla kivempi juttu kuin toisia vastaan sotiminen. 

Vuonna 1952 Saksa, Ranska, Italia, Alankomaat ja Luxemburg perustivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön. Sen pointtina oli siirtää maiden hiili- ja terästeollisuus yhteiseen hallintaan, jotta yksittäiset maat eivät voisi valmistaa aseita sotia varten. 

Vuosikymmenten kuluessa yhteistyö on laajentunut hurjasti, ja yhä useampi maa on liittynyt mukaan. Euroopan unioni -nimi otettiin käyttöön vuonna 1993. 

Ne ovat EU:n tärkeimmät palikat, joissa kokataan EU:n politiikat ja säädökset.

Komissio antaa esitykset lainsäädännöstä. Euroopan unionin neuvosto ja parlamentti sitten neuvottelevat ja äänestävät omasta kannastaan esityksiin.

Komissio muodostuu komissaareista, joita on yksi jokaisesta jäsenmaasta, sekä noin 32 000 virkamiehestä. Parlamentissa päättävät kansalaisten äänestämät edustajat eli mepit. Neuvostoon taas kuuluu EU-maiden ministerit.

Ja jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, on vielä erikseen Eurooppa-neuvosto (eli siis eri asia kuin Euroopan unionin neuvosto),  jossa määritellään EU:n yleiset suuntaviivat. 

Muita EU:n toimielimiä ovat oikeusvaltion toteutumisesta huolehtiva Euroopan unionin tuomioistuin, EU:n rahoitusasioita valvova Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan keskuspankki, jonka tehtävänä on pitää euroalueen hinnat vakaina ja valvoa pankkeja. 

Mep on lyhenne sanoista member of the European Parliament, eli Euroopan parlamentin jäsen, eli europarlamentaarikko. Mepit valitaan jokaisesta unionin jäsenmaasta eurovaaleilla, jotka järjestetään viiden vuoden välein. Meppejä on parlamentissa yhteensä 720.

Mepit eivät muodosta parlamentissa ryhmiä kansallisuutensa perusteella, eli vaikkapa suomalaiset mepit eivät toimi ja äänestä yhdessä. Sen sijaan mepit jakautuvat poliittisiin ryhmiin omien kantojensa mukaan. Poliittiset ryhmät ovat vähän kuin Euroopan parlamentin puolueet. Osa mepeistä toimii sitoutumattomina, eli he eivät kuulu mihinkään ryhmään.

Tällä hetkellä Euroopan parlamentin seitsemän poliittista ryhmää ovat:

• Euroopan kansanpuolueen ryhmä (EPP). Suomesta Kokoomuksen mepit kuuluvat tähän ryhmään.
• Sosialistien ja demokraattien ryhmä Suomesta SDP:n mepit kuuluvat tähän. 
• Renew Europe Suomesta Keskustan ja RKP:n mepit kuuluvat tähän.
• Vihreät / Euroopan vapaa allianssi Suomesta Vihreät kuuluvat tähän.
• Konservatiivinen Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR) Suomesta Perussuomalaiset kuuluvat tähän.
• Identiteetti ja demokratia (ID), joka on EU:n äärioikeistolaisin ryhmä
• Vasemmistoryhmä (GUE/NGL) Suomesta Vasemmiston mepit kuuluvat tähän.

Unionin jäsenvaltiot rahoittavat EU:ta jäsenmaksuilla. Jäsenmaksut eivät ole kaikille maille samat, vaan ne vaihtelevat sen mukaan, kuinka paljon valtiolla on massia.

Suomen jäsenmaksu on viime vuosina vaihdellut 50–200 euron välillä jokaista suomalaista kohden. 

Jäsenmaksujen lisäksi EU kerää pätäkkää esim. tulleista ja arvonlisäveroista.

Ne ovat erilaisia “lakeja” ja suosituksia, joilla EU ohjaa jäsenmaitaan. Ne neuvotellaan ja päätetään yhdessä komission, neuvoston ja parlamentin toimesta.

Direktiivillä, asetuksella ja suosituksella on eroa siinä, kuinka tarkasti jäsenmaiden pitää niitä noudattaa. 

Asetus on laki, joka jokaisen jäsenmaan pitää ottaa käyttöön ilman muutoksia. Asetuksella on kielletty EU:ssa esimerkiksi verkkovierailumaksut, eli puhelimen käytöstä ei tule lisämaksuja EU-maissa. Aika jees, vai mitä? 

Direktiivi on ohje, jonka mukaiseksi jäsenmaat muuttavat omia lakejaan. Maat saavat itse päättää siitä, millä tavoin ne toteuttavat muutokset. Direktiivien avulla on esimerkiksi kielletty muovipillit EU:ssa.

