Elektroniikkateollisuus on valtava globaali teollisuudenala, ja siihen sisältyy monia ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia. Elektroniikan käyttö on tulevaisuudessa vain lisääntymässä, joten elektroniikkateollisuuden ongelmiin on syytä puuttua. 

Elektroniikkateollisuuden tuotantoketjut

Elektroniikkateollisuuden tuotantoketjut ovat ällistyttävän pitkiä ja monimutkaisia. Esimerkiksi yhteen kännykkään tarvitaan 30 eri metallia, jotka tulevat 6 eri mantereelta. Elektroniikan osia tuotetaan ja kootaan useissa eri maissa, minkä takia kuluttajan ja jopa itse tuotteita tekevän yrityksen on vaikea tietää sen tuotannon epäkohdista.

Kaikki alkaa maan alta.

Metallien louhinta

Sinulla on juuri nyt todennäköisesti käsissäsi laite, joka sisältää harvinaisia maametalleja.

Metallien nimiä on äärettömän vaikea muistaa ja ne kuulostavat hassuilta: yttrium, lutetium, skandium, prometium. Nämä vieraan kuuloiset metallit ovat korvaamattoman tärkeitä elektroniikassa: niitä tarvitaan esimerkiksi läppäreissä, puhelimissa, tuulivoimaloissa ja sähköautoissa.

Harvinaisten maametallien ryhmään kuuluvat metallit eivät ole nimestään huolimatta edes kovin harvinaisia. Metalleja esiintyy maaperässämme yleisesti, mutta erittäin pieninä pitoisuuksina, ja niiden erottaminen muusta maa-aineksesta on hyvin kemikaali- ja energiaintensiivistä puuhaa.

Joidenkin metallien louhintaan liittyy erityisen paljon ongelmia. Yksi näistä on akuissa käytettävä koboltti.

Kaikissa maailman akuissa olevasta koboltista 60% tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kaivosteollisuus on tuonut Kongoon paljon työpaikkoja, mutta ei niin paljon hyvinvointia kuin sen olisi pitänyt. Kaivostyöläiset eivät saa raskaasta ja vaarallisesta työstä elämiseen riittävää palkkaa – samaan aikaan teknologiayritysten johtajat ovat maailman rikkaimpia ihmisiä.

Kongossa ja monessa muussa kaivosteollisuudesta elävässä maassa ympäristölainsäädäntö on heikkoa. Tästä johtuen kaivoksista päätyy usein vesistöön ihmisille ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. Katso lisää kaivosteollisuuden ongelmista Eettisen läppärin jäljillä -sarjamme Kongo-jaksosta.

Tehdasolot

Kun mineraalit ovat kaivettu maasta, ne matkaavat pitkän ja monipolvisen matkan ennen kuin ne päätyvät valmiina tuotteina elektroniikkakauppaan. Keskeinen pysäkki tässä matkassa on Kiina.

Peräti 40% kaikesta maailman vientiin tarkoitetusta elektroniikasta syntyy Kiinassa. Maan merkitys elektroniikkateollisuudelle on niin merkittävä, että sitä on lähes mahdotonta välttää jossain kohtaa elektroniikan tuotantoketjua.

Kiinalla on maine halpaelektroniikan tuottajana, mutta viime vuosikymmenen aikana Kiina on pyrkinyt kasvattamaan osuuttaan korkean teknologian alalla. 2010-luvulla Kiinan tehdasolot ovat parantuneet, mutta kehitys ei ole ollut yksisuuntaista.

Vaikka palkoissa on tapahtunut kasvua, tehdastyöntekijät saavat ilman ylitöitä edelleen usein vain minimipalkan, joka ei kallistuvassa Kiinassa riitä elämiseen. Myös vaarallisille kemikaaleille altistuminen on Kiinan elektroniikkatehtailla yleistä.

Kiinan autoritaarinen valtio ei suvaitse toisinajattelijoita, ja työntekijöiden järjestäytyminen ei ole vapaata. Myös ulkopuolisten toimittajien tai järjestöjen on lähes mahdotonta saada tarkkaa kuvaa Kiinan työntekijöiden oloista.

Koska Kiina on koko ajan suurempi talousmahti, ja sen tuottamia tuotteita käytetään ympäri maailmaa, ei sen ihmisoikeusrikkomuksilta voi sulkea silmiä. Siksi Suomen, EU:n ja muiden toimijoiden tulisi pitää ihmisoikeuskysymyksiä jatkuvasti esillä kansainvälisen kaupan yhteydessä.

Katso täältä Eettisen läppärin jäljillä -sarjamme Kiina-jakso.

