25.06.2014

On huhtikuu ja seison etelämeksikolaisen pienkahviviljelmän laidalla. Eteeni avautuva näkymä on kuin tieteiselokuvasta, jossa maailmaloppu tekee tuloaan – kahvitilan rinteillä sojottaa pystyyn kuivaneita kahvipensaita, joista iso osa on pudottanut valtaosan lehdistään sekä marjoistaan. Palstan omistaja kertoo apeana lehtien ja marjojen pudonneen jo ennen sadonkorjuun alkua, mikä merkitsee huvennutta satoa. Jäljellä on nyt kuivuneita oksia, jotka eivät suurella todennäköisyydellä tuota hedelmää tulevallakaan satokaudella.

Sama tarina toistui valitettavan usein niiden kahden kuukauden aikana, jotka vietin Chiapasin osavaltiossa Meksikossa keväällä 2014.

Minulle kerrottiin, että kahvipensaiden näivettymisen takana on Keski-Amerikkaa ja Meksikoa piinaava sienitauti nimeltään kahviruoste (Hemileia vastatrix, eng. ’Coffee Leaf Rust’), joka etenee huimaa vauhtia. Taudilla on pitkä historia kahvintuottajamaissa, mutta varsinaiseksi epidemiaksi se riistäytyi Keski-Amerikassa ja Meksikossa jälleen vuonna 2012. Viimeisimmät kaksi satokautta ovat olleet erittäin synkkiä kahvinviljelijöille, sillä epidemia on tuhonnut merkittävän osan alueen kahvituotannosta. Kriisin taloudelliset ja sosiaaliset tuhot ovat niin mittavia, että viisi alueen maata on julistanut niiden vuoksi kansallisen hätätilan.

Syitä sienitaudin nopeaan etenemiseen on monia. Useat alueen kahviviljelmistä ovat kehnosti hoidettuja ja kahvipensaat iältään vanhoja, mikä luo suotuisat puitteet taudin leviämiselle. Taudin etenemistä ruokkivat myös poikkeukselliset sääilmiöt, kuten runsaat sateet, joita ilmastonmuutos tuo mukanaan.

Taudin etenemiseen on lisäksi rakenteellisia syitä, kuten alueen maiden maatalouspolitiikka ja vähäinen taloudellinen panostus kahvintuotannon kehittämiseen. Kahvin matalilla maailmanmarkkinahinnoilla on myös osuutta asiaan: kahvintuottajien ansiot jäävät vuodesta toiseen niin niukoiksi, ettei monilla ole riittävästi resursseja panostaa viljelmiensä uudistamiseen ja hoitoon.

Erityisen rankasti sienitauti kurittaa juuri pienviljelijöitä, joiden ansiot ovat suurelta osin riippuvaisia pelkän kahvin tuotannosta. Pienviljelijöiden vuosittaiset tulot ovat varsin vähäiset (etelämeksikolainen Reilun kaupan piiriin kuuluva pienviljelijä tienaa vuodessa alle 2000 euroa, järjestäytymätön viljelijä vähemmän), ja kahvin maailmanmarkkinahintojen heilahtelut aiheuttavat jatkuvaa epävarmuutta tuottajien taloudelliseen tilanteeseen. Tätä taustaa vasten ei liene liioiteltua todeta, että kahviruosteen leviäminen on taloudellinen katastrofi niin tuottajille kuin kahvintuotannossa työskenteleville kausityöläisillekin.

Kahviruosteeseen ei ole yhtä tehokasta parannuskeinoa. Sienitautien torjunta-aineilla on paikoittain saatu hidastettua epidemian etenemistä, mutta monen asiantuntijan mukaan se ei ole pitkällä tähtäimellä kestävä ratkaisu. Tarvitaan kahviviljelmien tehokasta uudistamista, parempia viljelytekniikoita sekä mekanismeja, joilla tauti pystytään jatkossa havaitsemaan ripeämmin. On myös tarpeen löytää keinoja, joilla pienkahvintuottajat voivat tulevaisuudessa monipuolistaa tuotantoaan. Alueen valtiot ovat osallistuneet laiskanpuoleisesti kahvintuottajien auttamiseen, mutta sen sijaan lukuisat kahvintuottajien osuuskunnat, kansalaisjärjestöt, yliopistot ja tutkimuskeskukset pyrkivät löytämään innovatiivisia ja kestäviä ratkaisuja tilanteen parantamiseksi.

Kahden kuukauden aikana haastattelin pienkahvintuottajia Meksikossa Chiapasin osavaltiossa, joka on yksi maan tärkeimmistä kahvintuottaja-alueista. Viljelijät kuuluvat Maya Vinic –nimiseen kahvintuottajaosuuskuntaan, jonka tuottamalla kahvilla on sekä luomu- että Reilun kaupan sertifikaatit. Muiden Keski-Amerikan ja Meksikon tuottajien tavoin osuuskunnan jäsenet ovat kokeneet merkittäviä tappioita viljelmiä piinaavan kahviruosteen vuoksi: tällä satokaudella osuuskunnan kokonaistuotanto jää epidemian vuoksi merkittävästi alle odotusten. Viljelijät ovat ymmärrettävästi huolestuneita ja surullisia. Ansioiden pieneneminen entisestään pakottaa viljelijät etsimään uusia selviytymiskeinoja.

Osuuskunta pyrkii auttamaan kahviruosteesta kärsiviä jäseniään monin tavoin. Yksi keskeinen pitkän tähtäimen strategia on kannustaa jäseniä tuotannon monipuolistamiseen. Jo ennen kahviruosteen leviämistä osuuskunta on tarjonnut jäsenilleen tukea ja koulutusta muun muassa hunajan ja macadamiapähkinän tuottamisessa. Kahviruosteen myötä tämä työ on muuttunut entistä tärkeämmäksi, sillä on mahdollista, ettei kahvintuotanto palaudu entiselle tasolleen lähivuosina.

Osuuskunnan 15-vuotisen historian aikana erilaiset kriisit ja vastoinkäymiset ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus, ja vaikeista ajoista on aina jotenkin selvitty. Osuuskunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden mukaan epätoivolle ei voi antaa täälläkään kertaa sijaa, vaan töitä on jatkettava entistä tarmokkaammin.

Epidemian leviämiseen kytkeytyy myös tilaisuus tehdä asiat paremmin tulevaisuudessa. ”Kahviruosteen leviäminen tarjoaa mahdollisuuden uudistaa vanhentuneita viljelymenetelmiä ja tuulettaa vanhentuneita ajattelutapoja”, toteaa yksi osuuskunnan pitkäaikaisista työntekijöistä.

Janica Anderzén

Kirjoittaja tekee graduaan liittyen kahviruosteen vaikutuksiin Maya Vinic -osuuskunnan jäsenten kyläyhteisöissä