Yhden ammattiyhdistysliikkeen maa 

Made in China -leimaa ymmärtää paremmin, jos palauttaa mieleen perusasioita Kiinasta. Maassa asioista päättää Kiinan kommunistinen puolue – vapaita vaaleja ei järjestetä. 

Toisin kuin demokratioissa, Kiinassa poliittinen ja oikeudellinen järjestelmä ovat kietoutuneet tiiviisti toisiinsa: se minkä puolue katsoo oikeaksi, on totuus myös tuomioistuimissa. Pakkotyöhön määrätyn uiguurin on turha hakea apua oikeuslaitokselta. 

Maan sisällä erot ovat merkittävät, koska puolueen paikallisjohdolla on suuri vapaus soveltaa maan lakeja parhaaksi katsomallaan tavalla.

Työntekijöillä ei puolestaan ole oikeutta järjestäytyä vapaasti. Maan ainoa laillinen palkansaajien kattojärjestö All-China Federation of Trade Unions (ACFTU) on kommunistisen puolueen työväline, ja sillä on sananvaltaa, kun esimerkiksi työlakeja kirjoitetaan. 

ACFTU voi perustaa paikallisia tai yrityskohtaisia ammattiosastoja tai -yhdistyksiä, ja niitä kuunnellaan, kun työpaikoilla syntyy ristiriitoja.

Käytännössä yritykseen perustettu ammattiosasto on kuitenkin alisteisessa asemassa suhteessa yrityksen johtoon, eikä ole sanottua, että ristiriitatilanteessa liitto seisoisi työntekijöiden puolella. 

Markkinatalous yhdistettynä kommunismiin on luonut autoritaarisen, voiton maksimoinnin siunaavan järjestelmän, jossa yksilön oikeudet ovat ohuet.

Poliisit paikalle

Juuri järjestäytymisoikeuden puute ja pakkotyön mahdollisuus tekevät Kiinasta ongelmallisen kauppakumppanin ja tuotteiden valmistajan. 

Me emme tiedä, mitä oikeuksia t-paitamme ommelleella tai kännykkämme koonneella työntekijällä on työpaikallaan. 

Emme edes tiedä, tekivätkö he tavaramme vapaaehtoisesti, ja saivatko he työstään elämiseen riittävää palkkaa.

Osa työntekijöistä on kuitenkin valmis uhmaamaan autoritaarista järjestelmää. Tehtailla syntyy jatkuvasti protesteja esimerkiksi maksamattomista palkoista. Kun työntekijät marssivat ulos, ei ole poikkeuksellista, että työnantaja soittaa paikalle poliisit purkamaan protestin.

Kiinan johdon asenteet oikeuksiaan puolustavia työläisiä ja heitä tukevia aktivisteja kohtaan ovat viime vuosina merkittävästi kiristyneet sitä mukaa, kun protestien määrä on kasvanut. Ay-aktivisteja on järjestelmällisesti pidätetty ja protestin järjestämiseen osallistuminen voi tarkoittaa potkuja. Sama kiristynyt linja näkyy niin toisinajattelijoiden, ihmisoikeusaktivistien kuin vähemmistöjen kohtelussa.

Kun yliopisto-opiskelijat ovat käyneet neuvomassa työläisiä työaikalaeista, palkoista ja järjestäytymisen mahdollisuuksista, myös heitä on pidätetty tai he ovat vain “kadonneet”. 

Aito järjestäytymisoikeus turvaisi työntekijöille oikeuden neuvotella työnantajan kanssa palkoistaan ja järjestää lakkoja, jos esimerkiksi työpäivät ompelukoneen ääressä venyvät päivästä toiseen 14-tuntisiksi. 

Kiinan kiristyneet otteet kansalaistensa vapaudesta ovat huolestuttava kehityssuunta taloudeltaan maailman toiseksi suurimmalta valtiolta, eikä muu maailma voi sulkea tältä silmiään.

Jatkuvat ylityöt käynnissä 

Kiinan työmarkkinoista ei ole yhtä totuutta.  

Kiinan työlakien mukaan työntekijät saavat työskennellä enintään kahdeksan tuntia päivässä ja 44 tuntia viikossa. Tämän yli menevä aika on ylityötä, ja siitä pitää maksaa ylityökorvaus. 

Ylitöitä saa kuukaudessa teettää enintään 36 tuntia.

Tämä on laki – mutta sitä noudatetaan varsin vaihtelevasti.

