Eetti selvitti: Vaateyritysten kiertotalousteot ovat laastariratkaisuja

Eetti selvitti: Vaateyritysten kiertotalousteot ovat laastariratkaisuja

15.11.2023

Pikamuotiyritykset liputtavat kiertotalouden puolesta, mutta selkeät tavoitteet kiertotalouspalveluiden lisäämisestä tai tuotannon vähentämisestä loistavat poissaolollaan.

Kuuntele artikkeli

Eetti audio koala

Vuonna 2050 ihmiset kuluttavat vain sen, mitä tarvitsevat. Tuotannosta tai kulutuksesta syntyvää tekstiilijätettä ei ole, ja monikäyttöiset, sesongista riippumattomat ja ajattomat vaatteet ovat normi.

Ote voisi olla Eetin tulevaisuuden visiosta. 

Todellisuudessa lainaus on ultrapikamuotijätti Sheinin allekirjoittamasta sitoumuksesta, jonka tavoite on 100 % kiertotalouden mukainen tekstiiliteollisuus vuoteen 2050 mennessä. 

Sheinin tavoitteet ja teot ovat kuitenkin räikeässä ristiriidassa yrityksen nykyisen liiketoimintamallin kanssa, joka perustuu halpaakin halvempiin vaatteisiin ja nopeampaakin nopeampaan kiertoon. 

Vuonna 2022 Sheinin tuotantomäärät kasvoivat 57 %.  Samalla sen hiilijalanjälki paisui 52 %, eikä yrityksellä ole kunnianhimoisia tavoitteita liiketoiminnan viemisestä kestäville raiteille. 

Vaikka Shein on äärimmäinen esimerkki vaatetuotannon kestämättömyydestä, eivät muidenkaan muotijättien yleisimmät kiertotaloustoimet riitä tekemään alasta vastuullista. Ne toimivat pikemminkin laastariratkaisuina, joilla uppoavaa laivaa yritetään pitää vielä hetki pinnalla.

Eetin selvityksessä avataan vaateteollisuuden kiertotaloustoimien nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Selvityksessä tarkasteltiin yhdeksää Suomen markkinoilla tunnettua pikamuoti- ja ultrapikamuotiyritystä: Shein, H&M Group, Lindex, NA-KD, Bestseller, Inditex, LPP S.A., Varner  ja Cider. 

Spoilerivaroitus: 20 % kierrätyspolyesteria ei vielä riitä!

Selvityksen sisältö:

Mitä on kiertotalous?

Kiertotaloudessa vaatteita tuotetaan ja ostetaan nykyistä vähemmän. Niitä käytetään mahdollisimman pitkään joko yhden tai useamman käyttäjän toimesta. Vaatteet suunnitellaan ja valmistetaan niin, että ne kestävät aikaa niin laatunsa kuin tyylinsä puolesta.

Elinkaarensa lopussa vanha vaate kierrätetään uuden vaatteen raaka-aineeksi.

Kiertotalouden mukaisen vaateyrityksen liikevaihto muodostuu vaatteiden huoltamisesta, korjaamisesta, uudistamisesta, käytettyjen vaatteiden uudelleenmyynnistä, vuokraamisesta ja pitkäikäisten uusien vaatteiden myynnistä.

Tavoitteena on toimia planetaaristen rajojen sisällä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Kiertotalous-sanalle on useita eri määritelmiä, ja vastuullisuus-sanan tapaan sitä käytetään monella eri tavalla. Kiertotaloudeksi voidaan siis väittää myös toimintaa, joka tosiasiassa ei ole sosiaalisesti tai ekologisesti kestävää. 

Planetaariset rajat paukkuvat, mutta yritykset ottavat vain rusinat kiertotalouspullasta

Vaateyritykset valmistuttavat vuosittain arviolta yhteensä yli 100 miljardia vaatetta, joiden raaka-aineista suurin osa on uusia luonnonvaroja. Vaateteollisuus tarvitsee kipeästi muutosta, sillä alan ympäristövaikutukset ovat suuret:  

  • Vaateteollisuudesta syntyy vuosittain yli 92 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä. 
  • Vaate- ja tekstiiliteollisuus aiheuttaa jopa 10 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä ja käyttää 79 biljoonaa litraa vettä vuosittain. 
  • Raaka-aineiden tuotanto vähentää luonnon monimuotoisuutta ja tuotannon kemikaalit saastuttavat ympäristöä.

Nykyisen tuotanto- ja kulutusmallin seurauksena luontokato pahenee ja ilmastokriisi syvenee. Planetaariset rajat paukkuvat niin että raikaa.

Myös vaateteollisuuden yritykset ovat heränneet siihen, että jotain tarvitsisi tehdä.

Alalla on pöhisty kiertotaloudesta jo vuosia, ja sen ajatellaan tuovan ratkaisun isoihin ympäristöongelmiin. 

“Kiertotalous on muodin tulevaisuus”, julistaa esimerkiksi Varner, jonka brändivalikoimasta löytyy esimerkiksi Cubus, Carlings ja Bik Bok. Samoilla linjoilla on Bestseller, jonka merkkejä ovat mm. Jack & Jones, Vero Moda sekä Vila.

Eetin tarkastelemista yrityksistä kaikki paitsi kiinalais-yhdysvaltalainen Cider viestii tavoittelevansa kiertotalouden mukaista tulevaisuutta. 

Myös EU:ssa on suuret suunnitelmat kiertotalouden varalle: EU:n tekstiilistrategian mukaan vuoteen 2030 mennessä kaikki EU-markkinoilla olevat tekstiilituotteet ovat kestäviä, korjattavia ja kierrätettäviä ja suurelta osin valmistettu kierrätyskuiduista. 

Tämähän kuulostaa hyvältä! 

Ristiriita syntyy kuitenkin siitä, etteivät yritysten tämän hetkiset teot ja konkreettiset tulevaisuudentavoitteet ole linjassa hulppeiden visioiden kanssa. 

Yritykset luovat puheilla teknologiasta, innovaatioista ja kierrätysmateriaaleista mielikuvan, että ne tekevät kaiken voitavansa alan haasteiden eteen. Todellisuudessa yritykset ottavat kiertotaloudesta vain rusinat pullasta. 

Sukelletaan seuraavaksi syvemmälle siihen, minkälaisia kiertotaloustekoja yritykset tekevät ja kuinka uskottavia toimet ovat.

Pikamuoti on pikamuotia, vaikka se tehtäisiin kierrätyskuidusta

Suomikin on päässyt vaateteollisuuden maailmankartalle.

Täällä on kehitelty uusia kuituinnovaatioita, jotka tähtäävät tekstiilikuitujen ympäristöystävällisempiin valmistustapoihin. Osassa näistä kuiduista hyödynnetään raaka-aineena poistotekstiilejä.

Poistotekstiileillä tarkoitetaan käytettyjä vaatteita ja tekstiilejä. Yleensä sillä viitataan pääasiassa tekstiilijätteeseen eli käytöstä poistettuihin tekstiileihin, mutta se kattaa myös uudelleenkäytettävät vaatteet.

Kun poistotekstiileistä valmistetaan uusien vaatteiden raaka-ainetta, materiaali kulkee ns. suljetussa kierrossa. Suljettu kierto tarkoittaa, että vaate ei päädy elinkaarensa lopuksi poltettavaksi tai kaatopaikalle, vaan jatkaa elämäänsä uutena materiaalina.

Uusien kuituinnovaatioiden lupaillaan mullistavan vaateteollisuuden materiaalitarjonnan ja edistävän vanhojen vaatteiden hyödyntämistä suuremmin.

Monet Eetin selvityksen yritykset, kuten Inditex, H&M Group, Lindex ja Bestseller, ovat myyneet jo pieniä eriä vaatteita, joiden valmistuksessa on käytetty uusia innovaatioita.

Pöhinää näiden keksintöjen parissa riittää, mutta konkretia puuttuu: yksikään Eetin selvityksessä mukana ollut yritys ei kerro numeerista tavoitetta, kuinka suuri osuus niiden materiaaleista tulee olemaan valmistettu poistotekstiileistä tulevina vuosina.

Syyt tähän ovat ilmeisiä. Vaikka tarvittavat teknologia tekstiilikuitujen kierrättämiseksi on jo olemassa, eivät pelkät kuituinnovaatiot riitä siihen, että vanhoista vaatteista saadaan uusien raaka-ainetta.


Vanhojen vaatteiden matka uusiksi vaatteiksi vasta alussa

Vaateteollisuudessa vain alle prosentti kaikesta poistotekstiilistä päätyy uusien vaatteiden raaka-aineeksi. Vaatealalla tehdään töitä prosenttiosuuden kasvattamiseksi, mutta matkalla on monta töyssyä.

