25.09.2025

Eetti tutki 14 suomalaista vaateyritystä, ja lähes kaikkien tuotannossa poljetaan työntekijöiden ihmisoikeutta elämiseen riittävään palkkaan. Muun muassa Marimekon, Finlaysonin ja Makian tuotteet valmistavat ihmiset eivät Eetin tietojen mukaan saa palkkaa, joka riittää ihmisarvoiseen elämään. 

Yhteenveto

EETTI selvitti 14 Suomen suurimman vaate- ja tekstiiliyrityksen vastuullisuutta. Selvityksessä kartoitettiin, kuinka moni yritysten käyttämistä tuotantopaikoista maksaa työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa, eli ansiota, joka turvaa työntekijän ja hänen perheensä ihmisarvoisen elintason.

Vain kolme yritystä pystyi vakuuttavasti esittämään, että edes pieni osa niiden käyttämistä tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittäviä palkkoja. Nämä yritykset ovat Joutsen, Reima ja Luhta. 

Loput 11 yritystä saivat Eetin arvioinnissa nollapisteet: Finlayson, Halti, Kesko, Lindex, Makia, Marimekko, Nanso, SOK, Stockmann, Tokmanni ja Varusteleka.

SELVITYKSEN mukaan kaikkien tutkittujen yritysten käyttämistä tuotantopaikoista yhteensä vain 0,6 % maksaa elämiseen riittäviä palkkoja.

Parhaan tuloksen selvityksessä sai Joutsen, jonka yhdeksästä tuotantopaikasta seitsemän maksaa kaikille työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa. Suurin osa Joutsenen tuotannosta sijaitsee Suomessa.

Toiseksi sijoittui Reima, jonka 34:stä tuotantopaikasta yhdessä maksetaan elämiseen riittäviä palkkoja. Kolmanneksi parhaan tuloksen sai Luhta, jonka 164:stä tuotantopaikasta yhdessä on ihmisoikeuksien mukainen palkkataso. 

Nanso, Halti ja SOK kertovat osan tuotantopaikoista maksavan elämiseen riittävää palkkaa, mutta tiedot perustuvat amfori BSCI -auditointiin. Kyseisessä auditointijärjestelmässä on huomattavia puutteita, eikä pelkästään siihen perustuvia tietoja voi pitää riittävinä. 

Makia, Marimekko, Finlayson, Lindex, Stockmann, Kesko, Varusteleka ja Tokmanni eivät kerro Eetin kyselyssä mitään tehtaiden palkkatasosta. Vastuullinen toiminta on aina läpinäkyvää, jotta riippumattomat tahot voivat arvioida sitä. Jos yritys ei kertonut mitään tietoja, se ei saanut selvityksessä pisteitä.

ELÄMISEEN riittävä palkka on ihmisoikeus, ja yrityksellä on vastuu sen toteutumisesta omissa tuotantoketjuissaan, vaikka vaatteiden tekijät olisivatkin alihankkijan palkkalistoilla. Eetin selvitykset tulokset ovat erittäin huolestuttavia, ja ne osoittavat, että Suomen suurimmat vaate- ja tekstiiliyritykset laiminlyövät tämän ihmisoikeuden toteutumista. 

Eetin selvitys tehtiin kansainvälisen Fashion Checker -sivuston kriteerien mukaan. Sivustolla voi vertailla lähes 200 kansainvälistä vaateyritystä, ja sitä kuinka hyvin niiden tuotantoketjuissa edistetään elämiseen riittäviä palkkoja. Myös Eetin selvityksen suomalaisyritykset ovat mukana sivustolla. 

Allekirjoita vetoomus, joka vaatii yrityksiä sitoutumaan ja toimimaan elämiseen riittävien palkkojen saavuttamiseksi. 

Mikä on elämiseen riittävä palkka?

KANSAINVÄLISEN työjärjestö ILO:n määritelmän mukaan elämiseen riittävä palkka on palkkataso, joka on välttämätön työntekijän ja hänen perheensä ihmisarvoisen elintason turvaamiseksi. Elämiseen riittävässä palkassa huomioidaan kunkin maan olosuhteet, ja se lasketaan normaalina työaikana tehdystä työstä, ilman ylitöitä.

Lue lisää: Pikaopas: Elämiseen riittävä palkka ja miksi sillä on väliä?

Suomalaiset vaateyritykset osa globaalia ongelmaa 

VAATE- JA TEKSTIILITEOLLISUUDESSA työskentelee  yli 70 miljoonaa ihmistä. Alhaiset palkat, ylipitkät työpäivät ja syvälle juurtunut hyväksikäyttö pitävät työntekijöitä ja heidän perheitään köyhyyden kierteessä. Ongelma on myös hyvin sukupuolittunut: vaateteollisuudessa suurin osa työntekijöistä on naisia.

Eetti on vaatinut elämiseen riittäviä palkkoja jo yli 15 vuoden ajan. Yritykset viestivät asiasta nykyään enemmän, mutta riittävää kehitystä ei ole tapahtunut: neljästätoista Eetin tutkimasta yrityksestä yksitoista ei kerro konkreettisista teoista elämiseen riittävien palkkojen toteutumiseksi. 

SUOMALAISET vaateyritykset ylläpitävät osaltaan rakenteellista ongelmaa, joka läpileikkaa koko globaalin vaatealan. Fashion Checker -sivusto on selvittänyt vuodesta 2019 lähtien lähes 200 vaateyrityksen toimia elämiseen riittävien palkkojen eteen. Tulokset kertovat karua kieltä: lähes mikään tutkittujen yritysten käyttämistä tuotantopaikoista ei maksa riittävästi. 

Vaateyritysten – myös suomalaisten – väitteet liittyen sosiaaliseen vastuuseen ovat usein vastuullisuuspesua, jopa räikeää sellaista. 

Esimerkiksi Finlayson kertoo alihankkijoista verkkosivuillaan, että “elämiseen riittävä palkka työntekijöille ovat ehdoton edellytys kumppanuudelle”. Marimekko lupaa, että “rehtiys kaikkea ja kaikkia kohtaan” ulottuu myös työntekijöihin, jotka valmistavat Marimekon vaatteita. Kesko taas hehkuttaa, että se on valittu maailman vastuullisimmaksi päivittäistavarakaupan yritykseksi.

Yksikään näistä yrityksistä ei esitä perusteita sille, että niiden vaatteita ja tekstiilejä valmistavat ihmiset saisivat elämiseen riittävää palkkaa.