Erityisesti elektroniikan jätit noudattavat kokonaan omia sääntöjään. Ne teettävät töitä 996-pohjalla eli töitä aamuyhdeksästä iltayhdeksään ja kuutena päivänä viikossa. 

Esimerkiksi Apple-puhelimia valmistavan taiwanilaisen Pegatronin tehtailla työntekijät tekevät säännönmukaisesti 90-100 tuntia ylitöitä kuukaudessa. Yönsä he nukkuvat tehtaan asuntolassa 10-12 hengen huoneissa – palatakseen aamulla takaisin tuotantolinjalle.

Työntekijöitä Pegatron-yhtymällä on Kiinassa 90 000.

Työntekijät ovat puolestaan halukkaita tekemään kohtuuttomia ylityömääriä, sillä tehdastyöläisen peruspalkka on niin matala, ettei sillä tule toimeen.

Jätit noudattavat Kiinan lakeja valikoivasti 

Kansallinen  lainsäädäntö ohjaa kansainvälisten yritysten toimintaa, mutta se, miten lakia noudatetaan, on kokonaan toinen asia. . 

Esimerkiksi Apple on myöntänyt rikkoneensa Kiinan työlainsäädäntöä. Lain mukaan yrityksen työvoimasta korkeintaan 10 prosenttia saa olla vuokratyövoimaa, josta on helppo päästä eroon. Applen puhelimia valmistavilla kymmenillä tehtailla työvoimasta on kuitenkin ollut paikoin jopa yli puolet vuokratyövoimaa. 

Toisaalta Apple on poistanut Kiinan sensuurilakien vuoksi maan sovelluskaupoista noin 3000 sovellusta/appia. Facebookia, Twitteriä, CNN:ää tai Wall Street Journal -lehteä ei sensuroiduista kiinalaispuhelimista löydy. 

Kiinan valtavat markkinat sekä monopoliasema elektroniikkateollisuudessa asettavat monille yrityksille paineita miellyttää maan kommunistista puoluetta. Yrityksen omat arvot saavat silloin joustaa.

Kiinan oloilla väliä muillekin

Kiinassa tuotetaan lähes kolmannes maailman tavaroista, ja on arvioitu, että vuoteen 2028 mennessä Kiina kiilaa Yhdysvaltojen ohitse maailman suurimmaksi kansantaloudeksi. 

Sillä minkälaisissa työoloissa ja minkälaisilla työehdoilla maailmalle virtaavat tavarat valmistetaan, on suuri merkitys koko maailmantaloudelle. 

Puolueen asettama tuorein viisivuotissuunnitelma haluaa nostaa Kiinan jalostusastetta ja lisätä omavaraisuutta. Köyhyydestä halutaan kokonaan eroon ja keskiluokka kuluttamaan. 

Kun elintaso Kiinassa nousee, myös tuotantokustannukset nousevat.  Työvoimakustannukset eivät kuitenkaan saa nousta liikaa, jottei kilpailukyky kärsi. Pakkotyö ja työntekijöiden oikeuksien polkeminen painavat tuotantokustannuksia alas.

Osa Kiinan ihmisoikeusrikkomuksista, kuten uiguurien pakkotyö, on selkeästi kommunistisen puolueen masinoimia. Tällaiset toimet kansainvälisen yhteisön ja yritysten on tuomittava suorasanaisesti.

Osa työntekijöiden oikeuksien rikkomuksista voi taas olla seurausta lakien puutteellisesta valvonnasta, alueellisista eroista sekä maan valtavasta koosta. 

Kiinassa on käyty hiljattain joitain oikeudenkäyntejä yritysten teettämistä  laittomista ylitöistäSe saattaa olla viesti siitä, että kommunistien puolue tahtoo parantaa työntekijöiden asemaa – ainakin jossain määrin.

Puolueen todellisista motiiveista ei kuitenkaan voi olla varma. Kiinan politiikassa mikään ei ole läpinäkyvää.

Huolellisuusvelvoite velvoittaa oikeasti

Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi perusperiaatteet yritystoiminnalle ja ihmisoikeuksille. 

Ne velvoittavat kaikkia yrityksiä – niin kiinalaisia, suomalaisia kuin taiwanilaisia – kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Yritysten on tunnistettava, ehkäistävä ja korjattava aiheuttamansa haitalliset vaikutukset niin ihmisille kuin ympäristölle koko arvoketjussaan. 