Yksi pullonkaula on vaatteiden keräys: vanhojen vaatteiden kerääminen ei ole vielä järjestelmällistä.

Vaikka Suomeen tuli vuoden 2023 alussa voimaan uusi jätelaki, joka velvoittaa kuntia keräämään asukkaidensa käytöstä poistetut tekstiilit, ei keräyspaikkoja ole vielä kaikkialla saatavilla. Keräysmäärätkään eivät ole suuren suuria.

Myös EU:n tekstiilistrategia voi laittaa tilanteen uusiksi: tuottajavastuun myötä vanhojen vaatteiden keräämisestä vastuussa olisivatkin yritykset, eivätkä kunnat. Osa vaateyrityksistä jo kerääkin vanhoja vaatteita, mutta vielä tällä hetkellä ne päätyvät aivan muualle kuin uusien vaatteiden raaka-aineeksi: huonoimmassa tapauksessa jätteeksi globaalin etelän maihin.

Vaikka vaatteita saataisiinkin kerättyä enenevissä määrin, seuraava pullonkaula on lajittelu. Vaatteet tulisi erotella kuitujen mukaan, joka on helpommin sanottu kuin tehty: yksi vaate muodostuu monesta eri materiaalista ja usein materiaalit ovat vieläpä sekoitteita.

Tekstiilimateriaalien huono laatu ei helpota tilannetta. Huonolaatuisista raaka-aineista on hankala tehdä hyvää kierrätysmateriaalia.

Kaiken lisäksi vaikka uusia kuituinnovaatioita on hypetetty paljon, hehkutus ei ole aina konkretisoitunut rahaksi. 

Esimerkiksi ruotsalaisen Renewcellin tuottama raaka-aine ei ole mennyt odotetusti kaupaksi. Infinited Fiber Companyn uuden Kemiin kaavaillun tehtaan rahoitus on puolestaan vielä auki.

Tarvitaan suuria investointeja ja monialaista yhteistyötä, ennen kuin vaatteiden kierrätyksen ekosysteemi saadaan pyörimään isosti.

20 % kierrätyspolyesteria, mikä ekoteko!

Mistä vaateyritysten tällä hetkellä käyttämät kierrätysmateriaalit sitten tulevat?

Suurin osa on peräisin kierrätyspolyesteriksi jaloistetuista PET-muovipulloista. Jonkin verran käytetään myös kierrätyspuuvillaa vaateteollisuuden leikkuujätteistä. Muita kierrätettyjä tekstiilikuituja käytetään minimaalisesti.

Myös Eetin tarkastelemat yritykset hyödyntävät näitä kierrätysmateriaaleja.

Vaikka kierrätysmateriaaleja mainostetaan isosti, niiden osuus kaikista materiaaleista on vielä pieni: selvityksen yrityksillä pienimmillään vain muutaman prosentin, suurimmillaan reilu 20 prosenttia.

Kaikki yritykset eivät viesti tulevaisuuden tavoitteitaan, mutta enimmillään kierrätysraaka-aineiden osuuden tavoitellaan kasvavan noin 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. 

Tarkasteltujen yritysten tilanne mukailee alan nykytilaa kokonaisuudessaan: Textile Exchangen raportin mukaan vuonna 2021 kierrätysmateriaaleja oli kaikista tekstiilimateriaaleista 8,5 %.*

Siirtyminen kierrätysmateriaaleihin on sinällään positiivista, koska silloin ei tarvitse käyttää uusia materiaaleja, kuten suuren ilmastokuorman aiheuttavaa polyesteria tai paljon vettä ja haitallisia kemikaaleja vaativaa puuvillaa.

Tämän hetkisten kierrätysraaka-aineiden käytössä mennään kuitenkin ojasta allikkoon: esimerkiksi kierrätyspullojen määrää pitäisi ensisijaisesti vähentää, ja jo olemassa olevien pullojen kiertää juomateollisuuden sisällä.

Kierrätysraaka-aineen prosessointi uudeksi materiaaliksi ei myöskään tapahdu ilman ympäristövaikutuksia. Tuotanto vie usein paljon energiaa sekä voi tarvita paljon vettä ja ympäristölle haitallisiakin kemikaaleja.

* Korjattu 22.1.2024: vuonna 2021 kierrätysmateriaaleja kaikista tekstiilimateriaaleista oli 8,5 %.

Kierrätysmateriaali ei ole ihmeratkaisu

Vaikka vaatteen materiaali olisikin tehty ekologisemmasta raaka-aineesta, kumoutuvat ympäristöhyödyt nopeasti, jos siitä valmistetaan vaate, joka ei kestä käytössä pitkään laatunsa tai designinsa puolesta.

Esimerkiksi tällä hetkellä uusien kuituinnovaatioiden tuotantokapasiteetin on varannut suuret muotijätit, kuten Inditex, H&M Group ja Bestseller. Nämä vaateyritykset perustavat liiketoimintansa sille, että ne myyvät suuria määriä edullisia vaatteita nopeassa tahdissa.

Pikamuodin ongelma ei siis ratkea sillä, että nämä yritykset vaihtavat kierrätysmateriaaleihin, jos niistä kierrätysmateriaaleista valmistetaan 10 euron biletoppeja.

Yritysten kiertotalouspalvelut: suuret puheet, pienet tavoitteet

Useat Eetin selvityksessä mukana olleet yritykset ovat alkaneet tarjota second hand -tuotteita ja korjauspalveluita. Moni yritys kohkaa myös vuokrauksen mahdollisuuksista. Kuinka merkittäviä kiertotalouspalvelut ovat yritysten bisneksen kannalta?

Second hand on hyväksi vain jos se korvaa uuden vaatteen

Eetin tutkimista yrityksistä vain yksi, ruotsalainen NA-KD, julkaisee tarkan osuuden, kuinka suuri osa vuoden 2022 liikevaihdosta tuli kiertotalouspalveluista: 0,27 %. Tämä tarkoittaa 37 000 myytyä second hand -vaatetta, ja NA-KD:n liikevaihdossa noin puolta miljoonaa euroa.

Lindex sitä vastoin kertoi myyneensä yli miljoona käytettyä vaatetta, mutta määrä ei yrityksen tietojen mukaan ole vielä tasolla, josta voisi muodostaa tietyn prosenttiosuuden. 

Tämä kertoo mittakaavasta: uusia vaatteita myydään niin paljon, ettei Lindexin reilun 600 miljoonan euron liikevaihdolla miljoona vaatetta tunnu vielä missään.

Yritysten julkaisemien tietojen perusteella vaikuttaa, että niiden second hand -palvelut ovat vielä nappikauppaa.

Kaiken kaikkiaan vaatteiden uudelleenmyynti on kuitenkin nosteessa: second hand -myynti kattaa tällä hetkellä noin 3,5 % globaaleista vaatemarkkinoista ja sen arvioidaan kasvavan 11 kertaa nopeammin kuin uusien vaatteiden myynti. 

Ainakin tähän saakka second handin kasvusta ovat vastanneet vaatebrändien sijaan nettikaupat, kivijalkaliikkeet ja alustapalvelut, jotka ovat perustaneet liiketoimintansa alusta saakka käytettyjen vaatteiden myyntiin.

Selvityksessä mukana olleet yritykset haluanevat jatkossa näistä markkinoista myös siivunsa. Esimerkiksi H&M Group on ruotsalaisen second hand -nettikauppa Sellpyn pääomistaja.

Yritysten myymät käytetyt vaatteet ovat positiivinen kehityskulku, mutta ei yksioikoisen hyväksi ympäristölle. Jos second hand -myynti tulee uusien vaatteiden myyntien lisäksi, eikä korvaa uuden myyntiä, ei yritysten negatiivinen vaikutus ympäristöön vähene.

Käytettyjen vaatteiden ostaminen voi lisäksi ylläpitää vaatteiden nopeaa kiertoa ja mahdollistaa uusien vaatteiden shoppailun ilman tunnontuskia, sillä “aina vaatteen voi laittaa kiertoon”.  

Todellisuudessa käytetyistä vaatteista myydään kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä vaatteita on kierrossa aivan liian paljon.

Vaatevuokraus ei saa toistaa pikamuodin kaavaa

Selvityksessä mukana olleet yritykset eivät ole satsanneet isosti vaatteiden vuokraukseen – ainakaan vielä. Esimerkiksi H&M:llä on vuokrauspalvelu, mutta hyvin pienimuotoinen sellainen.