ELÄMISEEN riittävä palkka ei ole mukava bonus, vaan perustavanlaatuinen YK:n tunnustama ihmisoikeus. Se ei myöskään ole lopullinen päämäärä, vaan alin hyväksyttävä ansiotaso, joka riittää kattamaan työntekijöiden ja heidän perheidensä välttämättömät perustarpeet.

On iso pettymys, että kauniista sanoista huolimatta suomalaisyritykset eivät tee enempää tämän ihmisoikeuden varmistamiseksi omassa toiminnassaan. 

Tätä Eetti tutki

• Selvitykseen valittiin 14 suomalaista, liikevaihdoltaan suurinta vaateyritystä: Finlayson, Halti, Joutsen Finland, Kesko, Lindex, Luhta Sportswear Company, Makia Clothing, Marimekko, Nanso Group, Reima Group, SOK, Stockmann, Tokmanni Group ja Varusteleka.

• Yrityksiltä kysyttiin tietoja liittyen elämiseen riittäviin palkkoihin ja läpinäkyvyyteen (koskien tuotantoketjun ensimmäistä porrasta eli kokoonpanotehtaita) kyselyllä, johon kaikki 14 yritystä vastasivat. Eetti kävi yritysten kanssa dialogia myös sähköpostitse ja puhelimitse.

• Kysymykset ja arvioinnin kriteerit ovat samat kuin Fashion Checker -sivustolla, joka seuraa globaalisti vaatebrändien työtä elämiseen riittävien palkkojen ja läpinäkyvyyden eteen. Eetin selvityksen tulokset julkaistaan myös Fashion Checkerissä. 

 

Katso lisätiedot selvityksen toteutuksesta tekstin lopusta.

---

Selvityksen tulokset

Katso tulostaulukko tekstipohjaisena pdf-tiedostona täältä.

Lue lisää: selvityksessä mukana olevat yritykset ja tuotemerkit

• Finlayson: Finlayson
• Halti: Halti
• Joutsen Finland: Joutsen
• Kesko: Mywear, Inspire, Pirkka, Andiamo, Remu
• Lindex*: Lindex
• Luhta Sportswear Company: Luhta, Rukka, Icepeak, Dachstein, Ril’s, Yourface
• Makia Clothing: Makia
• Marimekko: Marimekko
• Nanso Group: Nanso, Vogue
• Reima Group: Reima, Reimatec, Tutta, Duraplus
• SOK: Actuelle, Antti Tapani, Aventura, Cheetah, Ciraf, Danskin, House, Ijeans, Inbloom, Jackpot, Joe Boxer, London Fog, Luode 12, Reino&Aino, Starter, WKLY, Xtra, Zooyork
• Stockmann*: A+more, Bogi, Cap Horn, Construe, Essentials by Stockmann, Noom, Stockmann Silk, Casa Stockmann, Villa Stockmann
• Tokmanni Group: Force New Attitude, Future TT Sport, Peuhu, Pola, Pola Plus, R-Cover, Vaeltaja, Catmandoo
• Varusteleka: Varusteleka (ent. Särmä, Särmä TST)
  
  * Helsingin pörssiin listattu Lindex Group Oyj:n alla toimii Lindex- ja Stockmann-divisioonat. Lindex ja Stockmann vastasivat kyselyyn erikseen.

---

 1. Kuinka suuri osuus yrityksen käyttämistä tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittävää palkkaa?

Kysymys ja pisteytys

Kuinka moni yrityksen käyttämistä tuotantopaikoista maksaa kaikille työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa?

• E = Yritys ei viesti julkisesti ja yksityiskohtaisesti, että yksikään (0 %) sen käyttämä tuotantopaikka maksaa elämiseen riittäviä palkkoja. 
• D = Yritys viestii julkisesti, että 1-25 % sen käyttämistä tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Yritys viestii, mitä elämiseen riittävän palkan laskelmaa on käytetty ja mihin osuuteen tuotantopaikoista viitataan (jaoteltuna vähintään maittain).
• C = Yritys viestii julkisesti, että 26 % tai enemmän sen käyttämistä tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Yritys viestii, mitä elämiseen riittävän palkan laskelmaa on käytetty ja mihin osuuteen tuotantopaikoista viitataan (jaoteltuna vähintään maittain).
• B = Yritys viestii julkisesti, että 50 % tai enemmän sen käyttämistä tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Yritys viestii, mitä elämiseen riittävän palkan laskelmaa on käytetty ja ilmoittaa palkkatasot tuotantopaikoittain.
• A = Yritys viestii julkisesti, että 100 % sen käyttämistä tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Yritys viestii, mitä elämiseen riittävän palkan laskelmaa on käytetty ja ilmoittaa palkkatasot tuotantopaikoittain.

NELJÄSTÄTOISTA tutkitusta yrityksestä vain kolme – Joutsen, Luhta ja Reima – esitti vakuuttavasti, että edes pieni prosentti niiden käyttämistä tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittäviä palkkoja. Yksitoista muuta yritystä ei näin tehnyt.

Tulokset ovat erittäin huolestuttavia, ja ne osoittavat että suomalaiset vaateyritykset ovat vasta alussa elämiseen riittävän palkan toteuttamiseksi.

PARHAAN tuloksen selvityksessä sai Joutsen, jonka yhdeksästä tuotantopaikasta seitsemän (78 %) maksaa kaikille työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa. Asteikolla A-E Joutsen ylsi C-kategoriaan. Prosenttien perusteella Joutsen olisi päässyt B-tulokseen, jos se olisi maakohtaisen jaon lisäksi ilmoittanut palkkatiedot tehdaskohtaisesti.

Joutsenella on kaksi omaa tehdasta, yksi Suomessa ja yksi Virossa. Näiden lisäksi yrityksen tuotteita valmistetaan neljällä suomalaisella ja kolmella kiinalaisella tuotantopaikalla.

Joutsen kertoo, että kaikki Suomen tuotantopaikat maksavat elämiseen riittävää palkkaa. Perusteluna on, että palkat ovat vähintään työehtosopimuksen (Tekstiili- ja muotialan TES) mukaisia. Tämä peruste hyväksyttiin selvityksessä, sillä Suomessa ei ole yleisesti käytettyä elämiseen riittävän palkan laskelmaa.

