Pikamuoti on vaatetuotantoa, jossa vaatteita massatuotetaan nopeasti ja halvalla todella isoja määriä. Mallistot vaihtuvat nopeasti ja uutuuksia on jatkuvasti saatavilla. 

Hinnat ovat tyypillisesti halpoja, mikä johtuu esimerkiksi siitä, että vaatteet tuotetaan maissa, joissa työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua koskeva lainsäädäntö on heikkoa tai sitä ei noudateta. Vaatteiden tekijöille ei makseta tarpeeksi palkkaa, ja tuotanto aiheuttaa tuhoja ympäristölle. Pikamuotiketjuja ovat esimerkiksi H&M, Zara ja Shein.

Vaikka pikamuoti on tyypillisesti halpaa, usein myös kalliimmat vaatemerkit tuottavat vaatteita samoilla periaatteilla ja jopa samoissa tehtaissa kuin halpamerkit.  

Pikamuodin isoin ongelma on se, että vaatteita tuotetaan ja kulutetaan aivan valtavia määriä. Pikamuoti ylläpitää nopeasti vaihtuvia trendejä ja saa ihmiset ostamaan jatkuvasti uusia tuotteita. Näitä vaatteita käytetään suhteellisen lyhyt aika, koska niitä ei ole tehty kestämään. Niinpä ne päätyvät lopulta jätteeksi. Tekstiilijätteen määrä maapallolla onkin räjähtänyt käsiin – sitä syntyy vuosittain lähes sata miljoonaa tonnia. 

Vaate- ja tekstiiliteollisuus aiheuttaa 4-10 prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä. Tekstiilien värjäykseen ja tuottamiseen käytetyt kemikaalit saastuttavat vesistöjä ja ympäristöä. Lisäksi tekstiilien raaka-aineiden tuotanto, kuten puuvillan viljely, vähentää luonnon monimuotoisuutta ja kuluttaa suuria määriä vettä alueilla, joilla vedestä on jo valmiiksi pulaa. 

Pikamuotia tuotetaan siellä mistä halvimmalla saa, kuten Kiinassa, Bangladeshissa ja Kambožassa. Näissä ns. riskimaissa ihmisoikeudet ovat huonolla tolalla. Työntekijöiden on jopa vaarallista yrittää vaatia parannusta palkkaan tai työoloihin. Näissä maissa lailla säädetty minimipalkka ei myöskään riitä elämiseen. 

Koska palkat eivät riitä elämiseen, työntekijät joutuvat tekemään pitkiä päiviä ja ylitöitä. Tehtaat voivat myös painostaa työntekijöitä ylitöihin.  Jos ehtoihin ei suostu, on riskinä työpaikan ja toimeentulon menetys. 

Pikamuodin tuotantoketjuissa esiintyy myös pakkotyötä ja lapsityövoimaa. Lapset joutuvat töihin esimerkiksi siksi, että vanhempien palkka ei riitä perheen elättämiseen. Pakkotyötä on ilmennyt esimerkiksi Kiinassa puuvillan viljelyssä. 

Vaatteiden tuotannossa käytetään haitallisia kemikaaleja, eikä työntekijöillä useinkaan ole tarvittavaa suojavarustusta. Vaatteita myös valmistetaan usein vaarallisissa olosuhteissa: tehdasrakennukset eivät välttämättä ole turvallisia, taukoja ei ole aina mahdollista pitää ja työntekijät voivat altistua töissä häirinnälle ja jopa väkivallalle.

Vaateyritykset tuottavat pikamuotia, sillä se on niille kannattavaa bisnestä, eikä mikään laki estä yrityksiä sitä tuottamasta. Lisäksi ihmiset ovat tottuneet ostamaan halpoja vaatteita kyselemättä niiden alkuperästä. Maapallomme ei kuitenkaan kestä nykyisen kaltaista kulutusta. Vaatteiden tekijät ovat myös ansainneet turvalliset työolosuhteet ja riittävän palkan. 

Yritysten tulee olla perillä omista tuotantoketjuistaan ja huolehtia, ettei niissä tapahdu ihmisten hyväksikäyttöä, ympäristön tuhoamista tai muita rikkeitä. Itsestäänselvä homma, joka tällä hetkellä ei toteudu! 

Miten pikamuotia voitaisiin siis vähentää? Ongelman ei ole yhtä ratkaisua, vaan  tarvitaan toimia yrityksiltä, uusia lakeja, jotka velvoittavat yritykset toimimaan vastuullisemmin ja koko kulutuskulttuurin muutosta.

Mitä jokainen voi tehdä?

• Laita lempivaatemerkillesi viestiä, jossa kysyt miten yritys huomioi ympäristön ja ihmisoikeudet tuotannossaan.
• Jotta yritykset muuttavat toimintaansa, tarvitaan parempia lakeja, jotka pakottavat yritykset toimimaan vastuullisesti. Äänestä kaikissa vaaleissa sellaista ehdokasta, joka ajaa näitä asioita. 
• Osta vaatteita vaan harkiten ja tarpeeseen. Korjaa ja huolla jo olemassa olevia vaatteita sen sijaan että ostat uutta. 

On tärkeä muistaa, että vastuu ei ole vain kuluttajilla, vaan pikamuotiyritysten tulee muuttaa toimintaansa!