Eetin uusi video siirtää Bangladeshin työolot Suomeen

04.07.2013

Eetin uusi vaatetyöntekijöiden
oikeuksia käsittelevä video julkistettiin perjantaina 28.6. Kallion
Kulmahuoneessa. Videon ensiesityksen jälkeen kirjailijat Outi
Moilala ja Hanna Nikkanen keskustelivat toimittaja Iida Ylisen
johdolla yritysvastuusta ja Bangladeshin vaateteollisuuden tilasta.
Lopuksi kuultiin laulaja-kitaristi Terhi Karjalaisen koskettavaa
folkmusiikkia.

Belgialaisen Jeroen Sebrechtsin ohjaama
ja kuvaama video siirtää Bangladeshin vaatetyöntekijöiden
olot suomalaiseen ympäristöön tuoden esille Bangladeshin
työskentelyolosuhteiden absurdiuden. Videossa nuori nainen
keskustelee vaatetehtaan johtajan kanssa tulevasta työstään, ja
kauhistuu kuullessaan ehdoista: palkka 30 euroa kuussa, ei
ylityökorvauksia ja ammattiliittoja ei suvaita. Miltä tämä
sinusta tuntuisi?

Keskustelutilaisuudessa kirjailijat
Outi Moilala ja Hanna Nikkanen vahvistivat videon kuvaavan
todellisuutta Bangladeshissa. Vaateteollisuuden yritysvastuuta
pitkään tutkinut Moilala valotti kuuntelijoille Bangladeshin
vaateteollisuuden nykytilaa ja huhtikuisen tehdasromahduksen taustoja
ja kulkua.

Molemmat keskustelijat pitivät tärkeänä
edistysaskeleena H&M:n ja Inditexin sitoutumista Bangladeshin
palo- ja rakennusturvallisuussopimukseen
. Jo yli 60
brändiyritystä
ovat allekirjoittaneet sopimuksen, mutta joukosta
puuttuu vielä kaksi suurta amerikkalaisyritystä, Walmart ja GAP,
joihin kampanjat kohdistavat nyt painetta. Suomalaisista jälleenmyyjistä ainoastaan Stockmann on tähän mennessä sitoutunut sopimukseen.

– Sopimus on herättänyt toiveikkuutta
sekä ay-liikkeen että Puhtaat vaatteet -verkoston parissa, Moilala
kertoi. Aika näyttää, miten suuri vaikutus sopimuksella tulee
olemaan Bangladeshin tekstiilitehtaiden tulevaisuudelle.

Ulkomaisia suuryrityksiä on helppo
pitää syyllisinä tehtaiden riisto-oloihin, mutta Nikkasen mukaan
suomalaisyrityksiinkään ei pitäisi suhtautua liian naiivisti.
Usein suomalaisyrityksen maine on tahraton, vaikka todellisuudessa se
hankkisi tuotteensa aivan samankaltaisista tehtaista kuin ulkomaiset
yrityksetkin. Esimerkkinä Nikkanen mainitsi Marimekon, joka ei
paljasta asiakkailleen mistä tehtaista ulkomainen alihankinta
tehdään.

Suomalaisyritysten toimintaa
kehitysmaissa tutkinut Nikkanen muistutti boikottien olevan usein
väärä keino tuotanto-olojen parantamiseksi, sillä esimerkiksi
Bangladeshin naisille vaateteollisuus on yksi harvoja mahdollisia
työnantajia. Vääriä tapoja boikotoida on esimerkiksi ostaa saman
emoyhtiön toisen merkkisiä tuotteita tai bangladeshilaisen paidan
sijaan vietnamilainen ilman sen kummempaa syytä.

– Boikotin tulisi olla lyhytaikainen ja
tarjota yritykselle selkeä viesti muutosvaatimuksesta, Nikkanen
kertoi.

Molempien keskustelijoiden mielestä
boikottia parempi tapa vaikuttaa vaateteollisuuden tilaan on
kuitenkin antaa suoraa palautetta yrityksille. Nikkasen kokemuksen
mukaan ”yritysten yhteiskuntavastuuihmiset ovat yleensä aika
mukavia tyyppejä”. Sisältä käsin on kuitenkin huomattavasti
helpompi vaikuttaa, jos tukena on paksu nippu asiakaspalautetta.
Toinen tapa vaikuttaa on ilmoittaa huolensa Työ- ja
elinkeinoministeriölle, joka koordinoi Suomessa
yritysvastuupolitiikkaa.

Keskustelun tarjoaman informaatiotulvan
jälkeen mieli pääsi rauhoittumaan Terhi Karjalaisen folkmusiikin
parissa. Laulaja-kitaristi esitti oman tuotantonsa lisäksi
tulkintoja muun muassa Maaritin ja Joan Baezin kappaleista.

 

Outi Moilalan kirja Tappajafarkut- ja
muita vastuuttomia vaatteita (Into, 2013) ilmestyy syyskuussa.
Moilala kuuluu Eettisen kaupan puolesta ry:n perustajajäseniin ja on
pitkään tutkinut erityisesti vaateyritysten
vastuullisuutta.

Toimittaja ja tietokirjailija Hanna Nikkasen
kirja Viaton Imperiumi (Into, 2011) käsittelee suomalaisyritysten
toimintaa kansainvälisillä kentillä. Nikkanen palkittiin Valtion
tiedonjulkistamispalkinnolla 2011 tutkivasta journalismista ja
erityisesti teoksesta Viaton imperiumi.