07.09.2009

Kotimainen vaatetusteollisuus joutui kovenevaan kilpailuun ulkomaisen kanssa, kun Suomen rajoja avattiin kauppapolitiikalla. Sen seurauksena Suomen vaatetusala lähes kuoli 80- ja 90-lukujen taitteessa. Työvoiman siirtyminen Suomen rajojen ulkopuolelle ei siis vaatetusteollisuudessa ole mikään uusi juttu. Vaatteiden valmistus on siirtynyt ulkomaille jo paljon ennen kuin maassamme nousi kohu (miesten) työpaikkojen paosta.

Valta on siirtynyt vaatteen tuotantoketjussa koko ajan valmistajalta brändiyhtiöön päin sikäli kuin valmistajia jäi Suomessa eloon. Osa muuttui brändiyrityksiksi tai ryhtyi jopa jälleenmyyjiksi. Kuluttajaa, makuja, muotia ym. koskeva tieto on Etelän yrityksille vaikeasti saavutettavaa, jonka lisäksi sitä varjellaan Pohjoisen yrityksissä.

FinnWatchin selvityksiä Vaatteita Etelästä 2006 ja Hikipajat pinnalla 2008 voidaan käyttää ostopäätösten tukena. Molemmat ovat luettavissa täällä. Selvityksissä on kyselty suomalaisilta yrityksiltä mistä ne hankkivat vaatteet ja asetetaanko hankinnassa mitään eettisiä periaatteita. Hikipajat pinnalla käsittelee urheilukauppaa.

Minulta kysytään monesti, miten vaatteita pitäisi ostaa ollakseen eettinen. Vastaus ei ehkä tyydytä: Kaikilla yrityksillä on paljon matkaa siihen, että mitään voisi suositella. Positiivista on kuitenkin, jos yritys tekee eettisyyden eteen edes jotakin. Katso esimerkiksi kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan sivuilta eettisistä vaatteista. Melko kriittisiä ovat, ja hyvä niin.

Vaatetustehdas Bangladeshissa. Kuva: Wikimedia commons/lamtheboo

-Outi Moilala

Kirjoittaja on vanha Repun aktiivi.