10.05.2011

Välituntiaan mekastavat lapset jähmettyvät tuijottamaan, joku ampaisee kertomaan edeltä opettajalle. Muut kurkkivat jalkapallomaalin takaa tai luokkahuoneen ikkunasta, osa ujostellen, mutta kaikki yhtälailla kiinnostuneina: kaksi valkoista jättiläistä suuntaa kohti ensimmäisen luokan tiloja. Asoguabon banaaneja Eurooppaan tuovan Agrofairin edustaja Wim de Koning sekä sveitsiläisen supermarkettiketju Coopin sisäänostaja Peter Sammarchi ovat matkustaneet Ecuadoriin tutustumaan päivittäin käsiensä kautta kulkevien banaanien alkulähteeseen.

Lapsilla riittää ihmettelemistä Peter Sammarchissa, Marco Valle on tottuneempi vieraisiin.

Asoguabon johtaja Lianne Zoeteweij kertoo Peter Sammarchille ja Wim Koningille San Vicenten tilasta.

Coopin, Agrofairin ja Asoguabon yhteinen historia on pitkä; viime minuuteilla ennen Peterin saapumista viimeistellään kaiverrutettavaksi plakaattia, jossa kiitetään yli kahdestatoista yhteisestä vuodesta. Coopia voidaan pitää edelläkävijänä reilujen banaanien ostamisessa. Suhteellisen varhain alkanut yhteistyö on jatkunut myös vaikeina aikoina vastamäessä, ja nykyään sveitsiläisketjun banaaneista 80 prosenttia on reiluja tai luomureiluja hedelmiä Guabosta. Numeroista puhuttaessa Peter huomauttaa, että loput 20 prosenttia on hankittava muualta, kyseessä kun ei ole tavan keltainen käyrä, vaan astetta lyhyempi ja solakampi, erityisesti lapsiasiakkaita ajatellen myytävä banaani.

Asoguabon palkkaamaan opettajan ekaluokkalaiset ovat ehtineet livistää paikalta, joten delegaatiomme suuntaa tuottajaryhmä Libertadin aktiivin, entisen puheenjohtajan Hugo Rocafuerten tilaa, jossa tiettävästi on sadonkorjuu käynnissä. Don Hugon tilaa kelpaakin esitellä; hedelmät ovat kauniita ja siistejä, työntekijät päästä varpaisiin säännösten mukaisesti puettuja ja käsipesupisteen saippua hyväntuoksuista. Kaiken varalta edellämme kulkee näkymätön agenttipartio: insinöörit Vega ja Brito varmistavat, että kaikki on varmasti kunnossa ja järjestyksessä. Rocafuerten tilalla tuskin tästä tarvitsisi huolta kantaa, onhan kyseessä hedelmistään ylpeä pientilallinen, jonka apumiehinä sadonkorjuupäivänä eivät työskentele ketkä tahansa, vaan perheenjäsenet ja pari naapuria. Lisäksi Don Hugon pojista yksi on salainen agentti itsekin.

Lähes viikon kestävän vierailunsa aikana de Koning ja Sammachi kiertävät Perun rajan tuntumasta kuivilta tasamailta vuorien rinteiden jyrkkäseinäisille luomutiloille. Koulujen, lääkäriaseman ja tuottajayhteisön tilojen ohella vieraillaan täsmäviljelyyn keskittyvällä San Vicenten yhteisötilalla sekä illalla satamassa, missä lavakaupalla Asoguabon banaaneja lastataan laivaan, joka suuntaa New Yorkin kautta Eurooppaan. Kamerat räpsyvät tiuhaan, tilojen biodiversiteettiä ihastellaan ja paikallista herkkua cazuelaa ylistetään yhteen ääneen lounaalle kokoontuneiden tuottajien kanssa. Molemmat miehet nyökyttelevät tyytyväisenä näkemäänsä, ja kumpainenkin vakuuttaa sympatioidensa olevan pienten tuottajien puolella. Vaikuttaa siis, että vuosien yhteistyö pientilallisten ja markettijättiläisen välillä jatkuu myös tulevaisuudessa vahvana.

Banaanit lähdössä laivamatkalle.