Vaatealalla ei laajemminkaan ole siirrytty vuokraamisen aikakaudelle, vaikka aiheesta on kohistu jo vuosia. Syitä on monia, eikä pienimpänä se, että vuokraus vaatii aivan uudenlaisen mallin sekä kuluttamiseen että yritystoimintaan. 

Vuokrauksella on mahdollisuus olla ekologinen kiertotalouden palvelumalli, mutta second hand -palvelujen tapaan se ei automaattisesti ole ympäristöystävällinen vaihtoehto.

Esimerkiksi yhdysvaltalainen iso vuokrausalusta Rent the Runway tarjoaa jäsenilleen joka kuukausi kymmenen vaatetta kotiovelle kuljetettuna. Tämän tyylinen vuokraus pitää yllä pikamuodin ajatusta siitä, että tarvitsemme koko ajan jotain uutta päälle pantavaa.

Toisaalta vuokraus voi toimia myös hyvin paikallisesti ja ympäristöystävällisemmin. Tästä esimerkkinä kotimainen vaatevuokrausketju, Vaatepuu, jonka jäsenkyselyyn vastanneista 88 % kertoo vaatekuluttamisen vähentyneen vuokraamon jäsenyyden myötä.

Vuokrauksen ympäristövaikutuksiin vaikuttaa myös esimerkiksi se, kuinka laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita palvelu tarjoaa ja kuinka kauan ne pysyvät kierrossa.

Laadusta liiketoimintaa

Moni selvityksen yritys tarjoaa pienimuotoisesti vaatteiden huoltoon ja korjaukseen liittyviä palveluita, ohjeita ja tuotteita. 

Nämä auttavat asiakasta pidentämään vaatteen elinikää ja toisaalta voivat rakentaa mielikuvaa brändistä laadukkaiden vaatteiden tarjoajana. Toimet jäävät kuitenkin pintapuoliskis, jollei pureuduta itse tuotteiden pitkäikäisyyteen.

Tuloillaan oleva EU:n ekosuunnitteluasetus lienee ohjannut toimintaa jo ennen voimaantuloaan. Usea yritys kertoo esimerkiksi panostavansa tuotteiden kiertotalouden mukaiseen suunnitteluun ja pitkäikäisyyteen. Suunnittelulla onkin iso merkitys siinä, miten pitkään vaatteet kestävät laadukkaina käytössä ja miten niiden kierrätys helpottuu.

Vielä ei näy viitteitä siitä, että pitkäikäisyys näkyisi laajemmin myös vaatteiden designissa ja uusien tuotteiden ilmestymistahdissa. Jos design linkittyy ohikiitävään trendiin, ei se pysy ajankohtaisena, vaikka kangas olisikin laadukas. 

Jos yritykset haluaisivat, ne voisivat valjastaa valtavan hyvät taidot brändätä, markkinoida ja kertoa tarinoita siihen, että pitkäikäinen tuote olisi se haluttavin vaihtoehto.

Suurimman osan vaateyritysten liiketoiminta ei ole kuitenkaan rakentunut pitkäikäisten, korjattavien ja huollettavien tuotteiden varaan, vaan nopeaan kiertoon. Tästä syystä ei olekaan ihme, etteivät ultrapikamuoti- ja pikamuotiyritykset ole kilvan tarjoamassa pitkäikäisiä ja huollettavia tuotteita.

Selkeät tavoitteet kiertotalouspalveluiden kasvulle puuttuvat

Ellen MacArthur Foundationin mukaan kiertotalousliiketoiminnalla on potentiaalia kasvaa kattamaan 23 % globaalista vaatemarkkinasta vuoteen 2030 mennessä. 

Liiketoiminnan muuttaminen ei tapahdu käden käänteessä, varsinkaan kun kyse on yrityksistä, joiden liiketoimintamalli perustuu uusien tuotteiden tuottamiseen ja myymiseen. 

Muutoksen on kuitenkin tapahduttava.

Suurin osa Eetin selvityksessä mukana olevista yrityksistä testaa vähintään pienimuotoisesti kiertotalouspalveluita. Vain Ciderin osalta nämä loistavat poissaolollaan.

Tutkituista yrityksistä ainoastaan ruotsalaisella NA-KD:lla oli julkaistu, numeerinen tavoite tulevaisuuden kiertotalouspalveluille: 20 % yrityksen liikevaihdosta on määrä tulla kiertotalousliiketoimintamalleista vuoteen 2030 mennessä.

Vastaavat täsmälliset tavoitteet ovat harvassa, mutteivät ennennäkemättömiä. 

Esimerkiksi ranskalainen luksustuotteisiin erikoistunut konserni LVMH, jonka brändivalikoimassa on mm. Louis Vuitton, on asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä 25 % tuotoista tulee kiertotalouspalveluista uusien tuotteiden sijaan.

Brittiläinen tavarataloketju Selfridges sen sijaan tavoittelee, että 45 % sen neljän myymälän ja verkkokaupan liiketoimista on vuoteen 2030 mennessä peräisin kiertotaloustuotteista ja -palveluista.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö muutkin yritykset tekisi muita yleisesti yrityksen liiketoimintaan liittyviä numeerisia tavoitteita pitkälle tulevaisuuteen. 

Esimerkiksi H&M:llä on kunnianhimoinen tavoite tuplata liikevaihto vuoteen 2030 mennessä (vuoden 2021 tasosta), samalla puolittaen hiilijalanjälkensä. 

Yritys täsmentää sivuillaan, ettei tarkoitus ole tuplata tuotantoa tai myydä kaksinkertaisesti tuotteita, vaan kiertotalousliiketoiminta on keskeisessä osassa tavoitteen toteutumisessa

Kuinka keskeisessä osassa, se jää arvailujen varaan. Shein, H&M Group, Lindex, Bestseller, Inditex, LPP S.A., Varner ja Cider eivät julkaise numeerisia tavoitteita, kuinka suuri osuus liiketoiminnasta tulee olemaan kiertotalouspalveluita.

Yritysten mitattavat tavoitteet antavat hyvää osviittaa siitä, mihin yritys panostaa ja mikä sille on erityisen tärkeää. Vastaavasti jos mitattavia tavoitteita ei ole, yritystä ei voi myöskään laittaa vastuuseen siitä, ettei niihin ole päästy.

Virtahepo olohuoneessa: tuotannon vähentäminen

Yksi kiertotalouteen ja vastuulliseen vaateteollisuuteen olennaisesti liittyvä teema loistaa poissaolollaan lähes aina aiheista puhuttaessa. 

Tuotantoa. Tulisi. Vähentää.

Se ei ole yksinkertainen asia toteuttaa, mutta välttämätön. Vaatteita myydään yhä enemmän ja enemmän, ja kasvavat tuotantomäärät ovat pitkälti kumonneet vaatealan positiiviset edistysaskeleet.

Esimerkiksi tuoreen selvityksen mukaan yritykset, jotka kattavat 62 % Iso-Britannian tekstiilimarkkinoista, olivat onnistuneet pienentämään tekstiiliensä hiilijalanjälkeä 12 prosenttia kolmen vuoden aikana.

Samalla ajanjaksolla yritysten tuotanto oli kuitenkin lisääntynyt 13 prosentilla. Kaiken kaikkiaan kokonaishiilijalanjälki väheni siis vain mitättömät 2 prosenttia.

Vaateyritykset: siis mikä vähentäminen!?

Mikään Eetin tarkastelemista yrityksistä ei esitä tavoitteita tuotannon vähentämiseksi tulevaisuudessa.

Yksi yritys – jälleen NA-KD – on kuitenkin vähentänyt sitä jo. Yrityksen vuoden 2022 tuotantomäärät ovat 38 % pienemmät kuin vuonna 2020. 

Syynä saattaa tosin olla viime vuosien liiketoiminnan haasteet, eikä niinkään huoli ympäristön tilasta. NA-KD nimittäin kertoo voivansa tästä eteenpäin kasvattaa tuotantomääriä 5 % vuosittain, sillä riittävät päästövähennykset on sen mielestä jo saatu aikaan.

Vähentäminen loistaa poissaolollaan myös laajemmin alalla: Fashion Transparency Index 2023 -tutkimuksessa mukana olleista 250 brändistä vain 2, Armani ja United Colours of Benetton, ovat sitoutuneet vähentämään tuotantoaan. Nämäkään yritykset eivät tosin viesti konkreettisia lukemia vähennystavoitteistaan.

Loppua kasvulle ei näytä olevan näköpiirissä: on arvioitu, että globaali vaateteollisuus voi kasvaa jopa  63 % vuoteen 2030 mennessä.