Joutsen ilmaisee lisäksi, että sen kolmesta Kiinassa sijaitsevasta tuotantopaikasta kaksi maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Joutsen on selvittänyt palkkatason itse hyväksyttävällä tavalla, ottaen huomioon alimman palkan ilman ylitöitä ja lisiä, ja verrannut palkkaa Anker-laskelmiin.

Lue lisää: Anker-menetelmä on eniten käytetty elämiseen riittävien palkkojen laskentatapa

Global Living Wage Coalitionin käyttämä Anker-menetelmä arvioi työntekijän elämiseen riittävää palkkaa tai ansiota. Eri alueille ja maille on olemassa omia Anker-laskelmia.

Laskelmassa otetaan huomioon kustannukset esimerkiksi

• terveellisestä ja paikallisesti hyväksytystä ruoasta
• paikallisten ja kansainvälisten standardien mukaisesta asumisesta
• terveydenhuollosta
• koulutuksesta
• liikkumisesta
• vaatetuksesta
• viestinnästä

Perheen kohtuullisen elintason kokonaiskustannukset jaetaan tyypillisen perheen työntekijöiden määrällä. 

Anker-menelmässä paikallisia ihmisiä ja organisaatioita osallistetaan arviointiin, ja laskelmat dokumentoidaan läpinäkyvästi. Laskelmat päivitetään säännöllisesti ja tarvittaessa tehdään uusintalaskelmia, jotta arviot ovat ajantasaisia.

Anker-menetelmän mukaiset laskelmat ovat laajasti sidosryhmien hyväksymiä, eri sertifointijärjestelmien käyttämiä sekä esimerkiksi Finnwatchin suosittelemia. Ne ovat myös linjassa ILO:n elämiseen riittävän palkan arviointia koskevien periaatteiden kanssa. 

Vielä Ankeria kunnianhimoisempi laskentamalli on Asian Floor Wage: siinä otetaan huomioon myös hoivatyö ja oletetaan, että yhden työntekijän ansio tulisi riittää kattamaan työntekijän ja perheen kulut. Anker sen sijaan perustuu oletukseen, että yhdellä perheellä on useampi palkansaaja samassa taloudessa.

TOISEKSI sijoittui Reima, jonka käyttämistä 34:stä tuotantopaikasta yhdessä (3 %) maksetaan elämiseen riittäviä palkkoja. Yrityksen tulos riitti D-kategoriaan.

Reima kertoo vuoden 2024 vastuullisuusraportissaan, että auditointijärjestelmä amfori BSCI:n tietojen perusteella 13 % tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Amfori BSCI -auditointijärjestelmässä on kuitenkin puutteita, eikä pelkästään siihen perustuvia tietoja voi pitää riittävinä. 

Reima on myös itse verrannut palkkatietoja Anker-laskelmiin, ja lopputuloksena alkuperäinen 13 % tippui yli puolella: 6 prosenttiin. Yritys päivitti tietoja verkkosivuilleen Eetin kanssa käydyn keskustelun jälkeen. 

Reiman tietojen mukaan yksi sen käyttämä tuotantopaikka Kiinassa yltää Anker-laskelman mukaiseen elämiseen riittävän palkan tasoon. Lisäksi yritys kertoo, että yksi tuotantopaikka Italiassa yltää samaan perustuen siihen, että tehtaalla on SA8000-sertifikaatti. Kyseinen sertifikaatti ei kuitenkaan riitä varmistamaan elämiseen riittävää palkkatasoa, joten Eetin selvitykseen huomioitiin vain tiedot Kiinan tuotantopaikan osalta. Näin ollen lopullinen osuus tuotantopaikoista on 3 %.

KOLMANNEKSI parhaan tuloksen sai Luhta; yksi sen 164:stä (alle 1 %) tuotantopaikasta yltää elämiseen riittävän palkan tasolle. Yritys ylsi D-kategoriaan.

Luhta kertoo, että sen omistama tuotantopaikka Suzhoussa, Kiinassa, maksaa kaikille työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa. Luhta on selvittänyt, että alin palkka on elämiseen riittävän palkan tasolla paikallisen Anker-laskelman mukaisesti.

Makia, Marimekko, Finlayson, Lindex, Stockmann, Kesko, Varusteleka ja Tokmanni eivät kertoneet Eetin kyselyssä mitään tehtaiden palkkatasosta. Vastuullinen toiminta on aina läpinäkyvää, jotta riippumattomat tahot voivat arvioida sitä. Jos yritys ei kertonut mitään tietoja, se sai selvityksessä nollapisteet.

Nanso, Halti ja SOK kertovat osan tuotantopaikoista maksavan elämiseen riittävää palkkaa, mutta tiedot perustuvat amfori BSCI -auditointiin, joten tietoja ei hyväksytty arviointiin. Yritykset eivät antaneet Eetille sellaisia lisätietoja, joiden perusteella olisi voinut todeta, että yritys on huolellisuusvelvoitteen mukaisesti selvillä tuotantoketjunsa palkkatasosta ja elämiseen riittävien palkkojen laskentatavoista. Luhta ilmaisi riittävät tiedot ainoastaan oman tuotantopaikkansa osalta.

Lue lisää: Auditointijärjestelmä amfori BSCI:n kriteerit elämiseen riittävän palkan arviointiin eivät ole tarpeeksi tiukat

Amfori BSCI on vastuullisuusverkosto ja auditointijärjestelmä, joka tarjoaa jäsenilleen työkaluja ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen noudattamiseen. 

Elämiseen riittäviin palkkoihin liittyvän tiedon kerääminen on tuore lisäys amfori BSCI:n auditointiin. Vaateyritysten on mahdollista saada järjestelmän kautta tieto, riittääkö tuotantopaikkojen alin palkka elämiseen riittävän palkan tasolle. 

On kuitenkin kyseenalaista, kuinka tarkkaa amfori BSCI:n kautta saatu palkkatieto on.

Yksi puutteista on se, että tällä hetkellä järjestelmän kriteerit elämiseen riittävän palkan laskemiseen eivät käytännössä takaa elämiseen riittävää palkkaa. Amfori BSCI:n ohjeiden mukaan auditoija voi käyttää Global Living Wage Coalitionin Anker-laskelmia, auditointiyrityksen omia laskelmia tai manuaalisesti kerättyjä tietoja. Näistä vain ensimmäinen on riittävän perusteellinen.

Amfori BSCI suosittelee käyttämään Anker-laskelmia, mutta hyväksyy siis muut laskentatavat, joita myös käytetään paljon. Esimerkiksi Haltin 29 laskelmista 14 on auditointiyritykseltä, 8 manuaalisesti kerätty ja 7 Anker-menetelmällä laskettu. 