Suositus on EU:n tapa ehdottaa erilaisia toimia. Suositukset eivät velvoita jäsenmaita mihinkään, eli niitä ei ole pakko noudattaa. EU on tehnyt suosituksia esimerkiksi keinoista koronaviruksen torjumiseksi.

Iso pyörä lähtee pyörimään niin, että ensin komissio suunnittelee, mistä asioista EU:ssa pitäisi päättää seuraavan viiden vuoden aikana. Sitten se julkaisee omat ehdotuksensa direktiiveistä, asetuksista ja suosituksista. Näitä ehdotuksia saavat kommentoida kaikki: jäsenmaat, yritykset, järjestöt ja yksityishenkilöt. Tässä vaiheessa tosi moni taho yrittääkin vaikuttaa siihen, että ehdotuksia muutetaan niiden mielipiteen mukaiseksi.

Seuraavaksi komissio lähettää ehdotukset eteenpäin parlamentille ja neuvostolle. Parlamentin ja neuvoston on päätettävä, mitä mieltä ne ovat ehdotuksista. Tässä vaiheessa aletaan viilata yksityiskohtia ja sovittaa eri jäsenmaiden ja poliittisten ryhmien näkemyksiä yhteen. Ei mikään helppo homma! Jos parlamentti ja neuvosto ovat eri mieltä ehdotuksen sisällöstä, siitä neuvotellaan ja tarvittaessa ehdotusta muokataan.

Kun parlamentti ja neuvosto ovat lopulta samaa mieltä, ehdotus menee läpi. Nyt meillä on käsissämme uusi direktiivi, asetus tai suositus! 

EU:n tekemät päätökset näkyvät mattimeikäläisten arjessa monin tavoin, joita ei aina tule ajatelleeksikaan. 
EU:n alkuperäinen idea oli estää sodat jäsenmaiden välillä, ja rauhassa ollaankin saatu olla.

Myös liikkuminen maasta toiseen on helppoa: EU-maiden asukkaat voivat reissata, asua, opiskella ja työskennellä eri jäsenmaissa ilman sen suurempaa häslinkiä. Puhelimen käyttäminen muissa EU-maissa ei enää räjäytä lompakkoa. Yhteinen valuutta euro on käytössä 20 EU-maassa.

EU tukee esimerkiksi vaihto-opiskelua ja jäsenmaiden maataloutta. Suomikin saa EU:lta maataloustukia. Niiden avulla varmistetaan esimerkiksi, että kauppojen hyllyillä on kotimaista ruokaa saatavilla.

Eikä siinä vielä kaikki! EU huolehtii myös siitä, ettei vaikkapa ruoassa tai kosmetiikassa ole haitallisia kemikaaleja.  Myös kansalaisten tietosuojaa on parannettu. EU rajoittaa esimerkiksi sitä, miten eri somealustat voivat hyödyntää sinun tietojasi.

EU on yksi tärkeimmistä maailmankaupan toimijoista. Sen tekemisillä on siksi vaikutusta myös ulkopuolisiin maihin.

“Bryssel-efektiksi” kutsutaan sitä, että EU:n asettamat vaatimukset vaikkapa tuotteiden ympäristövaikutuksiin vaikuttavat kaupankäynnin kautta myös muiden maiden vastaaviin. EU:n tekemillä kauppasopimuksilla on myös vaikutusta muihin maihin.

Ukrainan sodan myötä EU on asettanut laajoja pakotteita eli rangaistuksia Venäjää kohtaan. Esimerkiksi tavaroiden ja energian tuontia ja vientiä Venäjältä on rajoitettu. Pakotteiden tarkoitus on heikentää Venäjän taloutta ja siten vaikuttaa sodan lopettamiseen. 

Eurovaaleissa eu-maiden kansalaiset valitsevat edustajia eli meppejä (member of European parlament, eli Euroopan parlamentin jäsen) Euroopan parlamenttiin.

Meppejä valitaan jokaisesta jäsenmaista eri määrä. Esimerkiksi Suomesta valitaan seuraavissa vaaleissa 15 meppiä. Kaiken kaikkiaan meppejä valitaan koko EU:sta 720.

Kannattaa äänestää ehdokasta, joka ajaa sinulle tärkeitä asioita. Ehdokkaan valitsemisessa voi käyttää apuna vaalikonetta. Tutustu esimerkiksi Ylen eurovaalikoneeseen!

Lobbaaminen on epävirallista poliitikkoihin ja virkamiehiin vaikuttamista. Sitä voivat tehdä esimerkiksi yritykset, järjestöt ja valtiot.

Lobbaamisen tavoite on vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Keinoja on monia: suorista tapaamisista oman kannan esille tuomiseen vaikkapa median kautta. 