Ensimmäinen askel tuotannon vähentämisen polulla on ylituotannon poistaminen: tuotetaan vain sen verran kuin mitä myydään. Erään arvion mukaan jopa 30 prosenttia tuotetuista vaatteista jää nimittäin kokonaan myymättä.

Pelkkä ylituotannon vähentäminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel: myös myytyjen tuotteiden tuotantomääriä on nipistettävä pienemmiksi, etenkin vaatejättien kohdalla.

Jatkuva kasvu ei ole mahdollista kiertotaloudessakaan

Useat vaateyritykset, kuten H&M ja Bestseller, tavoittelevat kasvun irtikytkemistä rajallisten luonnonvarojen käytöstä. Eli toisin sanoen yritykset uskovat voivansa kasvattaa liiketoimintaansa ilman, että luonnonvarojen käyttö kasvaa. 

Absoluuttisesta luonnonvarojen irtikytkennästä globaalisti ei ole kuitenkaan todisteita. Toisin sanoen, ei ole näyttöä sille, että kasvu voi jatkua samalla kun luonnonvarojen kulutus vähenisi. 

Kiertotalouden toimet eivät automaattisesti vähennä tuotantoa, jollei yritys spesifisti tavoittele tuotannon vähentämistä. Suljettuun kiertoon siirtyminen voi jopa lisätä kokonaistuotantoa. Tätä kuvaillaan rebound-ilmiöksi: kun yksittäisen tuotteen ympäristövaikutukset vähenevät, voidaan kokonaistuotantoa kasvattaa.

Sama ilmiö on nähtävissä energiatehokkuudessa. Kun energiatehokkuus paranee, energian kokonaiskulutus ei välttämättä vähene, vaan voi päinvastoin kasvaa.

Tarvitsemme paljon kiertotaloutta laajemman katsantakannan, jossa uskallamme kyseenalaistaa kasvun tavoitteen ja jatkuvan tarpeen uudelle.

Ei kiertotaloutta ilman oikeudenmukaista siirtymää

Kiertotaloudesta – kuten muistakaan vaateteollisuuden ympäristökysymyksistä – ei voi puhua ottamatta huomioon vaatealan negatiivisia ihmisoikeusvaikutuksia.

Nykyiset kiertotaloustoimet eivät ratkaise alan sosiaalisia ongelmia, kuten sitä, ettei suurin osa vaateteollisuudessa työskentelevistä saa elämiseen riittävää palkkaa.

Päinvastoin: huonosti toteutettuna kiertotalous voi jopa pahentaa tilannetta.

Usein visioidaan, että kiertotalouden myötä tuotanto voi siirtyä takaisin lähemmäs Eurooppaan, jopa Suomeen. Tällä on paikallisesti positiivisia työllisyysvaikutuksia, mutta globaalisti negatiivisia. 

Suurin osa vaateteollisuuden työpaikoista on tällä hetkellä globaalin etelän matalan palkkatason maissa. 

Tuotannon mahdollinen siirtyminen pois nykyisistä tuotantomaista sekä vähentyneet tuotantomäärät tarkoittaisivat tehtaille pienempiä tilausmääriä. Nykyisessä halpoihin hintoihin perustuvassa tuotantotavassa tämä johtaisi ompelijoiden työpaikkojen vähenemiseen.

Lisäksi kun raaka-aineissa siirrytään enenevissä määrin kierrätysmateriaaleihin neitseellisten sijaan, tarvitaan vähemmän viljelijöitä puuvillapelloille ja perinteisten materiaalien jalostukseen.

Kiertotalouteen siirtymisessä vaateyritysten tulisi huomioida vaateteollisuuden nykyiset työntekijät.Tämän ne voivat tehdä esimerkiksi sisällyttämällä hintoihin tuotannon ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset sekä mahdollistamalla kouluttautuminen uusiin työtehtäviin, joita syntyy esimerkiksi vaatteiden lajitteluun, kierrättämiseen, huoltoon ja korjaukseen. 

Jos kiertotalouteen ei sisällytetä sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ylläpitää se edelleen niitä kolonialistisia valtarakenteita, joiden päälle nykyinen vaateteollisuus on rakentunut.

Raha vie, kiertotalous vikisee

Vaateteollisuudessa tarvittava muutos on ennennäkemättömän suuri. Se vaatii laajalti monialaista yhteistyötä, merkittäviä sijoituksia, kunnianhimoista lainsäädäntöä sekä liiketoiminnan muutosta – tuotannon vähentämistä unohtamatta.

Ei ole kuitenkaan yllätys, että yritykset tekevät perustavanlaatuisten muutosten sijaan mieluummin pieniä laastariratkaisuja.

Tällä hetkellä parhaat katteet saa tuottamalla epäekologisista materiaaleista suuria määriä huonolaatuisia vaatteita, jotka ompelijat kurovat kasaan ilman elämiseen riittävää palkkaa.

Valtaosa vaateyrityksistä perustuu tälle kestämättömälle liiketoimintamallille: niin pikamuotiyritykset kuin luksusmerkit, ja vaikkapa hypermarkettien vaatetuotanto. 

Ei toki voi yleistää, että kaikki vaatealan yritykset toimisivat näin. Alalta löytyy monia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka uivat vastavirtaan.

Kenties tulevaisuudessa vaatemarkkinoilla nähdäänkin aivan muita toimijoita kuin nykyiset pikamuodin jättiläiset. Ketterillä uuden aallon yrityksillä ei ole painolastia “vanhasta maailmasta”, jolloin vaatteita vielä ajateltiin kertakäyttöisinä.

Suositukset: maailma ei muutu, jollei sitä muuteta

Tarvittava vaateteollisuuden muutos ei tapahdu helpolla eikä nopeasti.

Silti ei voida pitäytyä vain pienissä ja helpoissa muutoksissa, vaan pitää visioida, miltä tulevaisuuden parempi versio maailmastamme voisi näyttää. 

Eetti edistää muutosta monin eri keinoin: Puskemme yrityksiä askel askeleelta edistämään yritysvastuuta ja kiritämme päättäjiä lakipykälä kerrallaan kohti kunnianhimoisempaa säätelyä.

Tämän lisäksi nostamme yhteiskunnalliseen keskusteluun pidemmän tähtäimen tavoitteita, sillä laastarit auttavat vain hetken.

Suositukset vaateyrityksille

  • Kiertotalous 2.0: Yrityksen tulee tehdä aikasidonnainen suunnitelma, miten kiertotalouspalvelut korvaavat uusien vaatteiden myynnistä saatavaa liikevaihtoa tavalla, jossa kestämättömät tuotantomäärät kääntyvät laskuun.
  • Oikeudenmukainen siirtymä: Yrityksen tulee kartoittaa kiertotalouden ja vihreän siirtymän vaikutukset ihmisoikeuksiin koko arvoketjun osalta.
  • Vastuullisuusviestintä: Yritysten tulee viestiä vastuullisuudesta täsmällisesti ja läpinäkyvästi.

Suositukset päättäjille

Suositukset yksilölle

  • Ole kriittinen: Älä purematta niele yritysten kiertotalousväitteitä
  • Osta harkiten: Skippaa sesongin trendit ja huolla omistamiasi vaatteita uuden ostamisen sijaan
  • Vaikuta: Yksittäisten kulutusvalintojen sijaan laajenna perspektiiviä ja vaikuta rakenteisiin yhdessä muiden kanssa liittymällä Eetin jäseneksi

Näin Eetin selvitys tehtiin

Eetin vaateteollisuuden kiertotalousselvityksessä otettiin selvää, ovatko alan yritysten kiertotaloustoimet riittäviä tarjoamaan ratkaisun vaateteollisuuden merkittäviin ilmasto- ja ympäristöongelmiin. 

Eetti tarkasteli yhdeksää Suomen markkinoilla tunnettua pikamuoti- ja ultrapikamuotiyritystä: H&M Group, Lindex, NA-KD, Bestseller, Inditex, LPP S.A., Varner, Shein ja Cider.

Klikkaamalla saat kuvaa suurennettua.

Eetti kartoitti

  • Kuinka suuri osa yrityksen käyttämistä materiaaleista on kierrätettyjä ja mikä osuus näistä on peräisin vanhoista vaatteista. Millaiset numeeriset ja aikasidonnaiset tavoitteet yrityksellä on kierrätysmateriaalien osuuden lisäämiseksi tulevaisuudessa.
  • Kuinka suuri osa yrityksen liiketoiminnasta tulee kiertotalouspalveluista, kuten korjauksesta, vuokrauksesta ja second hand -palveluista. Millaiset numeeriset ja aikasidonnaiset tavoitteet yrityksellä on kiertotalouspalveluiden osuuden lisäämiseksi tulevaisuudessa.
  • Onko yritys julkaissut tavoitteita tuotannon vähentämiseksi.