Elektroniikkateollisuuden ilmastovaikutukset

Elektroniikkateollisuuden ilmastopäästöt ovat valtavat. Laitteiden tuottaminen on päästöintensiivinen prosessi. Mitä pidempään käytämme laitteitamme, sitä vähemmän niitä joudutaan tuottamaan ja sitä vähemmän päästöjä syntyy.

Esimerkiksi uusia pesukoneita markkinoidaan usein energian säästäjinä, mutta tutkimuksen mukaan pesukoneita tulisi käyttää vähintään 17 vuotta ennen kuin uuden ostaminen tulee ekologisemmaksi.

Kännyköillä on laitteista suurimmat ilmastovaikutukset, sillä keskimäärin kännykän käyttöikä on vain kolme vuotta. Euroopassa kännyköiden käyttöiän yhden vuoden pidentäminen säästäisi 2 miljoonaa tonnia päästöjä eli miljoonan auton verran vuodessa.

Tutkimuksen mukaan kännyköiden optimaalinen käyttöikä ilmastonäkökulmasta tulisi olla 25-232 vuotta.

Nyrkkisääntönä: ilmastonäkökulmasta on lähes aina on parempi käyttää pidempään vanhaa kuin ostaa uusi vaikkakin energiatehokkaampi laite.

Arvioiden mukaan elektroniikkateollisuuden vuosittaiset ilmastopäästöt tulevat seuraavan 20 vuoden aikana kymmenkertaistumaan. Muutoksen tarve on siis nyt.

Vastuu muutokseen on kahdessa kohdassa. Ensinnäkin kuluttajien on alettava suosimaan ja vaatimaan pitkäikäistä elektroniikkaa. Laitteita on myös päättäväisesti käytettävä pidempään, vaikka uusi puhelinmalli houkuttelisi.

Toiseksi elektroniikkateollisuuden bisnesmallien on muututtava. Laitteista ei usein tehdä niin pitkäikäisiä kuin olisi mahdollista, ja korjaamisesta tehdään tahallaan hankalaa. Yritykset kun saavat voittonsa uusien laitteiden myynnistä.

EU on päättänyt tarttua toimeen elektroniikan pitkäikäisyyden edistämiseksi. Komissio on päättänyt uusista säädöksistä, jonka mukaan televisiot, pesu- ja tiskikoneet ja valaisintuotteet on tehtävä helpommin korjattaviksi ja niiden varaosia on oltava saatavilla.

Elektroniikkajäte

Maailmassa syntyy noin 50 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä vuodessa. Eli noin 125 000:n jumbojetin painon verran. Tästä vain 20% kierrätetään.

Tarvitsemme yhä enemmän ja enemmän metalleja, jotta voimme pyörittää diginälkäistä yhteiskuntaamme.

Jos kehittyvien maiden ihmiset omaksuisivat samanlaisen elämäntavan kuin nykyään ihmisillä on OECD-maissa ja ottaen huomioon mm. kulutuksen kasvutrendit, globaali metallien tarve saattaisi tulevaisuudessa kasvaa jopa 10-kertaiseksi nykyiseen metallien tarpeeseen verrattuna.

Monien metallien kierrätysaste on valitettavan pieni. Alle yhden prosenttiin joukkoon lukeutuvat muun muassa akkumetalli litium, Kongon konfliktimineraali tantaali sekä tietokonenäytöistä löytyvä indium.

Metallit olisi siis saatava kiertoon.

Miten voisimme edistää metallien kierrätystä?

Ilmasto-oppaan mukaan päästösäästö elektroniikkajätteen kierrätyksessä on 1840 kgCO2/ tonni jätettä. Suomessa syntyy e-jätettä vuodessa 123 000 tonnia, joten jos se kaikki saataisiin kierrätettyä, olisi säästöpäästö peräti 226 000 tonnia.

Alhaiseen kierrätysprosenttiin vaikuttavat muun muassa metallien maailmanmarkkinahinta, kierrättämisen teknologiset haasteet ja liian pienet jätevirrat. Monien metallien kierrättäminen ei ole tällä hetkellä taloudellisesti kannattavaa, mutta mahdollista se on.

Tärkeässä osassa ovat jätevirrat. Jos elektroniikkaromua on tarpeeksi, taloudellinen kannattavuus nousee ja kierrätys tulee mahdollisemmaksi.

Suomessakin syntyvästä elektroniikkajätteestä vain noin puolet päätyy virallisiin kierrätysjärjestelmiin. Meillä on siis huimasti potentiaalia parantaa.

Vie siis ensisijassa rikkinäiset laitteesi läheiseen keräyspisteeseen tai elektroniikkaa myyvään kauppaan. Katso täältä vinkit palautukseen.

Katso Eettisen läppärin jäljillä -sarjamme Elektroniikan kierrätys -jakso.

Löydät koko matkamme Eettisen läppärin jäljille täältä.