Auditointiyritysten omat tai manuaalisesti kerätyt laskelmat ovat usein paljon nopeammin ja suppeammin tehtyjä kuin mittavat Anker-menetelmän laskelmat, eivätkä saadut lukemat aina kuvasta alueen todellista kustannustasoa.

Eetti sai yhdeltä selvityksessä mukana olevalta yritykseltä nähtäväkseen  bangladeshilaisen tehtaan auditoinnissa käytetyn elämiseen riittävän palkan “pikalaskelman”, joka on manuaalisesti kerätty. Sen mukaan työntekijöille maksetaan elämiseen riittävää palkkaa. 

Tehdas sijaitsee suuressa bangladeshilaisessa kaupungissa, johon ei ole Anker-laskelmaa. Lähin vertailukohde on Bangladeshin pääkaupungin Dhakan satelliittikaupunkien Anker-laskelma, jossa elämiseen riittävä palkan taso on 23 100 takaa (2024). Myös Bangladesh Institute for Labour Studies  -organisaation tutkimuksen mukaan 23 000 takaa on vähimmäismäärä, joka vaaditaan perheen elättämiseen Bangladeshissa.

Amfori BSCI:n kautta saadun auditointilaskelman elämiseen riittävä palkan taso on kuitenkin vain noin puolet tästä. Yritys raportoi tämän tehtaan palkat elämiseen riittävänä palkkoina, mikä kuvastaa amfori BSCI:n puutteita. 

Yrityksen on oltava perillä myös siitä, mihin palkkaan paikallista elämiseen riittävän palkan laskelmaa auditoija on verrannut: amfori BSCI:n ohjeiden mukaan kyseessä tulee olla alin palkka koko tuotantopaikassa, eikä mukaan tule laskea ylityötunteja tai muita etuuksia. Tässäkin asiassa yrityksen tulee suhtautua kriittisesti annettuun tietoon, ja varmistaa, että tehdas ymmärtää kyseiset kriteerit ja antaa auditointiin oikean tiedon palkoista.  

Anker-laskelmia ei ole saatavilla kaikille tuotantomaille ja -alueille, joten joissain tilanteissa on pakko tukeutua muihin keinoihin arvioida riittävä palkkataso. Tällöinkin on suositeltavaa käyttää Anker-menetelmää laskelmien tekemiseen tai varmistaa muutoin, että laskelma on uskottava, läpinäkyviin menetelmiin ja sidosryhmäkonsultaatioihin perustuva.

Selvityksessä mukana olevista yrityksistä 11 on amforin jäseniä: Makia, Marimekko, Finlayson, Nanso, Stockmann, Halti, Luhta, Kesko, SOK, Reima ja Tokmanni.

Jäsenyritykset eivät voi vain nojautua siihen, että amfori edistää elämiseen riittäviä palkkoja, vaan niiden tulisi vaikuttaa amfori BSCI:n auditointien läpinäkyvyyden ja kunnianhimon tason nostamiseksi: auditoinnin elämiseen riittävän palkan laskelmissa tulee hyväksyä vain Anker-laskelmat tai kyseisen menetelmän mukaan tehdyt laskelmat, ja elämiseen riittävien palkkojen tulee olla kriteereissä sitova vaatimus.

Palkkataso on tunnettava, jotta sitä voidaan parantaa

TIETO siitä, kuinka moni tuotantopaikka maksaa elämiseen riittävää palkkaa, antaa yleiskuvaa siitä, kuinka hyvällä tolalla yrityksen työ ihmisoikeuksien toteutumiseksi on. 

Eetin selvityksestä käy ilmi, että hälyttävän moni yritys ei kerro tietoja elämiseen riittävistä palkoista tuotantoketjussa. Nykyisen palkkatason kartoittaminen on ensimmäisiä askelia siinä, että voidaan lähteä edistämään elämiseen riittävien palkkojen toteutumista. Jos yritys ei tunne palkkakuilua tuotantopaikkojen pienimpien palkkojen ja elämiseen riittävän palkan välillä, on sen myös mahdoton lähteä tekemään toimintasuunnitelmaa elämiseen riittävien palkkojen saavuttamiseksi. 

Fashion Checkerin kriteerien mukaan yritysten tulee ilmoittaa tiedot vähintään tuotantoketjun ensimmäisestä portaasta (tier 1) eli vaatteita tai tekstiilejä valmistavista tehtaista. Elämiseen riittämättömät palkat ovat keskeinen ihmisoikeusriski myös vaate- ja tekstiiliteollisuuden muilla portailla, kuten materiaalin valmistuksessa ja raaka-aineiden tuotannossa. Työ elämiseen riittävien palkkojen edistämiseksi on kuitenkin suurimmalla osalla yrityksistä heikoissa kantimissa vielä ensimmäisenkin portaan tuotantopaikalla, ja siksi selvitys keskittyy vaatetuotannon tähän vaiheeseen.

Miten yritysten tulee parantaa?

• Kartoita jokaisen tuotantopaikan alin palkka ilman ylitöitä ja lisiä (vähintään ensimmäinen porras, tier 1).
• Vertaa tuotantopaikan alinta palkkaa paikalliseen elämiseen riittävään palkkaan hyödyntäen uskottavaa elämiseen riittävän palkan laskelmaa, kuten Global Living Wage Coalitionin Anker-laskelmia.
• Arvioi kriittisesti auditointiyritysten ja tuotantopaikkojen tarjoamaa tietoa palkoista.
• Tee yhteistyötä tuotantopaikkojen, kansalaisjärjestöjen ja ammattiliittojen kanssa.
• Julkaise tieto, kuinka moni tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittävää palkkaa kaikille työntekijöille jaettuna maittain (minimitaso) tai tuotantopaikoittain (edistynyt taso).
• Vaikuta Amforiin, jotta auditointien elämiseen riittävien palkkojen laskelmisen kriteerejä tiukennetaan: laskelmissa tulee hyväksyä vain Anker-laskelmat tai kyseisen menetelmän mukaan tehdyt laskelmat.

---

 2. Kuinka läpinäkyvästi yritys kertoo tuotantopaikoista? 

Kysymys ja pisteytys

Julkaiseeko yritys sen käyttämien tuotantopaikkojen nimen, osoitteen, emoyhtiön tuotetyypin ja/tai työntekijöiden määrän? Onko tiedosto koneluettavassa muodossa?

