11.02.2014

Jos maailman miljoonat vauraat tähtäävät kaikkeen
muuhun kuin kohtuullisuuteen, minkä takia minun pitäisi elää niukemmin
tai ostaa oikeudenmukaisuuden nimissä kalliimpaa?

Viikonloppuna seurustelin fiksujen kavereideni
kanssa. Fiksuudestaan huolimatta heillä, kuten niin kovin monilla
meistä, on se ajatus, ettei omilla teoilla oikeastaan ole kovinkaan
suurta merkitystä. Vaihtoehdot eivät
onneksi ole joko tai. Pienetkin teot muuttuvat vaikuttaviksi, kun niitä
tekee riittävän moni.

Kuluttajalla
on kauppareissullaan mahdollisuus vaikuttaa, mutta entäs kun ostomäärät
muuttuvat kiloista tuhansiin? Kunnissa ja kaupungeissa kulutetaan
valtavia määriä kahvia ja muita elintarvikkeita, joita ostetaan
mahdollisimman halvalla, nyt kun on tämä taloustilannekin.

Muutamat
suomalaiset kunnat ja kaupungit ovat jo vuosia ostaneet Reilun kaupan
ehdoilla tuotettuja tuotteita, mutta useimmin kunnissa ostetaan yhä
kaikkein halvinta. Sosiaalinen vastuullisuus ei ole ollut laitonta
tähänkään asti, mutta Euroopan unionin tammikuussa asettaman uuden
hankintadirektiivin myötä suomalaista lainsäädäntöä päivitetään niin,
että se antaa sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle uuden aseen
ihmisoikeuksia jyrääviä ostokäytäntöjä vastaan. Kunnille ja kaupungeille
ei pitäisi enää olla epäselvää se, saako hankintoja tehdä ihmisarvoja
kunnioittaen. Hankintatekstien haastavuuden taakse on yhä vaikeampaa
piiloutua.

Kaupungit
ja kunnat, joissa sitoudutaan edistämään globaalia tasa-arvoa muun
muassa Reilun kaupan tuotteita käyttämällä, voivat hakea kansainvälistä
Reilun kaupan kaupungin tai kunnan arvonimeä.  Se ei kokemuksien valossa
edes tule kauhean kalliiksi, vaan on näinä niukkoina aikoina mukava ja
positiivinen viesti. Silti suomalaisista kunnista ja kaupungeista vain
yhdeksän on sitoutunut tähän. Emme me ole niin köyhiä ja kurjia, ettei
meillä olisi varaa kantaa vastuuta kuluttamisestamme. Olemme ehkä
ajattelemattomia, mutta emme niin köyhiä.

Uusi
EU-direktiivi mahdollistaa ja ohjaa, mutta tiukka taloustilanne saa
kuntakentän yhä säästämään sieltä, mistä se suinkin vain on helpointa.
Mitättömiä, mutta helppoja säästöjä syntyy esimerkiksi kyseenalaisissa
olosuhteissa tuotettujen elintarvikkeiden ostamisella. Muualla
Euroopassa ihmiset ovat reippaasti vaatineet kotipaikkakuntaansa
tekemään eettisiä hankintoja, mistä todisteena on yli 1100 myönnettyä
Reilun kaupan kaupungin -arvonimeä. Suomalaiset ovat liiankin hyviä
tottelemaan sääntöjä, mutta onko meillä munaa näyttää Euroopalle, että
osaamme kantaa vastuuta myös vapaaehtoisesti?

Maija Lumme

Kirjoittaja on Reilu kauppa ry:n projektipäällikkö ja Eettisen kaupan puolesta ry:n pitkäaikainen aktiivi.

***

Eettisen kaupan puolesta ry:n blogi Maailmantalouden tutka
käsittelee laajasti maailmankauppaan ja yritysvastuuseen liittyviä
aiheita. Blogissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä
välttämättä edusta Eetin mielipidettä tai linjaa.