Vieraita Uudesta-Seelannista
28.06.2012
Pienten banaanintuottajien järjestö Asoguabo vastaanottaa
ulkomaalaisia vieraita ympäri vuoden. Reilun kaupan banaaneja myyvän järjestön
asiakkaat ovat kiinnostuneita tuotteen alkuperästä, ja virallisten
tarkastuskäyntien ja projektitapaamisten lisäksi järjestössä vierailee
turisteja sekä silloin tällöin myös toimittajia. Pitempiä aikoja järjestössä
ovat viettäneet suomalaisten vapaaehtoisten lisäksi ainakin harjoittelijat
Ranskasta ja Yhdysvalloista. Varsinkin toimistolla ulkomaalaisiin on siis
totuttu, mutta toisaalta vierailijoita otetaan edelleen mielellään vastaan ja
he pääsevät vierailemaan haluamilleen tiloille. Niinpä valokuvia räpsimään
tulevat ulkomaalaiset eivät herätä sen kummempaa ihmetystä useimmilla tiloilla
ainakaan pitkäaikaisten työntekijöiden keskuudessa. Siinä mielessä järjestön
toiminta onkin melko avointa että kaikki vierailijat ovat tervetulleita. Tosin
täälläkin vierailukohteita hieman valikoidaan. Jos on esimerkiksi mahdollista
valita millä pakkausasemalla vieraillaan, viedään ulkomaalaiset mieluummin sille
uudemmalle ja siistimmälle.
Eräänä maanantaiaamuna minua pyydettiin saapumaan
asuinkaupunkini Machalan keskustaan jo puoli seitsemäksi. Tapasin siellä yhden
järjestön maatalousteknikoista ja ajoimme hotellille josta otimme kyytiin kaksi
uusiseelantilaista. He työskentelivät reilun kaupan banaaneja Uuteen-Seelantiin
tuovassa All Good nimisessä yrityksessä, ja olivat täällä noin viikon
mittaisella vierailulla. He kertoivat että reilun kaupan banaaneilla on
Uudessa-Seelannissa vasta muutaman vuoden historia, ja että niiden osuus
markkinoilla on tällä hetkellä viiden prosentin luokkaa.
Osuutta halutaan
tietenkin kasvattaa, ja vierailun tarkoitus olikin kerätä mahdollisimman paljon
materiaalia sikäläisiin mainoksiin sekä kampanjaesitteisiin. Ja koska
paikallisesta järjestöstä ei löydy kovinkaan monta englannintaitoista henkilöä,
minun tehtäväni oli toimia tulkkina uusiseelantilaisille. Sinä päivänä vieraat
halusivat lähinnä kuvata. Ensimmäiset pari tuntia vietimme Guabossa
sijaitsevalla kukkulalla, kuvaten valtavia tasangolla levittäytyviä
banaanipeltoja sekä niiden päällä pörrääviä, torjunta-aineita levittäviä
pienkoneita. Tämän jälkeen siirryimme kohti Perun rajaa, kuvaamaan Maria
Oroscon omistamalle banaanitilalle. Vierailijat olivat jo aiemmin haastatelleet
Mariaa sekä hänen perhettään, mutta maanantai oli sadonkorjuupäivä ja siksi
sopiva kuvaukseen.
Banaanintuottaja Maria Orosco ei ollut aluksi uskoa että hänenkin
halutaan poseraavan kokonaisen banaaninipun kanssa, banaaninippujen
kantaminen kun on yleensä vain miesten tehtävä. Sam Mahayni
Uuden-Seelannin All Good yhtiöstä kuvaa.
Tälläkin tilalla ulkomaalaisia oli käynyt aiemmin, mutta
näin perinpohjaista kuvaussessiota ei ollut vielä koettu. Ensin kuvattiin
pakkausasemalla, sen jälkeen pellolla banaanikasvien leikkausta ainakin
kymmenen kasvin verran. Välillä työntekijöitä pyydettiin odottamaan hyvän
kuvauskulman löytymistä tai poistamaan muutamia banaaninlehtiä kuvauksen
tieltä. Kuljetusradalla banaaninippuja vedeltiin edestakaisin hyvän videopätkän
saamiseksi ja lopulta palattiin kuvaamaan pakkausasemalle.
Työntekijöiden
myöhästyneen lounaan jälkeen vieraat halusivat vielä poseerauskuvia tilan
omistajan perheestä. Maria Oroscon lisäksi tilalla työskentelevät hänen
miehensä, kolme poikaansa sekä kaksi miniäänsä. Perheenjäsenet olivat
huolestuneita ajan kulumisesta ja sanoivat banaanien pakkauksen venyvän iltaan,
mutta poseerasivat silti kärsivällisesti vieraiden toiveiden mukaan. Harvoinhan
sitä banaanien pesun ja pakkauksen välissä päätyy valokuvamalliksi. Palkkioksi
vieraat lupasivat lähettää valmiita kuvia myös perheelle, sekä jättivät joitakin
All Good t-paitoja. Ilmeisesti vieraat lahjoittavat useinkin mainostuotteita,
sillä kun toimistolla kuultiin että olin liikkunut uusiseelantilaisten kanssa,
yksi jos toinenkin kysyi pystyisinkö hankkimaan heillekin näitä hienoja
ulkomaalaisia t-paitoja tai lippiksiä. Itse en nähnyt vieraita enää maanantain
jälkeen mutta kieltämättä sellainen musta All Good lippis olisi ollut aika
tyylikäs…