Eli jos esimerkiksi kiinalaistehtaalla teetetään kohtuuttoman pitkiä työpäiviä, tehtaan tuotteita tilaavan yrityksen velvoite puuttua asiaan ja vaatia siihen pysyvää korjausta.

Tätä sanotaan huolellisuusvelvoitteeksi (due diligence).

Miten sitten yritykset ovat tätä huolellisuuvelvoitettaan kuluneiden 10 vuoden aikana Kiinassa noudattaneet? 

Tavallisimmat yritysten käyttämät välineet tässä ovat erilaiset sosiaaliset auditointijärjestelmät ja sertifikaatit. Auditointeja tekeviä yrityksiä on suuri määrä, ja niiden laatu on kirjava. Nopeasti kasvava auditointibisnes ei aina tunnista tehtailla edes kaikkein räikeimpiäkään puutteita.

Tavallista on, että auditoija tulee tehtaalle, käy läpi yrityksen hänelle antamat raportit ja työtilastot, varmistaa ettei liukuhihnan ääressä työskentele lapsia, haastattelee muutamia  työntekijöitä, tarkistaa työterveys- ja paloturvallisuusseikat, ottaa valokuvia – ja kuittaa tarkastuksen tehdyksi. 

Se mitä tapahtuu, kun ovi auditoijan selän takana sulkeutuu, ei raporteissa näy.

Auditoinnit tunnistavat huonosti esimerkiksi tehtaassa mahdollisesti teetettävän pakkotyön. 

Eri puolilla Kiinaa äärimmäisen alisteisessa asemassa työskentelevät uiguurit tuskin omaehtoisesti kertovat auditoijalle oloistaan. Rangaistuksen pelko ja omaisiin kohdistuva uhka ovat hyvin heidän tiedossaan.

Sen sijaan ylipitkät työajat tunnistetaan ja tämä onkin yksi useimmin auditointiraporteista löytyvä epäkohta. Työntekijöiden pitkät päivät kertovat kuitenkin ehkä ennen kaikkea siitä, että normaalityöajasta maksettava palkka ei riitä elämiseen.

Euroopalla on näytön paikka 

EU-komissio valmistelee parhaillaan velvoittavaa lainsäädäntöä yleisestä ihmisoikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta.

Laki velvoittaisi yritykset tunnistamaan riskit koko arvoketjunsa osalta, ennaltaehkäisemään ja korjaamaan niitä sekä kompensoimaan esimerkiksi pakkotyön uhreille heidän kokemansa kaltoinkohtelu. 

Laki koskisi kaikkia yrityksiä jotka toimivat EU:n alueella, myös niitä jotka vain tuovat tuotteitaan EU-maihin.

Kiinassa toimivan yrityksen osalta huolellisuusvelvoite tarkoittaa, että eettisiin periaatteisiin kirjattu lupaus noudattaa lainsäädääntöä ei riitä. 

Yritysten vapaaehtoinen vastuullisuustyö ei ole riittänyt takaamaan työoikeuksien toteutumista.

Siksi tarvitaan sitovaa yritysvastuulainsäädäntöä ja sen toteutumista valvomaan uskottava järjestelmä.

Mitä ajatella kun näkee “Made in China” -lapun?

Kuluttajalle tulee usein hankala olo, kun näkee ostettavassa tuotteessa Made in China -merkin. Lappu tarkoittaa, että tuote on tehty autoritaarisessa valtiossa, jossa yksilön oikeudet ovat vähäiset.

On mahdollista että tuote on tehty ihmisoikeuksia kunnioittaen, niitä polkien tai jotain siltä väliltä.

Kiina on monimutkainen toimintaympäristö yrityksille. Siellä investoinnit ja yritystoiminta otetaan lämpimästi vastaan, mutta valtion kritisoimisesta ja ihmisoikeusloukkausten esiintuomisesta voi seurata ankaria sanktioita.

Kiinan rooli tulee maailmantaloudessa vain kasvamaan, joten on sekä yksilöiden, yritysten että päättäjien vastuulla vaatia Kiinalta ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Made in China -lappu on hälytysmerkki, ja siksi Kiinassa toimivilta yrityksiltä on vaadittava erityistä huolellisuutta, toimintaympäristön riskien tunnistamista sekä työtä riskien minimoimiseksi. 

Yritysten vastuullisuustyön läpinäkyvä viestiminen kuluttajalle ja kansalaisyhteiskunnalle on olennaisen tärkeää.

 

Teksti: Katri Merikallio. Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.