28.08.2012

Katsellessani kaupasta toiseen hurmiossa kiiruhtavia ihmisiä, kassit pullollaan vaatteita ja tavaroita, olen tuntenut hämmästyneisyyttä ja ärtyneisyyttä tuohon maailmaan. Maailmaan, jossa ihminen saa täyttymystä tavaroista, elottomista materiaaleista. Olen miettinyt millainen tuo maailma oikein on? Miten he kehtaavat? Miten ostaminen voi tuntua niin hyvältä, kun samalla tietää sen aiheuttavan kärsimystä niin monelle ihmiselle tuotantopajoissa ympäri maailmaa?

Sitten ovat kenkäni menneet rikki ja olen kävellyt kaupungille ostamaan uudet. Ensimmäiset viisi minuuttia, jotka vietän vaate- tai kenkäkaupassa tunnen tuttua ärtymystä tuota maailmaa kohtaan. Jo vartin jälkeen ärtyneisyyteni kuitenkin haihtuu ja vaihtuu ihmetykseen kaikista kauniista tavaroista ja siitä, miten ne kaikki olisivat hyvännäköisiä minun päälläni ja miten minä niitä kaikkia niin tarvitsen! Joskus palaan kotiin ilman yhtäkään, edes sitä tarpeellista, ostosta ja tunnen tyytyväisyyttä siitä miten pystyin hurmion keskellä pidättäytymään ja katsomaan hetkeä pidemmälle. Toisinaan taas tulen kotiin kassit täynnä uusia vaatteita, joista vain muutama on oikeasti tarpeen, ja tunnen syyllisyyttä ja inhoa itseäni kohtaan. Saatan siis joskus kävellä koko talven rikkinäisillä kengillä uhaten pakkaspuremaa, koska moraalini ei antanut periksi uusien kenkien ostamiselle. Toisinaan taas kävelen kaupungilla tyytyväisenä parin sadan euron muodikkaat saappaat jalassa, toinen pari tyhjänpanttina kotona odottamassa.

Mietin, pitäisiköhän minun löytää tasapaino kuluttamiseeni. Liika ärsytys, tuomitseminen tai tiukkuus ei yleensä tuo toivottuja tuloksia ja saattaa johtaa ylilyönteihin. Myöskään liiallisen kulutuksen hiljainen hyväksyminen ja siihen alistuminen ei ole ratkaisu. Kylmä tosiasia on, että kulutamme liikaa. Puhumattakaan siitä mitä kulutus tekee ympäristölle, tuottaa kulutuksemme inhimillistä kärsimystä toisella puolella maailmaa sijaitsevissa hikipajoissa, joissa tavaramme valmistetaan. Edes markkinoiden kalliimpia tavaroita ostamalla emme voi olla varmoja tuotantotavan oikeudenmukaisuudesta. Miten siis voisimme pidättäytyä kuluttamasta liikaa ja hakemasta onnen tunnetta ulkoisista asioista kuten vaatteista ja kengistä?

Itse en koe tarvetta kuluttamiseen silloin, kun olen elämässäni onnellinen ja itseni hyväksynyt. Silloin en tarvitse materiaa täyttämään elämääni. Esimerkiksi tärkeän ihmissuhteen päättyessä usein haemme lohtua uudistamalla fyysistä ulkonäköämme, kun tosiasiassa meidän pitäisi uudistaa itseämme sisäisesti ja pyrkiä löytämään sisäinen onni. Ainoastaan sisäinen kauneus on kestävää. Sen etsiminen edistää kestävää kehitystä niin itsessämme kuin ympäristössämmekin. Seuraava kysymys onkin miten ihmeessä saada itsensä onnelliseksi ja tyytyväiseksi itseensä; sisäisesti kauniiksi? Helpompaa on mennä vaatekauppaan. Phuuh…