Vau, vanha vaate! Katso kuvat.
07.12.2018
Paljettia, metallia ja samettia. Kirkkaat värit ja vaihtoehtoiset materiaalit tekivät Linnan juhlien pukuperformanssista räväkän. Mutta miksi osa vieraista käytti juhlissa vanhaa vaatetta?
Kontrasti on raju. Monen mielestä Linnan juhlat ovat liian ulkonäkökeskeiset ja sisällölle pitäisi antaa enemmän tilaa. Samaan aikaan muotitoimittajat intoilevat, kuinka ihanaa on, että itsenäisyyttä kunnioitetaan juhlallisella pukeutumisella ja että suomalaiset uskaltavat vihdoin irrotella asuillaan.
Tänä vuonna puku-show ja sisältö kohtasivat. Juhlien teemana oli ilmasto.
Pukusuunnittelijat olivat pistäneet kaikkensa peliin. Kokoomuksen kansanedustajan Saara-Sofia Sirénin puku on tehty 60:stä kierrätetystä kravatista, ja Mariskan silkkipuvussa on uusiokäytettyjä materiaaleja sekä leikkuuylijäämiä.
Juhlien lähetyksen alussa tutkijat lupailevat Jenni Haukion ylläolevasta koivumateriaalista tulevaisuuden puuvillaa.
Halleluja, tekniikka on jälleen meidät pelastava, ja shoppailua voidaan jatkaa entiseen tahtiin. Identiteetin saa jatkossakin freesattua uusilla kuteilla.
Mutta mitä ihmettä tekee Li Andersson? Vasemmistoliiton puheenjohtajan päällä on sama mekko jo kolmatta vuotta putkeen. Eikö tuo nyt ole jämähtynyttä ja ummehtunutta?
Vaikka Linnan juhlien vieraiden pukuvalinnoissa on tiedostavuutta, on syytä katsoa vaateteollisuutta laajemmin.
Muotiteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuuden ala öljyteollisuuden jälkeen.
Vuonna 2005 maailman vaatekaapeista löytyi keskimäärin 50 kappaletta vaatteita henkilöä kohden. Kymmenessä vuodessa tämä määrä on tuplaantunut. Samassa ajassa vaatteiden käyttökertojen määrä on tippunut dramaattisesti.
Muutoksen taustalla on pikamuoti, joka tekee vaatteista törkyhalpoja ja helposti hajoavia, sekä saastuttaa luontoa ja riistää työntekijöitään lähes koko tuotantoketjussaan. Tämä ei ole uusi juttu.
Uutta on Li Anderssonin räväkkä ratkaisu olla samassa puvussa ikuisuudelta tuntuvat kolme vuotta.
Legendan mukaan, kun amerikkalaiselle sanotaan, että onpas kaunis mekko, hän vastaa: “Kiitos, ostin juuri tätä tilaisuutta varten.” Kun saman kehun antaa ranskalaiselle, hän vastaa: “Kiitos, tämä on lempimekkoni, pidän sitä aina.”
Tarinan ranskalaisen tapa ajatella on tässä ajassa radikaalia. Voiko todella luottaa siihen, että tyyli kestää aikaa? Entä voiko henkilökohtaista eteenpäinmenoa tuoda esiin muuten kuin uusilla vaatteilla? Voiko kauneudesta ja estetiikasta nauttia tavoilla, jotka eivät perustu luonnon tuhoamiseen ja ompelijoiden riistämiseen.
Helppoa se ei ole, mutta mahdollista kyllä. Vaikka uudet ekologisemmat materiaalit tekevät tuloa, nykyisen pikamuotikulttuurin ongelmiin on löydettävä ratkaisu nyt.
Eetillä käynnistyy tammikuussa kampanja, joka kannustaa ihmisiä fiilistelemään omaa lempivaatetta. Vaatetta, jolla on tarina, ja joka kestää käyttöä ja ympärillä muuttuvaa muotia.
Väisty pikamuoti! Nyt alkaa lempivaatteen aika.