14.09.2009

Puuvillan viljely on kaikkein kemikaali-intensiivisintä viljelyä. Sitä viljellään eniten Kiinassa. Seuraavina tulivat kautena 2006-2007 Intia ja Yhdysvallat. Yhdysvallat on keskittynyt tuottamaan puuvillaan vientiin ja sen viljelijöilleen maksamat tuet painavat hintoja alas, josta kärsivät kehitysmaiden pienviljelijät.

Kerätty puuvilla karstataan ja kehrätään langaksi. Tässä vaiheessa käytetään kemikaaleja esimerkiksi estämään hapsuuntuminen kehräyksen aikana.

Lanka kudotaan tai neulotaan kankaaksi ja kankaasta ommellaan vaate. Kemikaaleja käytetään värjäyksen lisäksi vaatteen viimeistelyvaiheessa esimerkiksi estämään homehtuminen kuljetuksen aikana.

Suurin osa kankaista kudotaan ja ommellaan nykyisin Kiinassa niin puuvillasta kuin keinokuiduistakin. Keinokuidut ovat öljypohjaisina kiertäneet maailmalla melkoisen matkan öljyntuottajamaista Aasian kautta Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Maailman suurin öljyntuottaja ja -viejä on Saudi-Arabia, seuraavana molemmissa kategorioissa oli Venäjä (vuonna 2006). Keinokuidut ovat ympäristöystävällisempiä kuin luonnonkuidut.

T-paita on siis kiertänyt pitkän matkan ennen päätymistään Suomeen. Puuvilla on joko viljelty ja kudottu kankaaksi Kiinassa tai se on tullut Yhdysvalloista tai Länsi-Afrikasta (jotka muodostavat 56 prosenttia puuvillan viennistä) Aasiaan kudottavaksi. Aasian sisällä se on saattanut kiertää useammassa paikassa. Esimerkiksi logot painetaan ja merkit ommellaan usein Hong Kongissa, jossa ei muuta teollisuutta juuri ole. Sieltä vaate matkaa sitten Eurooppaan ja Suomeen.

Suomessa ei juuri enää ole omaa tekstiiliteollisuutta. 30 prosenttia maahamme tuoduista vaatteista tulee Kiinasta, noin puolet EU-maiden kautta lähinnä Aasiasta ja loput (muutama prosentti) suoraan muualta Aasiasta ja Virosta (lähde: Eurostat).

Vaatteen valmistuksen suurimmat ympäristövaikutukset tulevat kuljetusten ilmastovaikutusten lisäksi puuvillan viljelystä sekä värjäyksestä ja muiden kemikaalien käytöstä varsinkin, jos jätevedet lasketaan suoraan luontoon, kuten usein on kehitysmaissa tapana. Jokien väri vaihtelee Bangladeshin tekstiiliteollisuusalueilla sen mukaan, minkä väriset vaatteet ovat värjäysvuorossa minäkin päivänä. Vesi voi olla mustaa tai punaista.

Paikallisviranomaisten mukaan Intian Karurin kaupungin 606 tekstiilitehdasta tuottavat noin 225 miljoonaa litraa jätevettä päivittäin. Siitä noin 60 prosenttia on puhdistamatonta.

Vettä ei ole yksinkertaisesti varaa puhdistaa. Esimerkiksi Koillis-Kiinan teollisuusprovinssi Guangdongin pääkaupungissa Guangzhoussa teollisuuden likavesien puhdistaminen maksaisi 10 prosenttia koko kaupungin budjetista, ja vaikka rahaa olisi, vedenpuhdistuslaitos ei selviäisi edes kotitalouksien likavesistä. Yritykset ovat olleet haluttomia osallistumaan veden puhdistukseen.

Lähteet: Swedwatch: Svenska textilier: ren vinst, smutsig produktion, UNCTAD:in puuvillatietokanta ja Finatex: Tekstiilit ja ympäristö -kalvosarja.

-Outi Moilala

Kirjoittaja on vanha Repun aktiivi.