Monet yritykset väittävät olevansa vastuullisia, mutta mistä tietää, onko jokin brändi tai tuote oikeasti sitä?
Mistä voin ostaa mahdollisimman vastuullisia vaatteita ja kenkiä?
Miksi melkein kaikki tavarat tuotetaan Aasiassa?
Voiko kulutuspäätöksillä vaikuttaa?
Miksi vaatteiden ja elektroniikan tuotantoketjuja ei valvota tarkemmin?
Miksi elektroniikkaa ei tehdä korjattavaksi?
Kannattaako epäeettisiä yrityksiä boikotoida?
Mitä Eetti tekee pikamuodin lopettamiseksi?
Mitä tarkoittaa riskimaa?
Mikä on elämiseen riittävä palkka?
Tuotantomaiden työläisten palkat tuntuvat alhaisilta, mutta eikö tämä johdu siitä, että elämisen kustannukset ovat paljon pienemmät näissä maissa?

Monet yritykset väittävät olevansa vastuullisia, mutta mistä tietää, onko jokin brändi tai tuote oikeasti sitä?

Vastuullisuus ei ole joko-tai -tilanne, vaan kaikkien yritysten tulee jatkuvasti kehittää niiden työtä ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta. 

Vastuullisuus-sanaa käytetään hyvin leväperäisesti erilaisissa yhteyksissä. Siksi sanan tueksi yrityksen tulee kertoa läpinäkyvästi, mitä konkreettista se tekee vastuullisuuden edistämiseksi. Mitä selkeämmin ja mitattavammin tietoa julkaistaan, sen parempi. Ei esimerkiksi riitä, että yritys kertoo vain tuotantomaan, vaan sen tulisi julkaista tehdaslista, jossa on lueteltu tuotantopaikkojen nimet ja sijainnit. Ei myöskään riitä, että yritys kertoo arvostavansa työntekijöitä, vaan sen tulee olla sitoutunut edistämään elämiseen riittäviä palkkoja tuotantoketjussaan.

Tuotantoketjun ihmisoikeus- ja ympäristökysymysten lisäksi olennaista on kiinnittää huomiota yrityksen liiketoimintamalliin: jos toiminta perustuu halpojen tuotteiden myymisen halvalla ja nopeasti, ei liiketoiminta itsessään ole vastuullista.

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota tuotteiden laatuun ja pitkäikäisyyteen.
Kestävä tuote on vastuullisempi kuin sellainen, joka hajoaa nopeasti. Olennaista on myös huomioida se, että mikään tuote ei ole vastuullinen valinta, jos sitä ei tarvitse. 

 Yritysten vastuullisuuspesun läpi näkeminen on joskus vaikeaa. Eetin viherpesuoppaan avulla voit harjaannuttaa kriittistä silmääsi! Vastuullisuuden selvittäminen ei kuitenkaan saa olla vain yksittäisen ihmisen vastuulla, vaan yritysten toimintaa tulee suitsia lainsäädännöllä.

Mistä voin ostaa mahdollisimman vastuullisia vaatteita ja kenkiä?

Avainasia on ostaa mahdollisimman vähän ja tarpeeseen, suosia käytettyjä vaatteita, ja huoltaa ja korjata vaatteitaan niin, että ne kestävät pitkään. Vastuullisin vaate on sellainen, jonka jo omistat!

Jos ostat uuden vaatteen, olennaista on valita pitkäikäinen tuote, jota tulet käyttämään pitkään. Pyri valitsemaan tuote, jonka tekijä kertoo avoimesti siitä, miten tuotantoketjussa ihmisoikeudet toteutuvat ja ympäristöä kunnioitetaan.

Kannattaa kysyä yritykseltä sen tuotannon vastuullisuudesta, jos tietoa ei löydy esimerkiksi yrityksen verkkosivuilta.

Eetti ei tarjoa valmiita ostoslistoja, vaan tietoa ja taitoja, joilla jokainen voi itse arvioida yrityksen ja tuotteiden vastuullisuutta.

