21.10.2024

Zaran omistavalla Inditexillä on kunnianhimoiset ilmastotavoitteet. Silti yritys lennättää vaatteitaan ympäri maailmaa aiheuttaen suuret hiilidioksidipäästöt. Maa- ja meriteitse vaatteiden kuljettaminen on näet pikamuodille liian hidasta.

Erilaiset ultrapikamuotikaupat, kuten Shein ja Temu, ovat saaneet paljon huomiota vastuuttomilla ja ylikulutukseen kannustavilla toimintatavoillaan. Myös Eetti on kirjoittanut Temun kestämättömästä bisnesmallista. 

Shein ja Temu ovat siirtäneet vastuuttomasti toimimisen maalitolppia, ja siitä voi olla hyötyä perinteisten pikamuotifirmojen imagolle. Kun ne eivät ole enää niitä suurimpia pahiksia, ihmisten mielikuvissa vaikkapa Zara voi vaikuttaa ihan hyvältä vaihtoehdolta.

Pikamuotifirmat eivät kuitenkaan ole muuttuneet puhtaiksi pulmusiksi.

Lentorahdin määrä vaateteollisuudessa kasvussa

Sveitsiläinen Public Eye -kansalaisjärjestö selvitti pikamuotifirmojen käyttämän lentorahdin määriä. Selvityksessä käy ilmi, että perinteisistä pikamuotimerkeistä vaatteita lennättää eniten Zaran omistava Inditex.

Lentorahti tarkoittaa vaatteiden lennättämistä maasta toiseen. Sitä käyttävät niin Shein kuin perinteiset pikamuotifirmat, mutta eri tavoilla. 

Shein lennättää vaatteet yksittäisissä paketeissa Kiinasta suoraan yksittäisille ostajille. Zara ja muut perinteiset pikamuotifirmat sen sijaan lennättävät vaatteet isommissa erissä tuotantomaista logistiikkakeskusten kautta kauppoihinsa. 

Lentorahdin käyttäminen ylipäätään on yleistymässä. Syy sille on, että vaatteiden kiikuttaminen tuotantomaista kauppoihin meri- tai maateitse on pikamuotimerkeille aivan liian hidasta. 

Mikrotrendit ja nettishoppailun lisääntyminen vauhdittavat ihmisten halua saada uusi vaate itselleen nopeasti. Pikamuotimerkit ruokkivat tätä halua ja vastaavat siihen.

Vaatteet matkaavat tehtailta kauppoihin tuhansia kilometrejä

Zaran vaatteita valmistetaan ympäri maailmaa. Sen ja muiden Inditexin omistamien brändien, kuten Bershkan ja Massimo Duttin, käyttämiä tuotantopaikkoja sijaitsee kaikilla mantereilla, Australiaa ja Antarktista lukuunottamatta. Eniten yritys tuottaa Aasiassa.

Kun vaate on ommeltu tehtaassa, se lähtee matkalle. Tuotantomaasta se lennätetään yhteen Inditexin suurista jakelukeskuksissa Espanjassa. Vuodessa Inditex lennättää vaatteita tuotantomaista jakelukeskukseen 1600 lennon verran, eli keskimäärin yli neljä lentoa päivässä.

Jakelukeskuksessa vaate tarkastetaan, silitetään ja pakataan. Sitten se jatkaa matkaansa, yleensä jälleen lentokoneella, kohti Zaran ja muiden Inditexin omistamien merkkien myymälöitä eri puolilla maailmaa. Määränpäänä voi olla esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina, Meksiko tai Turkki.

Zaran ilmastotavoitteet – tyhjää puhetta?

Inditex on kertonut kunnianhimoisista ilmastotavoitteistaan. Se ilmoittaa nettisivuillaan tavoitteekseen puolittaa päästönsä vuoteen 2030 mennessä, ja vähentää niitä vähintään 90 % vuoden 2018 tasosta vuoteen 2040 mennessä.  

Lentorahdin käyttö on jyrkästi ristiriidassa näiden lupausten kanssa. 