• 1 tähti = Yritys ei julkaise tietoa käyttämistään tuotantopaikoista
• 2 tähteä = Yritys julkaisee listan tuotantopaikoista, sisältäen tuotantopaikan nimen ja osoitteen
• 3 tähteä = Yritys julkaisee listan tuotantopaikoista, sisältäen tuotantopaikan nimen, osoitteen, emoyhtiön ja tuotetyypin.*
• 4 tähteä = Yritys julkaisee listan tuotantopaikoista, sisältäen tuotantopaikan nimen, osoitteen, emoyhtiön ja tuotetyypin. Lista on koneluettavassa muodossa (esim. Excel-tiedosto).**
• 5 tähteä = Yritys julkaisee listan tuotantopaikoista, sisältäen tuotantopaikan nimen, osoitteen, emoyhtiön ja tuotetyypin. Lista on koneluettavassa muodossa (esim. Excel-tiedosto). Yritys julkaisee lisäksi matalimman palkan jokaisesta tuotantopaikasta.

* Jos yrityksellä ei ole julkaistuna emoyhtiötä, mutta tiedosto on koneluettavassa muodossa, yritys saa 3 tähteä.

** Koneluettava tarkoittaa sellaista tiedostomuotoa, josta ohjelmistot voivat helposti tunnistaa ja poimia tietoja.

TEHDASLISTOJEN julkaisun osalta läpinäkyvyys on parantunut merkittävästi. Eetti on vaatinut yrityksiltä tietojen julkaisua jo vuosien ajan, ja nyt lähes kaikki tarkastellut yritykset julkaisevat ne.

Finlayson, Halti, Lindex, Luhta, Makia, Marimekko, Reima ja Stockmann suoriutuivat tältä osin parhaiten (4 tähteä): ne julkaisevat tehdaslistan koneluettavassa muodossa, josta löytyy kaikkien tuotantopaikkojen nimi, osoite, emoyhtiö ja tuotetyypit.

Kesko, SOK ja Tokmanni ylsivät toiseksi parhaalle tasolle (3 tähteä): ne julkaisevat tehdaslistan koneluettavassa muodossa, mutta ilman erillistä tietoa tuotantopaikan emoyhtiöstä. Nansolla oli samat tiedot, muttei koneluettavassa muodossa, joten se sai kaksi pistettä.

NELJÄSTÄTOISTA tarkastellusta yrityksestä vain kaksi ei julkaise tehdaslistaa lainkaan: Joutsen ja Varusteleka. 

Nämä kaksi yritystä edustavat vähemmistöä, sillä kokonaisuudessaan yritykset ovat jo pitkällä tehdastietojen läpinäkyvyydessä. Tässä selvityksessä tarkastellaan ensimmäisen portaan tuotantopaikkoja (ns. kokoonpanotehtaat), mutta osa julkaisee tätäkin enemmän: Marimekko, Nanso, Lindex ja Reima julkaisevat myös toisen portaan (kankaiden ja tarveaineiden tuotanto) tietoja, ja lisäksi Lindex osittain myös kolmannesta portaasta (raaka-aineiden tuotanto).

Yritykset vastuuseen epäkohdista

LÄPINÄKYVYYS on tärkeä osa yritysvastuuta ja huolellisuusvelvoitteen toteuttamista. 

Kun yritys julkaisee tehdastiedot, sidosryhmien on mahdollista selvittää, missä ja minkälaisilla tehtailla yritys vaatteitaan valmistuttaa. Tiedon avoimuus on keskeinen keino, jonka avulla yritysten arvoketjujen epäkohtia voidaan saattaa päivänvaloon.

Jos esimerkiksi tietyllä tehtaalla havaittaisiin pakkotyötä, on tehdaslistojen avulla mahdollista selvittää, mitkä brändit tuottavat juuri kyseisellä tehtaalla. Tällaista tiedonetsintää varten tiedoston koneluettavuus on tärkeä ominaisuus.

Kun linkki tietyn epäkohdan ja yrityksen kanssa löytyy, voidaan yritys saattaa paremmin vastuuseen ja siltä voidaan vaatia toimia. Tiedon avoimuus edesauttaa myös sitä, että yritysten huolellisuusvelvoiteprosessin vaikuttavuutta voidaan arvioida käytännön tasolla.

Tehdaslistoja voi hyödyntää myös palkkatietojen tarkistamiseen: Fashion Checker kerää palkkatietoja tuotantopaikkojen työntekijöiltä ja tarkistaa, ovatko kyseisellä tuotantopaikalla valmistuttavan brändin antamat tiedot elämiseen riittävistä palkoista linjassa Fashion Checkerin keräämien tietojen kanssa.

Miten yritysten tulee parantaa?

• Julkaise tehdaslista koneluettavassa muodossa (esim.Excel-taulukko) ja sisällytä minimissään seuraavat tiedot ensimmäisestä portaasta (tier 1):
  • tuotantopaikan nimi
  • tuotantopaikan emoyhtiö
  • osoite ja maa
  • tuotetyypit, joita yritys valmistuttaa kyseisessä tuotantopaikassa
  • minkä portaan tuotantopaikoista on kyse
  • päivämäärä, jolloin lista on julkaistu tai päivitetty
  • kuinka suuren osan tuotantopaikoista lista kattaa.
• Lisäksi on toivottavaa julkaista seuraava tiedot:
  • työntekijöiden määrä
  • matalin palkka per tuotantopaikka.
• Päivitä tehdaslista vähintään kerran vuodessa.
• Kun kaikki tiedot kokoonpanotehtaista (1. porras) on julkaistu, siirry kartoittamaan ja julkaisemaan tiedot kankaiden, tarveaineiden ja raaka-aineiden tuottajista.

Made in EU ei takaa riittäviä palkkoja

Joutsenen, Luhdan ja Reiman elämiseen riittävään palkkaan yltävät tuotantopaikat sijoittuvat Suomeen, Sloveniaan ja Kiinaan. 

Kiinassa palkat ovat viime vuosina nousseet paikoin merkittävästi. Silti suurin osa tutkittujen 14 yrityksen käyttämistä tuotantopaikoista Kiinassa ei maksa elämiseen riittäviä palkkoja. 