Taulukko, jossa kysymykset ja yritysten tiedot, löytyy pdf-muodossa täältä

Tässä selvityksessä olevat tiedot liittyen tutkittuihin yrityksiin ovat vuodelta 2022 ja peräisin julkisesti saatavilla olevista lähteistä, kuten yritysten verkkosivuilta ja vastuullisuusraporteista. Selvityksessä on lisäksi hyödynnetty muita tutkimuksia ja raportteja, joiden lähdeviitteet löytyvät linkkeinä tekstistä.

Eetti otti sähköpostitse yhteyttä kaikkiin selvityksessä mukana olleisiin yrityksiin. H&M Group, Lindex, NA-KD ja Bestseller vastasivat sähköpostitse, ja Eetti kävi dialogia kyseisten yritysten kanssa. Inditex, LPP S.A., Varner, Shein ja Cider sitä vastoin eivät vastanneet.

Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin

Selvitys on tuotettu Ulkoministeriön ja joukkorahoituksen tuella. Kiitos kaikille lahjoittajille! Voit tukea Eetin työtä liittymällä jäseneksi tästä linkistä.

Mitä on kiertotalous?

 

Kiertotaloudessa vaatteita tuotetaan ja ostetaan nykyistä vähemmän. Niitä käytetään mahdollisimman pitkään joko yhden tai useamman käyttäjän toimesta. Vaatteet suunnitellaan ja valmistetaan niin, että ne kestävät aikaa niin laatunsa kuin tyylinsä puolesta.

Elinkaarensa lopussa vanha vaate kierrätetään uuden vaatteen raaka-aineeksi.

Kiertotalouden mukaisen vaateyrityksen liikevaihto muodostuu vaatteiden huoltamisesta, korjaamisesta, uudistamisesta, käytettyjen vaatteiden uudelleenmyynnistä, vuokraamisesta ja pitkäikäisten uusien vaatteiden myynnistä.

Tavoitteena on toimia planetaaristen rajojen sisällä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Kiertotalous-sanalle on useita eri määritelmiä, ja vastuullisuus-sanan tapaan sitä käytetään monella eri tavalla. Kiertotaloudeksi voidaan siis väittää myös toimintaa, joka tosiasiassa ei ole sosiaalisesti tai ekologisesti kestävää. 

Planetaariset rajat paukkuvat, mutta yritykset ottavat vain rusinat kiertotalouspullasta

 

Vaateyritykset valmistuttavat vuosittain arviolta yhteensä yli 100 miljardia vaatetta, joiden raaka-aineista suurin osa on uusia luonnonvaroja. Vaateteollisuus tarvitsee kipeästi muutosta, sillä alan ympäristövaikutukset ovat suuret:  

 

 

Nykyisen tuotanto- ja kulutusmallin seurauksena luontokato pahenee ja ilmastokriisi syvenee. Planetaariset rajat paukkuvat niin että raikaa.

Myös vaateteollisuuden yritykset ovat heränneet siihen, että jotain tarvitsisi tehdä.

Alalla on pöhisty kiertotaloudesta jo vuosia, ja sen ajatellaan tuovan ratkaisun isoihin ympäristöongelmiin. 

“Kiertotalous on muodin tulevaisuus”, julistaa esimerkiksi Varner, jonka brändivalikoimasta löytyy esimerkiksi Cubus, Carlings ja Bik Bok. Samoilla linjoilla on Bestseller, jonka merkkejä ovat mm. Jack & Jones, Vero Moda sekä Vila.

Eetin tarkastelemista yrityksistä kaikki paitsi kiinalais-yhdysvaltalainen Cider viestii tavoittelevansa kiertotalouden mukaista tulevaisuutta. 

Myös EU:ssa on suuret suunnitelmat kiertotalouden varalle: EU:n tekstiilistrategian mukaan vuoteen 2030 mennessä kaikki EU-markkinoilla olevat tekstiilituotteet ovat kestäviä, korjattavia ja kierrätettäviä ja suurelta osin valmistettu kierrätyskuiduista. 

Tämähän kuulostaa hyvältä! 

Ristiriita syntyy kuitenkin siitä, etteivät yritysten tämän hetkiset teot ja konkreettiset tulevaisuudentavoitteet ole linjassa hulppeiden visioiden kanssa. 

Yritykset luovat puheilla teknologiasta, innovaatioista ja kierrätysmateriaaleista mielikuvan, että ne tekevät kaiken voitavansa alan haasteiden eteen. Todellisuudessa yritykset ottavat kiertotaloudesta vain rusinat pullasta. 

Sukelletaan seuraavaksi syvemmälle siihen, minkälaisia kiertotaloustekoja yritykset tekevät ja kuinka uskottavia toimet ovat.

Pikamuoti on pikamuotia, vaikka se tehtäisiin kierrätyskuidusta

 

Suomikin on päässyt vaateteollisuuden maailmankartalle.

Täällä on kehitelty uusia kuituinnovaatioita, jotka tähtäävät tekstiilikuitujen ympäristöystävällisempiin valmistustapoihin. Osassa näistä kuiduista hyödynnetään raaka-aineena poistotekstiilejä.

Poistotekstiileillä tarkoitetaan käytettyjä vaatteita ja tekstiilejä. Yleensä sillä viitataan pääasiassa tekstiilijätteeseen eli käytöstä poistettuihin tekstiileihin, mutta se kattaa myös uudelleenkäytettävät vaatteet.

Kun poistotekstiileistä valmistetaan uusien vaatteiden raaka-ainetta, materiaali kulkee ns. suljetussa kierrossa. Suljettu kierto tarkoittaa, että vaate ei päädy elinkaarensa lopuksi poltettavaksi tai kaatopaikalle, vaan jatkaa elämäänsä uutena materiaalina.

Uusien kuituinnovaatioiden lupaillaan mullistavan vaateteollisuuden materiaalitarjonnan ja edistävän vanhojen vaatteiden hyödyntämistä suuremmin.

Monet Eetin selvityksen yritykset, kuten Inditex, H&M Group, Lindex ja Bestseller, ovat myyneet jo pieniä eriä vaatteita, joiden valmistuksessa on käytetty uusia innovaatioita.

Pöhinää näiden keksintöjen parissa riittää, mutta konkretia puuttuu: yksikään Eetin selvityksessä mukana ollut yritys ei kerro numeerista tavoitetta, kuinka suuri osuus niiden materiaaleista tulee olemaan valmistettu poistotekstiileistä tulevina vuosina.

Syyt tähän ovat ilmeisiä. Vaikka tarvittavat teknologia tekstiilikuitujen kierrättämiseksi on jo olemassa, eivät pelkät kuituinnovaatiot riitä siihen, että vanhoista vaatteista saadaan uusien raaka-ainetta.

 


Vanhojen vaatteiden matka uusiksi vaatteiksi vasta alussa

 

Vaateteollisuudessa vain alle prosentti kaikesta poistotekstiilistä päätyy uusien vaatteiden raaka-aineeksi. Vaatealalla tehdään töitä prosenttiosuuden kasvattamiseksi, mutta matkalla on monta töyssyä.

Yksi pullonkaula on vaatteiden keräys: vanhojen vaatteiden kerääminen ei ole vielä järjestelmällistä.

Vaikka Suomeen tuli vuoden 2023 alussa voimaan uusi jätelaki, joka velvoittaa kuntia keräämään asukkaidensa käytöstä poistetut tekstiilit, ei keräyspaikkoja ole vielä kaikkialla saatavilla. Keräysmäärätkään eivät ole suuren suuria.

Myös EU:n tekstiilistrategia voi laittaa tilanteen uusiksi: tuottajavastuun myötä vanhojen vaatteiden keräämisestä vastuussa olisivatkin yritykset, eivätkä kunnat. Osa vaateyrityksistä jo kerääkin vanhoja vaatteita, mutta vielä tällä hetkellä ne päätyvät aivan muualle kuin uusien vaatteiden raaka-aineeksi: huonoimmassa tapauksessa jätteeksi globaalin etelän maihin.

Vaikka vaatteita saataisiinkin kerättyä enenevissä määrin, seuraava pullonkaula on lajittelu. Vaatteet tulisi erotella kuitujen mukaan, joka on helpommin sanottu kuin tehty: yksi vaate muodostuu monesta eri materiaalista ja usein materiaalit ovat vieläpä sekoitteita.

