28.02.2011

Suomalaiskuluttajana
tunnistanet reilun banaanin tarrasta. El Guabosta Suomeen tuotavissa
banaaneissa on kauppaketjusta riippuen joko sini-keltainen oké-tarra
ja Reilun kaupan merkki, tai kaupan oman tuotemerkin tarra, johon
Reilun kaupan merkki on lisätty. Elin pitkään siinä uskossa, että
Reilun kaupan sini-musta-vihreä merkki on maailmanlaajuinen. Liekö
siitä johtunut, että joskus matkoillani olen ihmetellyt Reilun
kaupan tuotteiden vähyyttä. Sittemmin olen oppinut, etten lainkaan
puhu muiden maiden merkkikieltä.

Suomessa
siis merkitään El Guabon banaanit kahdella edellä mainitulla
tavalla. Samalla sini-keltaisella merkillä ja tutulla Reilun kaupan
merkillä myydään El Guabon banaanit myös Hollannissa.
Iso-Britanniassa taas käytetään ainoastaan Reilun kaupan merkkiä,
Sveitsissä taas liki samanlaista, joskin neliskanttista. Tuttu
sini-musta-vihreä logo on myös Uuden-Seelannin merkissä, joskin
astetta nuorekkaammalla pohjalla. Italian markkinoilla puolestaan,
aivan kuten meilläkin, merkkejä on kaksi erilaista: oranssi
Altromercato- sekä erään kauppaketjun oma, hieman kahviin
vivahtava merkki yhdistettynä tuttuun reiluun merkkiin.

Yleinen
harhaluulo Asoguabossa vierailevien kuluttajien keskuudessa tuntuu
olevan, että reilu banaani on aina myös luomua. Reilu banaani on
massabanaania ympäristöystävällisempää, mutta luomua se ei aina
ole. Esimerkiksi Italian, Alankomaiden ja Norjan markkinoilla Reilun
kaupan luomubanaani on merkitty oké-merkistämme modifioidulla
vihreällä ekooké-merkillä. Yhdysvalloissa taas luomun tunnistaa
jostakin tarran kulmasta löytyvästä organic-sanasta. Tuttua Reilun
kaupan merkkiä puolestaan on turha etsiä esimerkiksi Yhdysvaltain
markkinoilta. Merkintätapoja Asoguabon banaaneille on siellä kolme:
hieman oké-tarraamme muistuttava EKO-tarra sekä tasapuolisesta
vaihdosta kertovat Equal Exchange -tarrat, tavallinen ja luomu, melko
70-lukulaisine piirroksineen.

Miksikö
kirjoitan kokonaisen blogimerkinnän banaanietiketeistä?
Vieraillessani tänään La Buena Esperanzan tilalla huomioni
kiinnittyi kauniiseen pantaan, joka käsityönä kietaistiin jokaisen
banaanitertun ympärille. Ihastelin kaunista lopputulosta, pannan
nuorekasta ilmettä sekä jaloa ja myyvää sanomaa. Panta ei
kuitenkaan ollut kyseisen lastauspäivän tähti, vaan uusi etiketti,
joka tänään ensi kertaa lähti kohti Uuden-Seelannin
supermarketteja. Tiedustellessani syytä tarran vaihdolle minulle
kerrottiin, että Uudessa-Seelannissa ollaan lomilla, ja uudella
tarralla halutaan herättää kuluttajien huomio. Olin unohtaa, että
mainonta kattaa hedelmätkin.