EU:ssa lobbaus on jatkuvaa ja sitä tapahtuu paljon. Se ei ole huono juttu, sillä avoin lobbaus on osa demokratiaa. EU:ssa on avoimuusrekisteri, josta saa tietoa lobbareista ja heidän toiminnastaan. Lisäksi komission ylimpien virkamiesten ja meppien pitää julkistaa tapaamisensa lobbareiden kanssa.

EU-kansalaisaloite on keino, jolla kansalaiset voivat yrittää tuoda lainsäädäntöä EU:n käsiteltäväksi. 

Kansalaisilla on mahdollista tehdä EU-tasoinen kansalaisaloite komissiolle, joka punnitsee, tekeekö se siitä EU-säädösehdotuksen. Kansalaisaloitteen pitää kerätä vähintään miljoona allekirjoitusta. Ei mikään pieni homma siis! Osa aloitteista on ollut menestyksiä, kuten oikeutta juomaveteen vaatinut aloite, josta syntyi päivitetty juomavesidirektiivi.

Joskus on, joskus ei.

Tietyissä asioissa Suomen on noudatettava EU:n linjaa. Näitä ovat esimerkiksi kansainvälinen kauppa- ja ympäristöpolitiikka ja EU:n yhteiset sisämarkkinat. Eli jos Suomen laki on näillä alueilla ristiriidassa EU:n kanssa, Suomen on muutettava sitä.

Mutta aina näin ei ole. Esimerkiksi terveys, teollisuus, yleissivistävä koulutus tai kulttuuri ovat aloja, joissa Suomi saa pitää oman linjansa.

Myös EU-säädöksen muoto vaikuttaa siihen, kuinka tarkasti Suomen on pakko sitä noudattaa. Asetuksia pitää noudattaa sellaisenaan. Direktiivit taas asettavat vain yleisemmät linjat, ja jäsenmaat itse saavat päättää, millaisilla keinoilla ne niitä noudattavat.

Jokaisesta maasta edustaa parlamentissa sen asukaslukua vastaava määrä meppejä. Eli mitä suurempi maa, sitä enemmän meppejä eli valtaa. Mutta! Pienillä mailla on asukasmääräänsä suhteutettuna enemmän meppejä kuin isommilla, jotta ne eivät jäisi jalkoihin.

Neuvostossa taas suomalaiset ministerit ovat samalla viivalla muiden EU-maiden ministerien kanssa neuvottelemassa lainsäädännöstä.

EU on tehnyt monenlaisia ilmastotoimia. Jäsenmaille on esimerkiksi asetettu tavoitteet siitä, kuinka paljon niiden pitää vähentää niiden päästöjä tiettyyn aikaan mennessä. 

Tuore yritysvastuudirektiivi tulee asettamaan isot yritykset vastuuseen mm. niiden aiheuttamista ympäristöhaitoista ja huolehtimaan siitä, ettei niiden toiminta pilaa ympäristöä. 

EU:ssa on kielletty esimerkiksi metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden myynti. Eurooppalaisten yritysten on osoitettava, että niiden myymän kahvin, kaakaon, soijan, palmuöljyn, naudanlihan, puu- ja paperituotteiden sekä kumin tuotanto ei tuhoa metsää.

EU kitkee myös viherpesua. Harhaanjohtavat ja epämääräiset ympäristöväitteet mainonnassa on vastikään kielletty. Jatkossa yritykset saavat käyttää niiden tuotteiden markkinoinnissa vain hyväksyttyjä sertifikaatteja. Eli yritykset eivät voi väittää jonkun tuotteen olevan vaikkapa ympäristöystävällinen ilman painavia perusteita. 

Ihmisoikeudet ovat yksi EU:n perusarvoista, ja niiden eteen tehdään monenlaista työtä.

EU on edistänyt vaikkapa kännyköissä ja tietokoneissa käytettävien mineraalien kestävämpää tuotantoa. Näihin mineraaleihin liittyy paljon erilaisia ihmisoikeusongelmia, kuten pakkotyötä. 

Kun EU tekee kauppasopimuksia sen ulkopuolisten maiden kanssa, niissä edellytetään, että maa noudattaa ihmisoikeuksia. EU:lla on myös järjestelmä, jolla se voi kohdistaa pakotteita eli rangaistuksia sellaisille toimijoille, jotka rikkovat ihmisoikeuksia. 

Ihmisoikeuksia parannetaan myös tekemällä kehitysyhteistyötä, eli tarjoamalla apua heikommassa jamassa oleville ihmisille ympäri maailmaa. 

EU ottaa myös julkisesti paljon kantaa ihmisoikeusongelmiin ja tukee ihmisoikeuspuolustajia.