Miksi melkein kaikki tavarat tuotetaan Aasiassa?

Koska se on niin halpaa. Monet yritykset haluavat pitää tuotantokustannukset mahdollisimman pieninä, jotta voivat maksimoida voitot. Halpojen tuotantokustannusten maissa se on mahdollista.

Monelle Aasian tuotantomaalle, kuten Bangladeshille ja Kiinalle, tavaroiden tuotanto ja vienti on tärkeää maan taloudelle. Koska yritykset vaativat halpoja tuotantohintoja, valtioilla on intressi pitää oma maa otollisena paikkana tuottaa halvalla: minimipalkat pidetään alhaisina, sekä ympäristö- ja työlainsäädäntö tarpeeksi löyhänä.

Syyt siihen, miksi monet Aasian maat ovat raaka-aineen tuottajia ja halvan työvoiman maita, ei ole vain sattumaa, vaan peruja siirtomaavallan ajoilta.

Voiko kulutuspäätöksillä vaikuttaa?

Jokaisen kulutuspäätöksen kohdalla voi vaikuttaa, minkälaista yritystä tukee ja minkälaisen tuotteen ostaa. Kaikkea kulutusta pitää vähentää, koska maapallo hukkuu tavaraan, joten myös ostamatta jättäminen on vaikuttamiskeino.

Kulutusvalinnat on kuitenkin vain yksi keino työkalupakissa, jolla maailmaan voi vaikuttaa. Sen ei pidä olla ainoa keino.

Muita tapoja vaikuttaa on esimerkiksi tiedon jakaminen ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksistä lähipiirillesi tai somessa, poliitikoilta vahvemman lainsäädännön vaatiminen, yrityksiltä vastuullisemman toiminnan vaatiminen, mielenosoituksiin osallistuminen, vetoomusten allekirjoittaminen, äänestäminen ja Eettiin mukaan liittyminen!

Miksi vaatteiden ja elektroniikan tuotantoketjuja ei valvota tarkemmin?

Yritysten tulisi olla perillä niiden koko tuotantoketjusta, ja huolehtia, että ympäristö- ja ihmisoikeusasiat on kunnossa. Tämä harvoin kuitenkaan toteutuu.

Tuotteiden valmistus on pirstaloitunut eri toimijoille ja useisiin eri maihin. Esimerkiksi saksalainen vaatemerkki voi ostaa sen tuotteet kiinalaiselta tehtaalta, joka puolestaan ostaa vaatteiden kankaat bangladeshilaiselta alihankkijalta, joka puolestaan ostaa raaka-aineen intialaisilta tuottajilta. Vyyhtiin linkittyy lopulta useita tehtaita eri maissa.

Tämä johtaa siihen, ettei yritys itsekään usein tiedä, mistä niiden tuotteet tai raaka-aineet ovat peräisin. Silloin on hyvin vaikea taata myöskään, että tuotantoketjussa ei ole poljettu työntekijöiden ihmisoikeuksia tai saastutettu ympäristöä.

Yritysten tietämättömyys tuotantoketjun koukeroista ei kuitenkaan riitä syyksi, etteikö yritys olisi vastuussa tuotannosta. Yritys voi saada työhön apua esimerkiksi vastuullisuusjärjestelmistä tai sertifiointiyrityksiltä, mutta siltkään vastuuta ei voi sälyttää kellekään ulkopuoliselle taholle.

Yrityksen on itse selvitettävä ja ymmärrettävä tuotannon ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset, puututtava niihin ja viestittävä niistä läpinäkyvästi.

Aiemmin tämä oli yrityksille vapaaehtoisuuteen perustuvaa, mutta vuonna 2024 hyväksytyn EU:n yritysvastuu- ja kestävyysraportointidirektiivin myötä siitä tulee lakisääteistä.

Miksi elektroniikkaa ei tehdä korjattavaksi?