Suomessa yleinen palkkataso on verrattaen korkea, mutta muualla Euroopassa – edes EU:n jäsenmaissa – tilanne ei ole sama: esimerkiksi Unkarissa ja Ukrainassa minimipalkka on keskimäärin vain neljännes elämiseen riittävän palkan tasosta. Turkissa ja Romaniassa minimipalkka taas on viidesosan elämiseen riittävästä palkasta.

Selvityksessä mukana olleiden yritysten tuotantomaat mukailevat vaateteollisuuden tuotantojakaumaa: Kiina on maailman suurin vaatteiden tuottaja, ja siellä myös moni selvityksen yritys tuottaa. Monen tuotantoa sijoittuu myös muihin merkittäviin tuotantomaihin kuten Bangladeshiin, Vietnamiin ja Turkkiin. Tuotantoa on myös lähempänä, esimerkiksi Portugalissa, Liettuassa ja Virossa. 

Palkkatason osalta yleisemmin on tiedossa, että Aasian halpatuotantomaissa elämiseen riittävät palkat eivät toteudu, mutta ongelma on läsnä myös Euroopassa.

Pelkkä tieto “valmistettu Euroopassa” ei siis tarkoita, että vaatteen tekijälle olisi maksettu riittävästi.

---

 3. Onko yritys sitoutunut elämiseen riittäviin palkkoihin? 

Kysymys ja pisteytys

Onko yritys julkaissut selkeän sitoumuksen, että se varmistaa elämiseen riittävien palkkojen maksamisen koko tuotantoketjussaan?

• Kyllä = Yrityksellä on julkinen sitoumus, jossa mainitaan, että elämiseen riittävä palkka on tarpeeksi kattamaan työntekijän ja hänen perheensä perustarpeet, ja on maksettu tavallisesta työviikosta (max. 48h) ilman ylitöitä.
• Ei = Yrityksellä ei ole julkista sitoumusta, jossa sanoitetaan elämiseen riittävien palkkojen käsite.

YRITYKSISTÄ neljällä on kriteerien mukainen sitoumus. Nämä ovat Kesko, Luhta, Halti ja Nanso.

Mikä tahansa sitoumus ei riitä: siitä pitää käydä ilmi, että yritys ymmärtää, mitä elämiseen riittävä palkka tarkoittaa. Sitoumuksessa on mainittava, että palkan tulee kattaa työntekijän ja hänen perheensä perustarpeet ja se maksetaan työajasta ilman ylitöitä.

Kuten Eetin selvityksen tuloksista käy ilmi, sitoumus ei takaa sitä, että yritys todella edistäisi elämiseen riittäviä palkkoja tarpeeksi – saati että ne toteutuisivat.

Toisaalta kriteerien mukainen sitoumuksen puute ei myöskään automaattisesti tarkoita, etteikö yritys tekisi toimia elämiseen riittävien ansioiden eteen.

Sitoumus kertoo siitä, että yritys tunnistaa velvollisuutensa

JOS yritys on sitoutunut YK:n periaatteiden mukaisesti kunnioittamaan ihmisoikeuksia, kattaa se myös elämiseen riittävän toimeentulon. Erillinen sitoumus elämiseen riittäviin palkkoihin kuitenkin alleviivaa, että yritys tunnistaa velvollisuutensa edistää ja varmistaa elämiseen riittävien palkkojen toteutumisen tuotantoketjussaan. Kun sitoumus on tehty, yritystä voidaan myös haastaa pitämään kiinni lupauksistaan.

Miten yritysten tulee parantaa?

• Tee selkeä, julkinen sitoumus siitä, että varmistat elämiseen riittävien palkkojen maksamisen kaikissa yrityksen tuotantoketjuissa. Esimerkiksi: “Yrityksemme X on sitoutunut elämiseen riittävien palkkojen maksamiseen kaikessa toiminnassamme ja koko tuotantoketjun osalta. Elämiseen riittävä palkka kattaa työntekijän ja hänen perheensä perustarpeet ja se maksetaan aina työajasta (max. 48h/vko) ilman ylitöitä.

---

 4. Onko yritys julkaissut toimintasuunnitelman elämiseen riittävien palkkojen saavuttamiseksi?

Kysymys ja pisteytys

Onko yrityksellä julkinen, aikasidonnainen toimintasuunnitelma tai strategia, jossa kuvataan, miten se aikoo kohtuullisessa ajassa saavuttaa elämisen riittävän palkan kaikille tuotantoketjunsa työntekijöille?

• Kyllä = Yrityksellä on julkinen toimintasuunnitelma, jossa kerrotaan, miten se saavuttaa elämiseen riittävät palkat, jotka kattavat kaikki työntekijät yrityksen tuotantoketjussa kohtuullisen ajan sisällä (max. 5 vuotta).
• Ei = Yrityksellä ei ole julkista toimintasuunnitelmaa, jossa kerrotaan, miten se saavuttaa elämiseen riittävät palkat, jotka kattavat kaikki työntekijät yrityksen tuotantoketjussa kohtuullisen ajan sisällä (max. 5 vuotta). 

VAIN Luhdalla on kriteerit täyttävä toimintasuunnitelma: siinä on toimenpiteet ja aikajana seuraaville vuosille. Luhta lisäsi verkkosivuilla olevaan suunnitelmaan lisätietoa ja aikajanan Eetin selvityksen aikana. 

Luhdallakin on silti myös kehitettävää. Olisi suotavaa, että suunnitelmassa on selkeä tavoiteluku ja -vuosi, milloin elämiseen riittävät palkat saavutetaan tietyltä osalta tai kokonaan.

Reimalla oli tutkituista yrityksistä ainoana tällainen tavoite: vuoteen 2026 mennessä 70 % sen suurimmista tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittäviä palkkoja.  Reima ei kuitenkaan ole julkaissut askelmerkkejä tavoitteen saavuttamiseksi.

Haltin vastuullisuusraportista taas löytyy lähes kriteerit täyttävä suunnitelma, mutta siitä uupuu toimien aikajana seuraaville vuosille.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 

YRITYKSELLE itselleen toimintasuunnitelma on paras tapa, jolla se voi lähteä edistämään elämiseen riittäviä palkkoja. Samalla yrityksen on helpompi saada realistinen käsitys siitä, kuinka paljon kustannuksia ja resursseja suunnitelman toteuttaminen vaatii, ja saada henkilöstö johtoa myöten sitoutumaan siihen.

Toimintasuunnitelma on olennainen seuraava askel, kun yritys on laatinut sitoumuksen elämiseen riittäviin palkkoihin. Lisäksi sen myötä ammattiliittojen, järjestöjen ja muiden sidosryhmien on mahdollista arvioida, onko yrityksen sitoumus realistinen ja luotettava.

