10.02.2011

Ohjeita ja tuottaja Hugo Mejía

Yksi
banaanitiloilla vieraillessani pakkauspisteellä silmiin pistänyt ja
mieleen jäänyt asia on ollut milloin mihinkin ohjeistavien
aa-nelosten määrä. Olen mielessäni todennut, että tämä
ohjeistuskokoelma johtunee Reilun kaupan sertifikaatista; ettei
pääsisi keneltäkään unohtumaan, että kädet on pestävä ennen
työhön palaamista ja keittäjän myssyä on käytettävä
pakatessa. Erityishuomioni on kuitenkin saanut plakaatti, jossa
ohjeistetaan toimimaan hätätilanteissa. Vieraillessani Wilson
Sánchezin tilalla Muyuyacun tuottajayhteisössä mietin, kuinka
pian paikalle saataisiin apua, jos joku esimerkiksi leikkaisi
jalkaansa viidakkoveitsellä. Ensiaputaidot tulisivat tarpeeseen
ottaen huomioon, että itse olimme juuri taivaltaneet valtatieltä
tilalle kärrypolkua autolla hyvän vartin, ja siitä vielä jalan
liukkaan upottavaa ja mutaista polkua toisen tovin. Palasin tavaamaan
kylttiä: auta, hälytä apua jne. jne. Olen kuullut
kylmä-koho-kompressiosta sata kertaa, mutta osaisinko toimia
hätätilanteessa? Ainahan voi joukossa olla joku huolimaton turisti,
joka irrottaa ”dedon”, sormen, jostain muualta kuin
banaanitertusta.

Siksi
otinkin ilolla vastaan uutisen, että päivän päätteeksi kaikki
toimiston työntekijät pääsisivät ensiapukoulutukseen. Vastaavia
koulutuksia järjestetään tuottajille vuosittain. Pasajen
tuottajayhteisön tiloissa järjestettävässä koulutuksessa lääkäri
Edgar Ramón ja ensiapuun erikoistunut José Arredondo ohjaavat
meidät piirileikkiin, jossa tarkoituksena on toimia ympäristöstä
välittämättä, ihan niin kuin ensiapua antaessakin. En läpäise
testiä paikan päällä häiriöistä huolimatta toimimisesta, vaan
narahdan liiasta tarkkailusta ja joudun Anne-ensiapunukeksi.
Ilmeisesti kuitenkin kauhistunut ilmeeni vakuuttaa, sillä muutama
kokeneempi Asoguabolainen heittäytyy rohkeasti lattialle pitkäkseen.

Kouluttaja José Arredondo ja “Anne” Edward Delgado

Vaihe
vaiheelta käydään läpi kuinka toimia loukkaantuneen vammojen
tarkastamiseksi ja uusien estämiseksi ennen hoitoon pääsyä.
Kylmä-koho-kompressiota ei pettymyksekseni mainita. Sen sijaan
tutkitaan mm. miten kahdesta lippalakista tai repusta voi
hätätapauksessa tehdä niskatuen, sekä pohditaan, voiko oven
tarvittaessa hajottaa paareiksi. Aina välillä Ramón selittää,
mitä seurauksia kussakin tilanteessa väärin toimimisella voi olla.
Kun siirrytään puhumaan tajuttoman elvyttämisestä, uhkaa tilanne
riistäytyä käsistä. Arredondo kertoo tunteenpalolla
toimintavaiheista tajuttoman auttamiseksi, mutta pitkän päivän
lähetessä iltaa uhkaa kuulijoiden huomio kääntyä liiaksi suusta
suuhun -hengityksen tekniikkaan.

Arredondo
pyrkii saamaan tilanteen haltuun samalla tekniikalla kuin
onnettomuuspaikalla. Kova äänenkäyttö ja hieman tavallista
nopeampi puhe kuulemma rauhoittavat ympäristön. ­Epäilen
hieman, mutta pötkötän kiltisti lattialla ja annan naapurihuoneen
tytön harjoitella pääni asennon muuttamista ja suuni avaamista.
Yllätyksekseni näitä kahta asiaa harjoitellaan lähes koko
jäljellä oleva aika, ja kun viimein pääsen Annesta auttajaksi,
aikaa on enää ainoastaan yhteen tehokkaaseen elvytyspaineluun.
Arredondo vaikuttaa tyytyväiseltä suoritukseeni, toisin kuin
naapurihuoneen Emma, joka vetäytyy nurkkaan yskimään, ja mietin,
olenko nyt valmiimpi toimimaan hätätilanteessa. Ainakin osaisin
avata hengitystiet, tarkistaa pulssin ja hälyttää apua tänään
puhelimeen tallennetusta Machalan ambulanssin numerosta. Mutta mistä
hädän hetkellä löytää ne vaadittavat kumihanskat?