10.10.2019

Vapaaehtoiset yritysvastuutoimet eivät riitä globaalien tuotantoketjujen epäkohtiin puuttumiseen tai paikkaamaan kansallisen sääntelyn aukkoja.

Viikoittain saa uutisista lukea jonkun yrityksen rikkoneen ihmisoikeuksia jossain maapallon kolkassa: romahtaneita tehtaita, myrkytettyjä jokia, poltettuja metsiä. Pelkästään viime vuonna tapettiin 321 ihmisoikeuspuolustajaa 27:ssä maassa. Kolme neljästä surmattiin, koska he vastustivat yritysten toimintaa tai megaprojekteja.

YK:n ihmisoikeusneuvoston hallitusten välinen työryhmä (IGWG) käsittelee ensi viikolla Genevessä yrityksiä sitovaa ihmisoikeussopimusta. Sopimus velvoittaisi yritykset kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja asettaisi ne vastuuseen myös niiden toiminnasta aiheutuneista ihmisoikeusloukkauksista ulkomailla.

Eikö yritysten tule nykyisellään noudattaa lakia? 

Lainsäädäntö ei ole pysynyt globaalin talouden vauhdissa – kansallisesti saatika kansainvälisesti. Kansainvälinen oikeus ei koske yrityksiä, eikä niiden tekemiä ihmisoikeusloukkauksia siis käsitellä kansainvälisissä tuomioistuimissa.

Käytännössä tällä hetkellä ihmisoikeudet sitovat yrityksiä vain jos ne on huomioitu kansallisessa lainsäädännössä.

Ihmisoikeusrikkomusten uhrien oikeussuoja on surkeimmalla tolalla hauraissa valtioissa. Sen lisäksi että lait ja oikeuslaitoksen kapasiteetti ovat usein heikkoja, ylikansallisilla yrityksillä saattaa olla enemmän valtaa ja vaurautta kuin valtioilla.

Yritykset pääsevät usein pälkähästä monimutkaisilla yritysjärjestelyillä tai syyttämällä paikallisia alihankkijoita, jotka puolestaan onnistuvat usein venkoilemaan vastuusta paikallisissa järjestelmissä.

Entäpä kansainväliset julkilausumat, kuten YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet, joihin Suomikin on sitoutunut?

Julkilausumat perustuvat vapaaehtoisuuteen, eikä niitä valvota mitenkään. Tilastojen valossa ei näytä siltä, että yritysten tekemät ihmisoikeusrikkomukset olisivat vähenemässä. Itse asiassa kahdenvälisissä kauppasopimuksissa turvataan usein yrityksille laajat oikeudet haastaa valtiot oikeuteen, jos lainsäädäntö rajoittaa niiden toimintaedellytyksiä.

Epäsuhta yritysten oikeuksien ja ihmisoikeuksien välillä on kasvamassa.

Yhteiset pelisäännöt kansainvälisellä sopimuksella

Sitova kansainvälinen sopimus tekisi ihmisoikeuksien kunnioittamisesta yrityksille pakollista.

Sopimuksessa valtiot säätäisivät yhdenmukaista kansallista lainsäädäntöä ja yrityksiltä vaaditut,
ihmisoikeuksia koskevat huolellisuusvelvoitteet olisivat linjassa keskenään. Väärinkäytöksiä voitaisiin ennaltaehkäistä, kun yritysten olisi pakko arvioida toimintansa ihmisoikeusvaikutukset jo suunnitteluvaiheessa. Sopimus myös toisi parannuksia uhrien oikeusturvaan ja siihen, miten rikkomukset kompensoidaan.

Vahva sopimus sallisi yhteisöjen haastaa ihmisoikeuksia rikkoneet ulkomaalaiset yritykset oikeuteen niiden kotimaissa. Rankaisemattomuuden kulttuurin loppuminen parantaisi myös ihmisoikeuspuolustajien turvallisuustilannetta.

Suomen ja EU:n osallistuttava aidosti sopimuksesta käytäviin neuvotteluihin

Euroopan parlamentti on vaatinut komissiolta aktiivista roolia, mutta EU – joka on lukuisten suuryritysten kotipesä – on suhtautunut sopimukseen nihkeästi. Eräiden kansalaisjärjestöjen mielestä EU on tahallaan heitellyt kapuloita rattaisiin.

Viime aikoina EU:n jäsenmaissa on kuitenkin ollut säpinää yritysvastuun tiimoilta: Ranska hyväksyi yritysvastuulain, ja sellainen on Suomen tavoin vireillä monessa muussakin maassa.

Toivoa voi, että tämä trendi näkyy myös EU:n ja sen jäsenmaiden osallistumisessa Geneven kokoukseen.

Uusimpaan sopimusluonnokseen tehdyt muutokset vastaavat niihin huoliin, joita monilla valtioilla ja EU:lla on aiemmin ollut. Muutosten myötä voisi olettaa, että neuvotteluintoa nyt löytyisi.

Mitä kauemman EU ja sen jäsenmaat pysyttelevät hiljaa, sitä vähemmän vaikutusvaltaa niillä on sopimuksen sisältöön ja kohtaloon.

Järjestöt vaativat, että mahdollisimman monet ihmisoikeuksien puolesta puhujina
profiloituneet maat osallistuisivat keskusteluihin Genevessä. Valokeila estradilla odottaa nyt EU:n ja sen jäsenmaiden esiintuloa – se olisi vahva signaali maailmalle siitä, että ne ovat sitoutuneet ihmisoikeuksien edistämiseen yritystoiminnassakin.

Puheenjohtajamaana Suomen pitää varmistaa että sopimusprosessi jatkuu sekä etsiä ratkaisuja sopimuksen sisältöön liittyviin karikkoihin.

Jaa viestiämme sosiaalisessa mediassa ja vaadi kanssamme EU:lta ripeitä toimia yritysvastuulain edistämiseksi.