Miten yritysten tulee parantaa?

• Rakenna huolellisuusvelvoitteen mukaisesti selkeä ja julkinen toimintasuunnitelma (menettelytapaohje), miten elämiseen riittävät palkat toteutuvat yrityksen omassa toiminnassa ja tuotantoketjun kaikilla portailla, sisältäen
  • numeeriset tavoitteet ja välitavoitteet, joissa on selkeä aikajänne, ja
  • käytännön toimet, jotka yritys sitoutuu tekemään.
• Tee yhteistyötä eri sidosryhmien, kuten työntekijöitä edustavien ammattiliittojen kanssa.
• Seuraa suunnitelman toteutumista ja tee tarvittaessa muutoksia yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa.
• Mittaa ja raportoi edistymistä säännöllisin väliajoin kaikille sidosryhmille.

---

5. Julkaiseeko yritys tietoa tuotantopaikkojen ammattiyhdistyksistä ja työehtosopimuksista?

Kysymys ja pisteytys

Julkaiseeko yritys tiedon, kuinka monella yrityksen käyttämällä tuotantopaikalla on demokraattisesti valittu ammattiyhdistys ja kuinka moni on työehtosopimuksen piirissä?

• Kyllä = Yritys raportoi julkisesti tiedon, kuinka monella sen käyttämistä tuotantopaikoista on demokraattisesti valittu ammattiliitto, ja kuinka moni tuotantopaikoista on työehtosopimuksen piirissä.
• Ei = Yritys ei raportoi julkisesti tietoa, kuinka monella sen käyttämistä tuotantopaikoista on demokraattisesti valittu ammattiliitto, ja kuinka moni tuotantopaikoista on työehtosopimuksen piirissä.

SELVITETYISTÄ yrityksistä vain Lindex ja Halti kertovat, kuinka monessa tuotantopaikassa on ammattiliitto. Halti kertoo lisäksi kuinka moni tuotantopaikoista on työehtosopimuksen piirissä. 

Liittoon kuuluminen suojaa työntekijää

PAIKALLISILLA ammattiliitoilla on erittäin tärkeä rooli työntekijöiden oikeuksien ja palkkauksen edistämisessä ja valvomisessa. Liittoon kuulumalla työntekijöillä on merkittävästi parempi asema neuvotella esimerkiksi juuri palkoista työnantajaosapuolen kanssa. 

Työehtosopimus voi turvata työntekijöille lakisääteisiä minimivaatimuksia paremmat ja laajemmat työehdot.

Tuotantomaiden järjestäytymisaste on usein matala, eikä työpaikalla ole välttämättä ammattiliittoa lainkaan. Lainsäädäntö voi myös estää vapaan järjestäytymisen, kuten Kiinassa, jossa myös moni Eetin selvityksen yrityksistä tuottaa.

Ja vaikka työntekijöillä olisi näennäisesti vapaus liittyä liittoon, työnantaja voi rajoittaa liittymistä tai työntekijälle voi aiheutua liittoon kuulumisesta vaikeuksia – ja pahimmillaan saada jopa potkut tai joutua hengenvaaraan.

OLENNAISTA on myös se, onko ammattiliitto vapaa ja ajaako se aidosti työntekijöiden oikeuksia. Monessa vaateteollisuuden tuotantomaassa valtio tai työnantaja vaikuttaa merkittävästi liiton työhön, jolloin työntekijöiden etu voi jäädä taka-alalle. 

On kuitenkin todennäköisempää, että tuotantopaikat maksavat minimipalkkaa korkeampaa palkkaa sellaisissa maissa, joissa on vahvempi tuki yhdistymisvapaudelle ja työehtosopimusneuvotteluille.

Miten yritysten tulee parantaa?

• Kartoita, toteutuvatko järjestäytymis- ja kollektiivinen neuvotteluoikeus alueilla, jossa yritys valmistuttaa tuotteita.
• Edistä tuotantopaikkojen ja työntekijöiden tietoa työntekijöiden oikeuksista esimerkiksi järjestämällä koulutuksia paikallisen ammattiliiton kanssa.
• Sisällytä ostokäytäntöihin ILO:n määrittelemien työelämän perusoikeuksien ja -periaatteiden noudattaminen, joista yksi on oikeus liittyä ammattiliittoon.
• Tee yhteistyötä demokraattisten ja vapaiden ammattilittojen kanssa esimerkiksi järjestäytymisvapauden seuraamisessa ja sosiaalisten auditointien tulosten arvioinnissa. Suomessa esimerkiksi Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK tukee yrityksiä työntekijöiden kuulemisessa globaalin ammattiyhdistysliikkeen verkostojen kautta.

Miksi elämiseen riittäviä palkkoja ei makseta?

VAATETEOLLISUUDESSA edullinen tuotantohinta on yleisesti merkittävä tekijä, jonka perusteella tuotantopaikka tai -alue valitaan. Ja koska halvoille hinnoille on kysyntää, monet valtiot ja niissä toimivat tuotantopaikat myös pitävät työntekijöiden palkat alhaisina, jotta maahan voidaan houkutella ulkomaisia investointeja ja brändejä. 

Yksittäinen brändi, joka haluaisi maksaa työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa, ei aivan sormia napsauttamalla siihen pysty. Rakenteellisen hintojen halpuuttamisen lisäksi vastassa on monta käytännönläheisempää haastetta. 

Suurin osa vaatebrändeistä ei omista tehtaita, joissa niiden vaatteet tehdään. Yhden brändin osuus tehtaan tuotantomäärästä voi olla vain muutaman prosentin, joten sen on vaikeaa yksin vaikuttaa tehtaan tai alueen palkkatasoon. 

TILANNE hankaloituu entisestään, mitä kauemmas arvoketjussa mennään: brändillä voi olla keskusteluyhteys vaatteita ompelevan tehtaan kanssa, mutta se on harvemmin luonut yhteyden esimerkiksi puuvillanviljelijöiden kanssa.

Yksittäinen tehdas ei myöskään välttämättä ole halukas nostamaan palkkoja, jollei se ole varma, että kaikki tehtaassa tuottavat brändit hyväksyvät hintatason nousun.

SUURIN osa vaatteiden tuotantoketjun arvosta ja vallasta on kuitenkin vaatebrändeillä ja jälleenmyyjillä. Siksi niillä on myös vastuu käyttää valtaansa edistämään elämiseen riittäviä palkkoja yhteistyössä muiden vaatebrändien ja sidosryhmien kanssa.