Tekstiilimateriaalien huono laatu ei helpota tilannetta. Huonolaatuisista raaka-aineista on hankala tehdä hyvää kierrätysmateriaalia.

Kaiken lisäksi vaikka uusia kuituinnovaatioita on hypetetty paljon, hehkutus ei ole aina konkretisoitunut rahaksi. 

Esimerkiksi ruotsalaisen Renewcellin tuottama raaka-aine ei ole mennyt odotetusti kaupaksi. Infinited Fiber Companyn uuden Kemiin kaavaillun tehtaan rahoitus on puolestaan vielä auki.

Tarvitaan suuria investointeja ja monialaista yhteistyötä, ennen kuin vaatteiden kierrätyksen ekosysteemi saadaan pyörimään isosti.

 

20 % kierrätyspolyesteria, mikä ekoteko!

 

Mistä vaateyritysten tällä hetkellä käyttämät kierrätysmateriaalit sitten tulevat?

Suurin osa on peräisin kierrätyspolyesteriksi jaloistetuista PET-muovipulloista. Jonkin verran käytetään myös kierrätyspuuvillaa vaateteollisuuden leikkuujätteistä. Muita kierrätettyjä tekstiilikuituja käytetään minimaalisesti.

Myös Eetin tarkastelemat yritykset hyödyntävät näitä kierrätysmateriaaleja.

Vaikka kierrätysmateriaaleja mainostetaan isosti, niiden osuus kaikista materiaaleista on vielä pieni: selvityksen yrityksillä pienimmillään vain muutaman prosentin, suurimmillaan reilu 20 prosenttia.

Kaikki yritykset eivät viesti tulevaisuuden tavoitteitaan, mutta enimmillään kierrätysraaka-aineiden osuuden tavoitellaan kasvavan noin 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. 

Tarkasteltujen yritysten tilanne mukailee alan nykytilaa kokonaisuudessaan: Textile Exchangen raportin mukaan vuonna 2021 kierrätysmateriaaleja oli kaikista tekstiilimateriaaleista 8,5 %.*

Siirtyminen kierrätysmateriaaleihin on sinällään positiivista, koska silloin ei tarvitse käyttää uusia materiaaleja, kuten suuren ilmastokuorman aiheuttavaa polyesteria tai paljon vettä ja haitallisia kemikaaleja vaativaa puuvillaa.

Tämän hetkisten kierrätysraaka-aineiden käytössä mennään kuitenkin ojasta allikkoon: esimerkiksi kierrätyspullojen määrää pitäisi ensisijaisesti vähentää, ja jo olemassa olevien pullojen kiertää juomateollisuuden sisällä.

Kierrätysraaka-aineen prosessointi uudeksi materiaaliksi ei myöskään tapahdu ilman ympäristövaikutuksia. Tuotanto vie usein paljon energiaa sekä voi tarvita paljon vettä ja ympäristölle haitallisiakin kemikaaleja.

 

* Korjattu 22.1.2024: vuonna 2021 kierrätysmateriaaleja kaikista tekstiilimateriaaleista oli 8,5 %.

Kierrätysmateriaali ei ole ihmeratkaisu

 

Vaikka vaatteen materiaali olisikin tehty ekologisemmasta raaka-aineesta, kumoutuvat ympäristöhyödyt nopeasti, jos siitä valmistetaan vaate, joka ei kestä käytössä pitkään laatunsa tai designinsa puolesta.

Esimerkiksi tällä hetkellä uusien kuituinnovaatioiden tuotantokapasiteetin on varannut suuret muotijätit, kuten Inditex, H&M Group ja Bestseller. Nämä vaateyritykset perustavat liiketoimintansa sille, että ne myyvät suuria määriä edullisia vaatteita nopeassa tahdissa.

Pikamuodin ongelma ei siis ratkea sillä, että nämä yritykset vaihtavat kierrätysmateriaaleihin, jos niistä kierrätysmateriaaleista valmistetaan 10 euron biletoppeja.

Yritysten kiertotalouspalvelut: suuret puheet, pienet tavoitteet

 

Useat Eetin selvityksessä mukana olleet yritykset ovat alkaneet tarjota second hand -tuotteita ja korjauspalveluita. Moni yritys kohkaa myös vuokrauksen mahdollisuuksista. Kuinka merkittäviä kiertotalouspalvelut ovat yritysten bisneksen kannalta?

 

Second hand on hyväksi vain jos se korvaa uuden vaatteen

 

Eetin tutkimista yrityksistä vain yksi, ruotsalainen NA-KD, julkaisee tarkan osuuden, kuinka suuri osa vuoden 2022 liikevaihdosta tuli kiertotalouspalveluista: 0,27 %. Tämä tarkoittaa 37 000 myytyä second hand -vaatetta, ja NA-KD:n liikevaihdossa noin puolta miljoonaa euroa.

Lindex sitä vastoin kertoi myyneensä yli miljoona käytettyä vaatetta, mutta määrä ei yrityksen tietojen mukaan ole vielä tasolla, josta voisi muodostaa tietyn prosenttiosuuden. 

Tämä kertoo mittakaavasta: uusia vaatteita myydään niin paljon, ettei Lindexin reilun 600 miljoonan euron liikevaihdolla miljoona vaatetta tunnu vielä missään.

Yritysten julkaisemien tietojen perusteella vaikuttaa, että niiden second hand -palvelut ovat vielä nappikauppaa.

Kaiken kaikkiaan vaatteiden uudelleenmyynti on kuitenkin nosteessa: second hand -myynti kattaa tällä hetkellä noin 3,5 % globaaleista vaatemarkkinoista ja sen arvioidaan kasvavan 11 kertaa nopeammin kuin uusien vaatteiden myynti. 

Ainakin tähän saakka second handin kasvusta ovat vastanneet vaatebrändien sijaan nettikaupat, kivijalkaliikkeet ja alustapalvelut, jotka ovat perustaneet liiketoimintansa alusta saakka käytettyjen vaatteiden myyntiin.

Selvityksessä mukana olleet yritykset haluanevat jatkossa näistä markkinoista myös siivunsa. Esimerkiksi H&M Group on ruotsalaisen second hand -nettikauppa Sellpyn pääomistaja.

Yritysten myymät käytetyt vaatteet ovat positiivinen kehityskulku, mutta ei yksioikoisen hyväksi ympäristölle. Jos second hand -myynti tulee uusien vaatteiden myyntien lisäksi, eikä korvaa uuden myyntiä, ei yritysten negatiivinen vaikutus ympäristöön vähene.

Käytettyjen vaatteiden ostaminen voi lisäksi ylläpitää vaatteiden nopeaa kiertoa ja mahdollistaa uusien vaatteiden shoppailun ilman tunnontuskia, sillä “aina vaatteen voi laittaa kiertoon”.  

Todellisuudessa käytetyistä vaatteista myydään kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä vaatteita on kierrossa aivan liian paljon.

 

Vaatevuokraus ei saa toistaa pikamuodin kaavaa

 

Selvityksessä mukana olleet yritykset eivät ole satsanneet isosti vaatteiden vuokraukseen – ainakaan vielä. Esimerkiksi H&M:llä on vuokrauspalvelu, mutta hyvin pienimuotoinen sellainen.

Vaatealalla ei laajemminkaan ole siirrytty vuokraamisen aikakaudelle, vaikka aiheesta on kohistu jo vuosia. Syitä on monia, eikä pienimpänä se, että vuokraus vaatii aivan uudenlaisen mallin sekä kuluttamiseen että yritystoimintaan. 

Vuokrauksella on mahdollisuus olla ekologinen kiertotalouden palvelumalli, mutta second hand -palvelujen tapaan se ei automaattisesti ole ympäristöystävällinen vaihtoehto.

Esimerkiksi yhdysvaltalainen iso vuokrausalusta Rent the Runway tarjoaa jäsenilleen joka kuukausi kymmenen vaatetta kotiovelle kuljetettuna. Tämän tyylinen vuokraus pitää yllä pikamuodin ajatusta siitä, että tarvitsemme koko ajan jotain uutta päälle pantavaa.

Toisaalta vuokraus voi toimia myös hyvin paikallisesti ja ympäristöystävällisemmin. Tästä esimerkkinä kotimainen vaatevuokrausketju, Vaatepuu, jonka jäsenkyselyyn vastanneista 88 % kertoo vaatekuluttamisen vähentyneen vuokraamon jäsenyyden myötä.

Vuokrauksen ympäristövaikutuksiin vaikuttaa myös esimerkiksi se, kuinka laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita palvelu tarjoaa ja kuinka kauan ne pysyvät kierrossa.

