17.12.2021

Ränkkää brändissä suurin osa merkeistä on parantanut tulostaan kolmessa vuodessa, mutta kaupparyhmien merkit sijoittuivat jälleen toiseksi huonoimpaan D-kategoriaan. Mitä tämä kertoo marketeista?

Markettiin on ihanan helppoa mennä. Uusi kännykän laturi, check, ruokaostokset viikoksi, check, pehmeät paketit pukinkonttiin, check check ja check. 

Ja hei, täällähän näyttää olevan näitä Eetin ränkkäyksessä hyvin menestyneitä kotimaisia pikkumerkkejäkin! Onpa kiva! 

Mutta viereisessä rekissä on paljon halvemmalla kivoja vaatteita marketin omalta merkiltä.

Vaatekauppaa vaivaa ristiriita: kuluttajatutkimusten mukaan vastuullisuus kiinnostaa yhä enemmän, mutta ostopäätöksiä ohjaavat edelleen pääasiassa hinta ja helppous.

Marketeilla on paljon valtaa siihen mitä ja miten suomalaiset kuluttavat. Ostamme nimittäin eniten vaatteita juuri marketeista. 

Ränkkää brändiä on kritisoitu siitä, ettei pienillä yrityksillä ole resursseja vastuullisuustyöhön eikä siten mahdollisuutta pärjätä vertailussa. Tulostaulukon kärkeä pitävät kuitenkin juuri pienemmät merkit.

Leveiden hartioiden pitäisi kaiken järjen mukaan mahdollistaa hyvin kunnianhimoinen työ vastuullisemman vaateteollisuuden parissa. 

Kaupparyhmät viestivät ahkerasti vastuullisuudestaan, mutta sijoittuvat edelleen häntäpäähän. Missä on kate markettien kauniille sanoille?

Yksi t-paita ei kerro koko totuutta

Marketit sanovat, että edullinenkin tuote voi olla vastuullinen, kiitos isojen volyymien. Esimerkkinä Kesko, joka kuvaa verkkosivuillaan yhden t-paidan matkan Intiasta Sri Lankan ja Belgian kautta Suomeen. 

Muiden tuotteiden osalta vastaavaa läpinäkyvyyttä ei kuitenkaan ole. Eikä työoloista tehtaalla tai puuvillapellolla kerrota mitään edes vastuullista muotia edustavan t-paidan osalta.

Yksittäisen tuotteen kautta voidaan valistaa kuluttajaa vaateteollisuuden globaalista luonteesta, mutta ilman läpinäkyvämpää raportointia se ei kerro koko tuotannon vastuullisuuden tasosta.

Suurin osa maailman vaatetuotannosta tapahtuu riskimaissa, kuten Bangladeshissa, Kiinassa ja Intiassa. Näistä maista tulee myös leijonanosa suomalaisten vaatekaappien vaatteista, myös niistä marketeista ostetuista. 

Riskimaat ovat maita, joissa lainsäädäntö ja sen valvonta eivät riitä turvaamaan ihmisoikeuksien toteutumista.

Riskimaissa vaatteita tuottavilta yrityksiltä on syytä vaatia täsmällistä tietoa siitä, millaisissa oloissa vaatteet valmistetaan. Kaupparyhmät julkaisevat tehdaslistansa ensimmäisen portaan osalta, mutta muita pisteitä ne eivät ihmisoikeuksien osalta saaneet.

Auditointi ei tarkoita että kaikki on kunnossa

Toisinaan vaatemerkit käyttävät auditointeja vastuullisuusviestinnässään ikään kuin osoituksena, että vastuullisuusasiat ovat hoidossa.

Kolmannen osapuolen tehdastarkastukset, eli auditoinnit, ovat erittäin tärkeitä, mutta ne eivät vielä itsessään tee vaatteista vastuullisia. 

Olennaista on, mitä auditointituloksista seuraa. Tyydytäänkö välttäviin tuloksiin vuodesta toiseen, vai kehitetäänkö toimintaa niiden avulla jatkuvasti vastuullisemmaksi.

Suomalaismerkit käyttävät eniten Amfori BSCI -auditointijärjestelmää.

Kaupparyhmät raportoivat yleiskatsauksen Amfori BSCI -auditointituloksista, mutta raporteissa ei eritellä vaatetehtaiden tuloksia muiden tuotteiden auditointituloksista.

Vain pieni osa tehtaista on saanut parhaan A-tuloksen, jolla olisi saanut pisteitä siitä, että työolot ovat valvotusti paremmat. 

Markettituotteet tulevat pääasiassa asteikon keskimmäisen C-tuloksen (tyydyttävä) saaneilta tehtailta. Niissä on tyypillisesti ongelmia etenkin kohtuullisten työaikojen noudattamisessa, mikä voi johtua elämiseen riittämättömistä palkoista. 

Työntekijät tekevät kohtuuttomia ylitöitä ansaitakseen toimeentulon.

On myös syytä muistaa, että edes Amfori BSCI:n A-tulos ei takaa ompelijoille elämiseen riittävää palkkaa.

Vastuullisten materiaalien osuus vaatimaton

Palataksemme Keskon t-paitaan: siinä käytetty puuvilla on GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa. 

Materiaali on tavallista puuvillaa ympäristöystävällisempi, mutta paita ei ole kovin edustava otos mywearin tuotteista: Keskon mukaan 4,8% sen käyttämästä puuvillasta on vastuullisempaa. Luomupuuvillan osuutta ei kerrota.

Materiaalien osalta marketit jäävätkin ilman Ränkkää brändi -pisteitä.

Vaikka niillä on linjaukset siirtyä käyttämään vain vastuullisempaa puuvillaa omien merkkiensä vaatteissa, Kesko, S-ryhmä tai Tokmanni eivät raportoi lisänneensä kierrätys- tai luomumateriaalien osuutta.

Suuri osa markettivaatteista tehdään puuvillan sijaan polyesteristä. Ja koska yksikään kaupparyhmistä ei avaa eri materiaalien osuutta kaikista tuotteista, on mahdotonta tietää miltä näyttää kokonaiskuva materiaalien ympäristöystävällisyyden osalta.

Kaupparyhmät eivät annettujen tietojen perusteella ole edistäneet vaatemerkkiensä vastuullisuutta ihmisoikeuksien ja ympäristön osalta. Ilmastotyöstään ne saivat kolme vuotta sitten selvityksen ainoina pisteitä, mutta useat muut merkit ovat kirineet eron jo umpeen.

On kestämätön tilanne, että Suomen suurimmat vaatekaupat ovat vastuullisuustyön pahnanpohjimmaiset samalla kun kuluttajat haluavat tehdä vastuullisempia valintoja.

Jos vastuullisuus ja edullinen hinta luvataan samaan pakettiin, ei arviointitulos voi vuodesta toiseen olla alle keskitason.

---

Jos koet työmme vaateteollisuuden vastuullisuuden eteen tärkeäksi, voit ryhtyä Eetin tukijaksi.