Ultrapikamuodin aiheuttama kiihtyvä hintakilpailu ja hankala taloustilanne voivat lisäksi johtaa siihen, ettei yrityksellä ole taloudellisia resursseja tai uskallusta lähteä nostamaan tuotantokustannuksia myös palkkojen osalta. Raha tai sen puute ei voi kuitenkaan mennä ihmisoikeuksien edelle.

---

Vaate- ja tekstiiliyritysten tulee nostaa kunnianhimon tasoa

SELVITYKSESSÄ mukana olevien vaate- ja tekstiiliyritysten käyttämistä tuotantopaikoista vain 0,6 % maksaa elämiseen riittäviä palkkoja. Yrityksillä on yhteensä 1763 ensimmäisen portaan tuotantopaikkaa, joista Eetin selvityksen mukaan vain 10 maksaa riittävästi.

Tilanteen vakavuudesta kertoo myös se, että Reima ja Luhta pääsivät kolmen parhaan joukkoon vain sillä, että yksi Luhdan ja yksi Reiman käyttämistä tuotantopaikoista maksaa elämiseen riittävää palkkaa. 

Vain Joutsen erottui edukseen: yrityksen suomalaisten tuotantopaikkojen ansiosta se pääsi kirkkaalle ykkössijalle. Joutsen on tehnyt yritysten joukossa poikkeuksellisen päätöksen pitää merkittävä osa tuotannostaan Suomessa. 

MUIDEN osa-alueiden osalta yksi selkeimmin edistysaskelia ottanut yritys on Luhta. Se on sitoutunut elämiseen riittäviin palkkoihin, julkaisee kattavan tehdaslistan ja on ainoana selvityksen yrityksistä julkaissut aikasidonnaisen toimintasuunnitelman.

Reima taas on selvityksen ainoana yrityksenä julkaissut prosenttitavoitteen elämiseen riittävien palkkojen toteutumisesta. Tämä on tärkeä ja konkreettinen askel, jota toivoisi jokaiselta yritykseltä. 

Jokainen selvityksen neljästätoista yrityksestä vastasi kyselyyn ja kävi dialogia Eetin kanssa. Osa myös selvitti lisätietoja ja täydensi verkkosivujen tietoja prosessin aikana. Tämä kertoo, että yritykset ymmärtävät sidosryhmäyhteistyön tärkeyden ja aiheen olennaisuuden. 

Moni Eetin selvityksessä mukana oleva yritys on alkanut ottaa tärkeitä, ensimmäisiä askelia elämiseen riittävien palkkojen eteen. Kunnianhimon tasoa tulee kuitenkin nostaa merkittävästi. 

Lue lisää: miten selvitys tehtiin?

Eetti teki selvityksessä yhteistyötä Clean Clothes Campaign -verkoston ja Fashion Checker -sivuston kanssa. Clean Clothes Campaign on kansainvälinen verkosto, joka ajaa vaateteollisuuden työntekijöiden oikeuksia. Eetti on yksi verkoston yli 200 organisaatiosta.

Fashion Checker on Clean Clothes Campaign -verkoston, Fashion Revolutionin ja Wikiraten ylläpitämä sivusto, jossa on kartoitettu ja listattu lähes 200 vaateyrityksen osalta tiedot, kuinka hyvin ne edistävät elämiseen riittäviä palkkoja. Eetin selvityksessä kerätyt tiedot lisätään myös Fashion Checker -sivustolle. 

Eetti valitsi selvitykseen 14 suomalaista, liikevaihdoltaan suurinta vaateyritystä. Yritysten koko otettiin kriteeriksi siksi, että suurten yritysten toiminnalla on merkittävä vaikutus vaateteollisuuden tuotantoketjun työntekijöihin.

Kaikki selvitykseen mukaan otetut 14 yritystä vastasivat sähköiseen kyselyyn ja niiden kanssa käytiin dialogia sähköpostitse. Lisäksi osan kanssa keskusteltiin puhelimitse.

Yritysten tiedot, jotka koskevat vuotta 2024, tarkistettiin ja arvioitiin Fashion Checkerin kriteeristöllä. Vastausten prosenttiosuudet pyöristettiin lähimpään kokonaislukuun.

Kaikkien annettujen tietojen tulee olla julkisesti saatavilla. Tällä tavoin kaikki Eetin selvityksen ja Fashion Checkerin tiedot voidaan tarkistaa alkuperäisestä lähteestä. Lisäksi kriteeri tietojen julkistamisesta edesauttaa yritysten läpinäkyvyyttä, joka on olennainen osa yrityksen huolellisuusvelvoitetta.

Tietojen arvioinnin jälkeen yritykselle lähetettiin pisteytykset sähköpostitse ja kysyttiin tarvittaessa lisätietoja. Yrityksistä Finlayson, Luhta, Reima, Joutsen ja Halti lisäsivät tietoja verkkosivuilleen prosessin aikana.

Eetti julkaisee seurantaselvityksen elämiseen riittävistä palkoista  syksyllä 2026.

---

Kuinka jokainen voi edistää elämiseen riittäviä palkkoja

Yritys, toteuta tässä selvityksessä luetellut toimenpiteet elämiseen riittävien palkkojen edistämiseksi osana huolellisuusvelvoiteprosessia.

Päättäjä, puolusta kunnianhimoista EU:n yritysvastuudirektiiviä, jotta ihmisoikeuksien kunnioittaminen olisi lakisääteistä.

Yksilö, vaadi yrityksiltä toimia elämiseen riittävien palkkojen eteen allekirjoittamalla vetoomus.

Lisälukemista

Pikaopas: Elämiseen riittävä palkka ja miksi sillä on väliä? (2024)

Opas yrityksille elämiseen riittävistä palkoista (2023)

Opas yrityksille: Kiertotalous ja ihmisoikeudet vaateteollisuudessa (2025)

OECD: Handbook on due diligence for enabling living incomes and living wages in

agriculture, garment and footwear supply chains (2024)

People and planet in business – A simple guide to how small and micro

companies can start or strengthen their due diligence (2023)

---

Selvitys on rahoitettu joukkorahoituksella sekä Euroopan unionin osarahoituksella. Sen sisällöstä vastaa yksinomaan Eetti ry, eikä sen voida katsoa edustavan Euroopan unionin mielipiteitä.