 

Laadusta liiketoimintaa

 

Moni selvityksen yritys tarjoaa pienimuotoisesti vaatteiden huoltoon ja korjaukseen liittyviä palveluita, ohjeita ja tuotteita. 

Nämä auttavat asiakasta pidentämään vaatteen elinikää ja toisaalta voivat rakentaa mielikuvaa brändistä laadukkaiden vaatteiden tarjoajana. Toimet jäävät kuitenkin pintapuoliskis, jollei pureuduta itse tuotteiden pitkäikäisyyteen.

Tuloillaan oleva EU:n ekosuunnitteluasetus lienee ohjannut toimintaa jo ennen voimaantuloaan. Usea yritys kertoo esimerkiksi panostavansa tuotteiden kiertotalouden mukaiseen suunnitteluun ja pitkäikäisyyteen. Suunnittelulla onkin iso merkitys siinä, miten pitkään vaatteet kestävät laadukkaina käytössä ja miten niiden kierrätys helpottuu.

Vielä ei näy viitteitä siitä, että pitkäikäisyys näkyisi laajemmin myös vaatteiden designissa ja uusien tuotteiden ilmestymistahdissa. Jos design linkittyy ohikiitävään trendiin, ei se pysy ajankohtaisena, vaikka kangas olisikin laadukas. 

Jos yritykset haluaisivat, ne voisivat valjastaa valtavan hyvät taidot brändätä, markkinoida ja kertoa tarinoita siihen, että pitkäikäinen tuote olisi se haluttavin vaihtoehto.

Suurimman osan vaateyritysten liiketoiminta ei ole kuitenkaan rakentunut pitkäikäisten, korjattavien ja huollettavien tuotteiden varaan, vaan nopeaan kiertoon. Tästä syystä ei olekaan ihme, etteivät ultrapikamuoti- ja pikamuotiyritykset ole kilvan tarjoamassa pitkäikäisiä ja huollettavia tuotteita.

 

Selkeät tavoitteet kiertotalouspalveluiden kasvulle puuttuvat

 

Ellen MacArthur Foundationin mukaan kiertotalousliiketoiminnalla on potentiaalia kasvaa kattamaan 23 % globaalista vaatemarkkinasta vuoteen 2030 mennessä. 

Liiketoiminnan muuttaminen ei tapahdu käden käänteessä, varsinkaan kun kyse on yrityksistä, joiden liiketoimintamalli perustuu uusien tuotteiden tuottamiseen ja myymiseen. 

Muutoksen on kuitenkin tapahduttava.

Suurin osa Eetin selvityksessä mukana olevista yrityksistä testaa vähintään pienimuotoisesti kiertotalouspalveluita. Vain Ciderin osalta nämä loistavat poissaolollaan.

Tutkituista yrityksistä ainoastaan ruotsalaisella NA-KD:lla oli julkaistu, numeerinen tavoite tulevaisuuden kiertotalouspalveluille: 20 % yrityksen liikevaihdosta on määrä tulla kiertotalousliiketoimintamalleista vuoteen 2030 mennessä.

Vastaavat täsmälliset tavoitteet ovat harvassa, mutteivät ennennäkemättömiä. 

Esimerkiksi ranskalainen luksustuotteisiin erikoistunut konserni LVMH, jonka brändivalikoimassa on mm. Louis Vuitton, on asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä 25 % tuotoista tulee kiertotalouspalveluista uusien tuotteiden sijaan.

Brittiläinen tavarataloketju Selfridges sen sijaan tavoittelee, että 45 % sen neljän myymälän ja verkkokaupan liiketoimista on vuoteen 2030 mennessä peräisin kiertotaloustuotteista ja -palveluista.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö muutkin yritykset tekisi muita yleisesti yrityksen liiketoimintaan liittyviä numeerisia tavoitteita pitkälle tulevaisuuteen. 

Esimerkiksi H&M:llä on kunnianhimoinen tavoite tuplata liikevaihto vuoteen 2030 mennessä (vuoden 2021 tasosta), samalla puolittaen hiilijalanjälkensä. 

Yritys täsmentää sivuillaan, ettei tarkoitus ole tuplata tuotantoa tai myydä kaksinkertaisesti tuotteita, vaan kiertotalousliiketoiminta on keskeisessä osassa tavoitteen toteutumisessa

Kuinka keskeisessä osassa, se jää arvailujen varaan. Shein, H&M Group, Lindex, Bestseller, Inditex, LPP S.A., Varner ja Cider eivät julkaise numeerisia tavoitteita, kuinka suuri osuus liiketoiminnasta tulee olemaan kiertotalouspalveluita.

Yritysten mitattavat tavoitteet antavat hyvää osviittaa siitä, mihin yritys panostaa ja mikä sille on erityisen tärkeää. Vastaavasti jos mitattavia tavoitteita ei ole, yritystä ei voi myöskään laittaa vastuuseen siitä, ettei niihin ole päästy. 

Virtahepo olohuoneessa: tuotannon vähentäminen

 

Yksi kiertotalouteen ja vastuulliseen vaateteollisuuteen olennaisesti liittyvä teema loistaa poissaolollaan lähes aina aiheista puhuttaessa. 

Tuotantoa. Tulisi. Vähentää.

Se ei ole yksinkertainen asia toteuttaa, mutta välttämätön. Vaatteita myydään yhä enemmän ja enemmän, ja kasvavat tuotantomäärät ovat pitkälti kumonneet vaatealan positiiviset edistysaskeleet.

Esimerkiksi tuoreen selvityksen mukaan yritykset, jotka kattavat 62 % Iso-Britannian tekstiilimarkkinoista, olivat onnistuneet pienentämään tekstiiliensä hiilijalanjälkeä 12 prosenttia kolmen vuoden aikana.

Samalla ajanjaksolla yritysten tuotanto oli kuitenkin lisääntynyt 13 prosentilla. Kaiken kaikkiaan kokonaishiilijalanjälki väheni siis vain mitättömät 2 prosenttia.

Vaateyritykset: siis mikä vähentäminen!?

 

Mikään Eetin tarkastelemista yrityksistä ei esitä tavoitteita tuotannon vähentämiseksi tulevaisuudessa.

Yksi yritys – jälleen NA-KD – on kuitenkin vähentänyt sitä jo. Yrityksen vuoden 2022 tuotantomäärät ovat 38 % pienemmät kuin vuonna 2020. 

Syynä saattaa tosin olla viime vuosien liiketoiminnan haasteet, eikä niinkään huoli ympäristön tilasta. NA-KD nimittäin kertoo voivansa tästä eteenpäin kasvattaa tuotantomääriä 5 % vuosittain, sillä riittävät päästövähennykset on sen mielestä jo saatu aikaan.

Vähentäminen loistaa poissaolollaan myös laajemmin alalla: Fashion Transparency Index 2023 -tutkimuksessa mukana olleista 250 brändistä vain 2, Armani ja United Colours of Benetton, ovat sitoutuneet vähentämään tuotantoaan. Nämäkään yritykset eivät tosin viesti konkreettisia lukemia vähennystavoitteistaan.

Loppua kasvulle ei näytä olevan näköpiirissä: on arvioitu, että globaali vaateteollisuus voi kasvaa jopa  63 % vuoteen 2030 mennessä.

Ensimmäinen askel tuotannon vähentämisen polulla on ylituotannon poistaminen: tuotetaan vain sen verran kuin mitä myydään. Erään arvion mukaan jopa 30 prosenttia tuotetuista vaatteista jää nimittäin kokonaan myymättä.

Pelkkä ylituotannon vähentäminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel: myös myytyjen tuotteiden tuotantomääriä on nipistettävä pienemmiksi, etenkin vaatejättien kohdalla.

 

Jatkuva kasvu ei ole mahdollista kiertotaloudessakaan

 

Useat vaateyritykset, kuten H&M ja Bestseller, tavoittelevat kasvun irtikytkemistä rajallisten luonnonvarojen käytöstä. Eli toisin sanoen yritykset uskovat voivansa kasvattaa liiketoimintaansa ilman, että luonnonvarojen käyttö kasvaa. 

Absoluuttisesta luonnonvarojen irtikytkennästä globaalisti ei ole kuitenkaan todisteita. Toisin sanoen, ei ole näyttöä sille, että kasvu voi jatkua samalla kun luonnonvarojen kulutus vähenisi. 

Kiertotalouden toimet eivät automaattisesti vähennä tuotantoa, jollei yritys spesifisti tavoittele tuotannon vähentämistä. Suljettuun kiertoon siirtyminen voi jopa lisätä kokonaistuotantoa. Tätä kuvaillaan rebound-ilmiöksi: kun yksittäisen tuotteen ympäristövaikutukset vähenevät, voidaan kokonaistuotantoa kasvattaa.