Lentorahtikuljetukset saastuttavat huomattavasti enemmän kuin muut kuljetusmenetelmät, kuten esimerkiksi merirahti.

Vuonna 2023 Inditexin liikenteeseen liittyvät kasvihuonekaasupäästöt olivat 37 % suuremmat kuin edellisenä vuonna. Kuljetukset vastaavat nyt yli 12 % yhtiön kokonaispäästöistä.

Inditex ei muutenkaan ole kovin hyvällä polulla kohti omia tavoitteitaan: sen sijaan että päästöt olisivat laskeneet, vuonna 2023 ne olivat kasvaneet 4 % vuoteen 2018 verrattuna.

Vaatteen lennättäminen voi maksaa saman verran kuin sen ompelija saa palkkaa 

Sen lisäksi, että lentorahti aiheuttaa isot päästöt, Zara myös maksaa siitä suuria summia. 

Public Eyen mukaan yhden paidan lennättäminen Bangladeshista Espanjaan maksaa suurin piirtein saman verran kuin mitä sen tekemisestä maksetaan ompelijoille.

Tämä on siis vain yhden lennon hinta tuotantomaasta jakelukeskukseen. Lentämisen kustannukset vaatteen osalta nousevat vielä korkeammiksi, kun tuotteet jatkavat matkaa Espanjasta myymälöihin. 

Zara siis valitsee maksaa valtavasti lennättämisestä, mutta työntekijöiden palkkoihin se ei halua panostaa riittävissä määrin. Merkki ei ole esimerkiksi julkaissut selkeää suunnitelmaa elämiseen riittävien palkkojen edistämiseksi. 

Vaatteiden lennättäminen aiheuttaa tehtaiden työntekijöille myös aikapainetta. Kun tuotteiden toimitusajoista tehtailta jakelukeskuksiin halutaan entistä lyhyempiä, työntekijät joutuvat venymään. 

Merkit saattavat ottaa tuotteita myyntiin pienissä erissä, ja hyvin myyviä tuotteita tilataan nopeasti uudestaan. Jos tuottaja ei valmista uutta erää tarpeeksi nopeasti, alihankkijasopimus sen kanssa saatetaan lopettaa.

Tämä lisää tehtaisiin kohdistuvaa painetta tuottaa vaatteita epäinhimilliseen tahtiin. Työntekijät voivat joutua tekemään merkittävästi ylitöitä usein jo valmiiksi puutteellisissa olosuhteissa. 

Suuremmat tilaukset ja pidemmät toimitusajat ovat yleensä tehtaiden ja työntekijöiden kannalta parempia, koska ne mahdollistavat pidempijänteisen suunnittelun ja työajan tasaisemman jakautumisen.

Muotiteollisuutta on hidastettava

Vaateteollisuuden nopeutuminen kuormittaa siis sekä ilmastoa että työntekijöitä. 

Nopeuttamisen sijaan vaatteiden tuotantoa olisi hidastettava ja vähennettävä. Ylikulutukseen perustuva kulttuuri on kyseenalaistettava, sillä nykyisillä tuotannon määrillä maapallon kantokyky ei yksinkertaisesti kestä. 

On paikallaan myös tarkastella kriittisesti pikamuodin luomia mikrotrendejä. Tarvitsemmeko vaatteet todella niin nopeasti, että muutama viikko lisää kuljetuksessa on liikaa? 

Kulutustottumusten muutosten lisäksi tarvitaan tiukempia lakeja rajoittamaan pikamuotifirmoja, kuten määräämällä EU:ssa lentorahdille ympäristömaksuja. 

Myös yksittäiset ihmiset voivat vauhdittaa näitä muutoksia. Suomen mepeille voi laittaa viestiä esimerkiksi somessa tai sähköpostitse ja pyytää heitä ajamaan pikamuotifirmoja rajoittavia säädöksiä EU:ssa. 

Niin kauan, kun Zaran kaltaiset firmat hyötyvät lentorahdin käytöstä, ne eivät tule sitä vapaaehtoisesti lopettamaan.