Koska se ei ole elektroniikkamarkkinoita hallitseville muutamalle isolle yritykselle yhtä tuottoisaa kuin se, että ihmiset ostavat uusia tuotteita.

Tilanne tulee onneksi parantumaan 2024 hyväksytyn EU-direktiivin avulla, jolla edistetään kulutustuotteiden korjattavuutta ja korjaamisen helppoutta.

Kannattaako epäeettisiä yrityksiä boikotoida?

Boikotti voi olla yksi keino painostaa yrityksiä toimimaan vastuullisemmin. Jos yrityksellä ei ole toimintamalleja ihmisoikeus- tai ympäristöloukkausten ehkäisemiseksi, eikä se osoita kiinnostusta parantaa tilannetta, boikottia voi harkita yhtenä vaikuttamiskeinona. On kuitenkin erittäin tärkeää kertoa boikotin syistä ja vaatimuksista yritykselle itselleen, jotta siihen kohdistuu painetta parantaa toimintatapojaan. Muuten yritys ei voi tietää, miksi jätät sen tuotteita ostamatta.

Mitä Eetti tekee pikamuodin lopettamiseksi?

Eetti tuo esille pikamuodin ongelmia selvitysten, raporttien ja artikkeleiden avulla. Kiritämme yrityksiä toimimaan vastuullisemmin ja käymme niiden kanssa vuoropuhelua. Lobbaamme vahvemman yritysvastuulainsäädännön ja esimerkiksi elämiseen riittävän palkan puolesta. Kannustamme kansalaisia vastuulliseen kuluttamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Toimimme myös osana kansainvälisiä verkostoja, jotka edistävät vaateteollisuuden työntekijöiden asemaa.

Mitä tarkoittaa riskimaa?

Riskimaat ovat maita, joissa on kohonnut riski siihen, että tuotannossa ei kunnioita ihmisoikeuksia tai toimitaan ympäristölle haitallisella tavalla. Näitä maita ovat esimerkiksi Kiina, Intia, Bangladesh, Turkki, Ukraina, Etiopia, Bulgaria ja Romania.

Mikä on elämiseen riittävä palkka?

Elämiseen riittävä palkka on ansio, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason työntekijälle ja hänen perheelleen. Sillä saa tarpeeksi ravitsevaa ruokaa, riittävän asumisen ja vaatetuksen. Se mahdollistaa pääsyn terveydenhuoltoon ja sen, että lapset voivat käydä koulua töiden tekemisen sijaan. Se mahdollistaa myös rahan säästämisen.

Oikeus elämiseen palkkaan on YK:n tunnustama ihmisoikeus. Sen määrä vaihtelee maa- ja aluekohtaisesti. Tällä hetkellä valitettavasti suurin osa ihmisistä, jotka työskentelevät tavaroiden ja vaatteiden tuotantoketjuissa, eivät saa elämiseen riittävää palkkaa.

Tuotantomaiden työläisten palkat tuntuvat alhaisilta, mutta eikö tämä johdu siitä, että elämisen kustannukset ovat paljon pienemmät näissä maissa?

Köyhissä globaalin etelän maissa elinkustannukset ovat todellakin pienemmät kuin esimerkiksi täällä globaalissa pohjoisessa. Silti esimerkiksi tekstiilialan työläisten palkat ovat riittämättömiä kattamaan perustarpeita, kuten ruokaa, asumista, vaatteita ja koulutusta. Esimerkiksi Asia Floor Wage -verkosto on arvioinut, että Bangladeshin tekstiilitehtaiden työntekijöiden minimipalkka pitäisi kolminkertaistaa, jotta se riittäisi ihmisarvoiseen elämään.

Työntekijöiden tulisi saada elämiseen riittävää palkkaa, joka antaa työntekijälle mahdollisuuden huolehtia perheensä perustarpeista työstään hankkimansa palkan avulla. Tärkeimpiä keinoja saavuttaa tämä tavoite on se, että työntekijät saavat järjestäytyä ja vaatia työolojen ja palkkatilanteen korjaamista.