Sama ilmiö on nähtävissä energiatehokkuudessa. Kun energiatehokkuus paranee, energian kokonaiskulutus ei välttämättä vähene, vaan voi päinvastoin kasvaa.

Tarvitsemme paljon kiertotaloutta laajemman katsantakannan, jossa uskallamme kyseenalaistaa kasvun tavoitteen ja jatkuvan tarpeen uudelle.

Ei kiertotaloutta ilman oikeudenmukaista siirtymää

 

Kiertotaloudesta – kuten muistakaan vaateteollisuuden ympäristökysymyksistä – ei voi puhua ottamatta huomioon vaatealan negatiivisia ihmisoikeusvaikutuksia.

Nykyiset kiertotaloustoimet eivät ratkaise alan sosiaalisia ongelmia, kuten sitä, ettei suurin osa vaateteollisuudessa työskentelevistä saa elämiseen riittävää palkkaa.

Päinvastoin: huonosti toteutettuna kiertotalous voi jopa pahentaa tilannetta.

Usein visioidaan, että kiertotalouden myötä tuotanto voi siirtyä takaisin lähemmäs Eurooppaan, jopa Suomeen. Tällä on paikallisesti positiivisia työllisyysvaikutuksia, mutta globaalisti negatiivisia. 

Suurin osa vaateteollisuuden työpaikoista on tällä hetkellä globaalin etelän matalan palkkatason maissa. 

Tuotannon mahdollinen siirtyminen pois nykyisistä tuotantomaista sekä vähentyneet tuotantomäärät tarkoittaisivat tehtaille pienempiä tilausmääriä. Nykyisessä halpoihin hintoihin perustuvassa tuotantotavassa tämä johtaisi ompelijoiden työpaikkojen vähenemiseen.

Lisäksi kun raaka-aineissa siirrytään enenevissä määrin kierrätysmateriaaleihin neitseellisten sijaan, tarvitaan vähemmän viljelijöitä puuvillapelloille ja perinteisten materiaalien jalostukseen.

Kiertotalouteen siirtymisessä vaateyritysten tulisi huomioida vaateteollisuuden nykyiset työntekijät.Tämän ne voivat tehdä esimerkiksi sisällyttämällä hintoihin tuotannon ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset sekä mahdollistamalla kouluttautuminen uusiin työtehtäviin, joita syntyy esimerkiksi vaatteiden lajitteluun, kierrättämiseen, huoltoon ja korjaukseen. 

Jos kiertotalouteen ei sisällytetä sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ylläpitää se edelleen niitä kolonialistisia valtarakenteita, joiden päälle nykyinen vaateteollisuus on rakentunut.

Raha vie, kiertotalous vikisee

 

Vaateteollisuudessa tarvittava muutos on ennennäkemättömän suuri. Se vaatii laajalti monialaista yhteistyötä, merkittäviä sijoituksia, kunnianhimoista lainsäädäntöä sekä liiketoiminnan muutosta – tuotannon vähentämistä unohtamatta.

Ei ole kuitenkaan yllätys, että yritykset tekevät perustavanlaatuisten muutosten sijaan mieluummin pieniä laastariratkaisuja.

Tällä hetkellä parhaat katteet saa tuottamalla epäekologisista materiaaleista suuria määriä huonolaatuisia vaatteita, jotka ompelijat kurovat kasaan ilman elämiseen riittävää palkkaa.

Valtaosa vaateyrityksistä perustuu tälle kestämättömälle liiketoimintamallille: niin pikamuotiyritykset kuin luksusmerkit, ja vaikkapa hypermarkettien vaatetuotanto. 

Ei toki voi yleistää, että kaikki vaatealan yritykset toimisivat näin. Alalta löytyy monia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka uivat vastavirtaan.

Kenties tulevaisuudessa vaatemarkkinoilla nähdäänkin aivan muita toimijoita kuin nykyiset pikamuodin jättiläiset. Ketterillä uuden aallon yrityksillä ei ole painolastia “vanhasta maailmasta”, jolloin vaatteita vielä ajateltiin kertakäyttöisinä. 

Suositukset: maailma ei muutu, jollei sitä muuteta

 

Tarvittava vaateteollisuuden muutos ei tapahdu helpolla eikä nopeasti.

Silti ei voida pitäytyä vain pienissä ja helpoissa muutoksissa, vaan pitää visioida, miltä tulevaisuuden parempi versio maailmastamme voisi näyttää. 

Eetti edistää muutosta monin eri keinoin: Puskemme yrityksiä askel askeleelta edistämään yritysvastuuta ja kiritämme päättäjiä lakipykälä kerrallaan kohti kunnianhimoisempaa säätelyä.

Tämän lisäksi nostamme yhteiskunnalliseen keskusteluun pidemmän tähtäimen tavoitteita, sillä laastarit auttavat vain hetken.

Suositukset vaateyrityksille

  • Kiertotalous 2.0: Yrityksen tulee tehdä aikasidonnainen suunnitelma, miten kiertotalouspalvelut korvaavat uusien vaatteiden myynnistä saatavaa liikevaihtoa tavalla, jossa kestämättömät tuotantomäärät kääntyvät laskuun.
  • Oikeudenmukainen siirtymä: Yrityksen tulee kartoittaa kiertotalouden ja vihreän siirtymän vaikutukset ihmisoikeuksiin koko arvoketjun osalta.
  • Vastuullisuusviestintä: Yritysten tulee viestiä vastuullisuudesta täsmällisesti ja läpinäkyvästi.

 

Suositukset päättäjille

 

Suositukset yksilölle

  • Ole kriittinen: Älä purematta niele yritysten kiertotalousväitteitä
  • Osta harkiten: Skippaa sesongin trendit ja huolla omistamiasi vaatteita uuden ostamisen sijaan
  • Vaikuta: Yksittäisten kulutusvalintojen sijaan laajenna perspektiiviä ja vaikuta rakenteisiin yhdessä muiden kanssa liittymällä Eetin jäseneksi

Näin Eetin selvitys tehtiin

 

Eetin vaateteollisuuden kiertotalousselvityksessä otettiin selvää, ovatko alan yritysten kiertotaloustoimet riittäviä tarjoamaan ratkaisun vaateteollisuuden merkittäviin ilmasto- ja ympäristöongelmiin. 

Eetti tarkasteli yhdeksää Suomen markkinoilla tunnettua pikamuoti- ja ultrapikamuotiyritystä: H&M Group, Lindex, NA-KD, Bestseller, Inditex, LPP S.A., Varner, Shein ja Cider.

Klikkaamalla saat kuvaa suurennettua.

Eetti kartoitti

  • Kuinka suuri osa yrityksen käyttämistä materiaaleista on kierrätettyjä ja mikä osuus näistä on peräisin vanhoista vaatteista. Millaiset numeeriset ja aikasidonnaiset tavoitteet yrityksellä on kierrätysmateriaalien osuuden lisäämiseksi tulevaisuudessa.
  • Kuinka suuri osa yrityksen liiketoiminnasta tulee kiertotalouspalveluista, kuten korjauksesta, vuokrauksesta ja second hand -palveluista. Millaiset numeeriset ja aikasidonnaiset tavoitteet yrityksellä on kiertotalouspalveluiden osuuden lisäämiseksi tulevaisuudessa.
  • Onko yritys julkaissut tavoitteita tuotannon vähentämiseksi.

Taulukko, jossa kysymykset ja yritysten tiedot, löytyy pdf-muodossa täältä

Tässä selvityksessä olevat tiedot liittyen tutkittuihin yrityksiin ovat vuodelta 2022 ja peräisin julkisesti saatavilla olevista lähteistä, kuten yritysten verkkosivuilta ja vastuullisuusraporteista. Selvityksessä on lisäksi hyödynnetty muita tutkimuksia ja raportteja, joiden lähdeviitteet löytyvät linkkeinä tekstistä.

Eetti otti sähköpostitse yhteyttä kaikkiin selvityksessä mukana olleisiin yrityksiin. H&M Group, Lindex, NA-KD ja Bestseller vastasivat sähköpostitse, ja Eetti kävi dialogia kyseisten yritysten kanssa. Inditex, LPP S.A., Varner, Shein ja Cider sitä vastoin eivät vastanneet.

Selvitys on tuotettu Ulkoministeriön ja joukkorahoituksen tuella. Kiitos kaikille lahjoittajille! Voit tukea Eetin työtä liittymällä jäseneksi tästä linkistä.Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin