Yritysvastuulakia jarrutetaan tupakkateollisuuden keinoilla
30.11.2022
EU:n esitys yritysvastuulaista uhkaa vesittyä entisestään liike-elämän lobbauksen vuoksi. Keinot lainataan tupakkateollisuuden työkalupakista.
“Toisinaan meidän pitää esiintyä itsenäisinä tieteenharjoittajina tai tieteellisinä järjestöinä; toisinaan liikemiehinä. Joskus esiinnymme teollisuuden edustajina; ja joskus puhumme tupakoitsijoiden suulla.”
Näin linjasi tupakkayhtiö Philip Morrisin strateginen paperi, joka opasti lobbareita muokkaamaan yleistä mielipidettä tupakointimyönteiseksi.
Oli vuosi 1989. Tupakkateollisuus käytti valtavia summia lobbaamiseen. Tupakointi oli kansanterveysongelma, ja viranomaiset eri maissa halusivat suojella kansalaisia sen haitoilta. Esimerkiksi mainontaa haluttiin rajoittaa.
Tupakkalobbaus onnistui monissa maissa. Esimerkiksi 2010-luvulla Philip Morrisin lobbarit onnistuivat viivyttämään EU-lainsäädäntöä huomattavasti.
EU:n yritysvastuulaki on kohdannut samantyylisiä lobbauskeinoja. Tällä kertaa asialla on laajempi joukko elinkeinoelämän vaikuttajia, selviää järjestöjen raportista.
Yritysvastuulaki tarvitaan
EU:n yritysvastuulakidirektiivi olisi historiallinen yritysvastuun käänne: ensimmäistä kertaa EU:n tasolla ajetaan lakia, joka saattaisi unionin alueella toimivat yritykset oikeudelliseen vastuuseen niiden aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristötuhoista.
Esimerkkejä on lukuisia: öljyvuotoja rannikkoalueilla, romahtaneita vaatetehtaita Aasiassa, sademetsän hakkuita Brasiliassa.
Monet suuret yritykset pitävät pääkonttoriaan Euroopassa, mutta tuotantoketju on pirstaloitunut ympäri maailmaa. Samalla myös ihmisoikeusloukkaukset ja ympäristöhaitat ovat levittäytyneet laajalle.
Yritykset pääsevät kuitenkin helposti vastuustaan ja vierittävät syyn usein alihankkijoilleen.
Syynä ei ole yritysvastuuseen liittyvien aloitteiden ja ohjeistukseen puute. Niitä on ollut olemassa vuosikymmenten ajan. Sekä OECD että YK ovat listanneet periaatteita kestävälle yritystoiminnalle, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista eikä rikkeistä seuraa rangaistuksia.
Nyt asiaan on tulossa muutos: jos EU säätäisi kunnianhimoisen yritysvastuulain, ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittaminen ei olisi enää vapaaehtoista.
Sen vuoksi Brysselin lobbarit ovat aktivoituneet. Osa heistä käyttää kyseenalaisia keinoja.
Mitä kansalaiset toivovat?
Peruutetaan hetkeksi vuoteen 2020. Tuolloin komissio avasi kuulemisen yritysvastuulaista.
Eri ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja tutkimuslaitokset sekä yli puoli miljoonaa EU-kansalaista kertoivat komissiolle, millaisen yritysvastuulain ne haluaisivat.
Tiukan, ne vastasivat.
Yritykset tulisi velvoittaa tunnistamaan, ehkäisemään ja puuttumaan ihmisoikeus- ja ympäristöriskeihin koko arvoketjun osalta. Yrityksillä pitäisi siis olla niin sanottu huolellisuusvelvoite.
Jos yritys aiheuttaa haittaa kotimaassa tai ulkomailla, sille tulisi langettaa ankarat seuraamukset.
Yritystoiminnan haitallisten vaikutusten uhreille tulisi antaa mahdollisuus nostaa lain nojalla kanteita EU-maiden tuomioistuimissa.
Ilmastopäästöjä pitäisi rajoittaa. Ympäristötuhot tulisi saada kuriin. Hikipajojen pitäisi haihtua menneisyyteen.
Osa yrityksistä ja merkittävistä sijoittajista oli samoilla linjoilla. Mutta eivät kaikki.
Kuka lobbaa?
Lobbaus kuuluu demokratiaan. Se on erilaisten intressiryhmien vaikuttamista poliittiseen päätöksentekoon.
Hyvin moni taho tekee lobbaustyötä: esimerkiksi liike-elämän etujärjestöt, yritykset, ammattiyhdistykset, liitot, konsulttitoimistot ja kansalaisjärjestöt. Lobbaamisen kohteina ovat pääasiassa poliitikot ja virkamiehet.
Lobbaustapaamisten avoimuutta EU:ssa on lisätty, mutta läpinäkyvyyttä on silti kritisoitu riittämättömäksi.
Lobbaus on osa päätöksentekoa, mutta ongelmalliseksi se muuttuu, jos tietty intressiryhmä saa äänensä kuuluviin paljon toisia paremmin. Esimerkiksi epäsuhta liike-elämän valtavien resurssien ja kansalaisjärjestöjen pienten voimavarojen välillä on valtava.
Yksi Brysselin vaikutusvaltaisimmista lobbareista ja aggressiivisimmista yritysvastuulain vastustajista on teollisuuden ja työnantajien etuja valvova BusinessEurope. Se käyttää vuosittain yli neljä miljoonaa euroa vaikuttaakseen EU:n lainsäädäntöön.
BusinessEuropen jäsenet ovat eurooppalaisia etujärjestöjä. “Neuvoa-antavina kumppaniyrityksinä” on suuryrityksiä kuten ExxonMobile, Google, Pfizer ja Shell. Mukana on sattumoisin myös kolme tupakkayritystä – mukaan lukien maailman suurin tupakkayhtiö Philip Morris.
Ne tuntevat runsaasti erilaisia lobbaustekniikoita.
Lobbauskeino 1: pelottele seurauksilla
Seurauksilla uhkaileminen on klassinen lobbauskeino, jolla koetetaan kääntää poliitikkojen päät.
Aikoinaan tupakkatehtaat uhattiin sulkea siellä, missä sääntöjä kiristettäisiin.
BusinessEurope lausui puolestaan vuonna 2020, että uudella yritysvastuulailla voisi olla “negatiivisia ja odottamattomia vaikutuksia”, jotka “sabotoisivat menestyksekkäitä yrityskäytäntöjä”.
Sama suomeksi: Kaikkia yrityksiä ei kiinnosta planeetan ja ihmisten hyvinvointi. Kilpailukyky on tärkeämpää kuin eettisyys. Uhreille ei pidä antaa laillisia keinoja oikeuden saamiseksi.
Lobbareiden argumentit eivät silti onnistuneet torppaamaan lain edistämistä.
Seuraava askel: laki pitää yrittää vesittää.
Lobbauskeino 2: näyttele vastuullista, vesitä laki kulisseissa
Tupakkayhtiöt järjestivät jo vuosikymmeniä sitten näennäisiä, nuorison savuttomuuteen kannustavia projekteja. Samalla ne markkinoivat aggressiivisesti nuorille suunnattuja tupakkatuotteita.
Tupakkayhtiöt tukevat edelleen erilaisia hyväntekeväisyysprojekteja edelleen. Niiden avulla toiminnasta saadaan vastuullisen oloinen vaikutelma. Se luodaan korostamalla itsesääntelyä, vapaaehtoisuutta ja omavalvontaa. Lainsäädäntöä ei tupakkayhtiöiden mukaan tarvita.
Kuulostaa tutulta.
Esimerkiksi vaikutusvaltainen elinkeinoelämän järjestö Amfori puhuu EU:ssa yhtä ja tekee toista.
Siinä missä BusinessEurope vastustaa sääntelyä julkisesti, Amfori näyttäytyy yritysvastuun äänitorvena. Se ylläpitää esimerkiksi amfori BSCI -vastuullisuusjärjestelmää, johon moni suomalainenkin yritys kuuluu.
Julkisesti Amfori kannattaa yritysvastuulakia, mutta piru asuu yksityiskohdissa: maaliskuussa 2021 julkaisemassaan avoimessa kirjeessä se peräänkuuluttaa “pragmaattista” lähestymistapaa, jossa “oikeudellista vastuuta ei pidettäisi hopealuotina”, vaan sen sijaan tulisi edistää esimerkiksi “positiivisia kannustimia” yrityksille.
Sama suomeksi: yritysvastuulaki on hyvä, kunhan se ei hankaloita yritystoimintaa, eikä aseta yrityksiä oikeudelliseen vastuuseen.
Amfori on mukana Euroopan parlamentin vastuullisen liiketoiminnan työryhmässä, joten se on keskustelussa vaikutusvaltaisessa asemassa.
Itsesääntely on Amforin päivän sana. Vapaaehtoisuuteen perustuvissa järjestelmissä väärinkäytöksiä on kuitenkin vaikea seurata, eikä yritys joudu oikeudelliseen vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista tai ympäristöhaitoista.
Lobbauskeino 3: mukaan lainsäädäntöprosessiin
Jykevin – ja arveluttavin – lobbauskeino on hakeutua mahdollisimman lähelle lainsäädäntöprosessin ydintä.
Ryhmä europarlamentaarikkoja, mukaanlukien suomalainen Heidi Hautala (vihr.), on esittänyt huolensa, että elinkeinoelämän lobbarit ovat päässeet vaikuttamaan lakiesityksen valmisteluun EU-komission oman lautakunnan kautta.
Kyseinen elin on sääntelyntarkastelulautakunta eli Regulatory Scrutiny Board (RSB). Vähän kuivakka nimi, joten kutsutaan sitä tässä nyt pelkäksi lautakunnaksi.
Neuvoa-antavan lautakunnan seitsemän jäsentä ovat virkamiehiä ja asiantuntijoita. Lautakunnan tehtävä on komission työn laadunvarmistus, jotta “komissio voi tehdä päätöksiä parhaiden saatavilla olevien tietojen ja sidosryhmien näkemysten perusteella”.
Istunnot ovat suljettuja, ja niistä on vaikeaa saada tietoa.
Kun komissio antaa esityksen lautakunnalle arvioitavaksi, lautakunta pohtii, millaisia tulevaisuuden vaikutuksia lailla olisi. Se antaa komissiolle suosituksia ja voi hylätä tai hyväksyä esityksen.
Yritysvastuulain etenemisen lautakunta torppasi kaksi kertaa.
Esimerkiksi teollisuuden etujärjestö Dansk Industri on julkisesti ilmoittanut, että se on lobannut lautakuntaa yritysvastuulain yhteydessä ja saanut toivotun tuloksen: lainsäädäntöprosessi on viivästynyt.
Heidi Hautala teki viime vuoden lopulla yhdessä europarlamentaarikkokollegoidensa kanssa tietopyynnön lautakunnan tapaamisista ja viestienvaihdosta. Heille oli herännyt huoli, ettei lautakunta toimi riittävän puolueettomasti ja avoimesti, vaikka sen pitäisi valvoa komissiota riippumattomasti.
Meppien mukaan vaikutti siltä, että lautakunta oli ryhtynyt poliittiseen päätöksentekoon.
Myös kansalaisjärjestöt arvioivat, että lautakunta näytti tekevän omaa, yritysten pussiin pelaavaa politiikkaansa.
Yrityslobbareilla oli osuutta asiaan.
Valmiiksi hampaaton esitys uhkaa vesittyä lisää
Kun Euroopan komissio julkisti ehdotuksen EU:n yritysvastuulainsäädännöstä helmikuussa 2022, kansalaisjärjestöiltä loksahti suu auki.
Esitys EU:n yritysvastuulakidirektiivistä on historiallinen, mutta sisällöltään se on laimea. Esitys taipui yritysmaailman puolelle.
99 % eurooppalaista yrityksistä jäisi sääntelyn ulkopuolelle ja suurin osa arvoketjusta suljettaisiin pois.
Esityksessä vastuun voisi väistää lisäämällä vastuullisuuteen liittyviä ehtoja hankintasopimuksiin ja siirtämällä niiden valvonnan kolmannelle osapuolelle. Uhrien oikeussuoja ei suinkaan paranisi.
Tiukkoja ilmastotoimia ei vaadittaisi. Yritystä ei voisi haastaa oikeuteen, jos se ei ole pyrkinyt vähentämään päästöjä.
Esitys on kuitenkin vasta esitys: olisi periaatteessa mahdollista, että lopullisesta direktiivistä saataisiin tiukempi.
Direktiivin käsittely EU-elimissä ei ole järin läpinäkyvää, mutta neuvotteluista tihkunut tieto ei lupaa hyvää.
Taustalla vaikuttaa yritysten sinnikäs lobbaus esityksen laimentamiseksi entisestään. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) kertoi Finnwatchin Valokeilassa-podcastissa, että hänen saamistaan yritysten yhteydenotoista 98 % vastustaa tiukkaa yritysvastuusääntelyä.
Juuri nyt Euroopan parlamentti ja jäsenmaista koostuva EU:n neuvosto muodostavat omia kantojaan ja muutosehdotuksiaan tahoillaan. Seuraavaksi, jos osapuolten näkemykset ovat riittävän lähellä toisiaan, toimielimet jatkavat neuvotteluja keskenään niin kutsutuissa trilogineuvotteluissa.
Vaikuttamistyön kannalta nyt eletään ratkaisevia hetkiä: trilogineuvotteluissa neuvottelijoiden liikkumatila määräytyy EU:n neuvostossa ja Euroopan parlamentissa muodostettujen kantojen perusteella.
Yritysvastuulakidirektiivin voimaantulo voi kestää vielä vuosia, mutta nyt on tärkeä hetki vaikuttaa.
On meidän aikamme lobata.
Suomi hukkasi tilaisuutensa olla edelläkävijä
Suomessakin suunniteltiin kansallista yritysvastuulakia. Asia on kirjattu Sanna Marinin hallitusohjelmaan. Hallitus kuitenkin kuoppasi hankkeen keväällä 2022.
Myös täällä elinkeinoelämän lobbaus oli voimakasta, ja monet lain puolesta puhuneet yritykset muuttivat kulisseissa mieltään.
Suomella olisi ollut tuhannen taalan paikka toimia yritysvastuun edelläkävijänä, jos kunnianhimoinen kansallinen yritysvastuulaki olisi saatu aikaan.
Näin ei kuitenkaan käynyt, joten nyt pitää kääntää katseet EU:n suuntaan.
Allekirjoita vetoomus: kunnianhimoinen yritysvastuulaki!
Eetti on mukana kansalaisjärjestöjen ja liittojen Justice is Everyone’s Business -kampanjassa, jossa kerätään nimiä vetoomukseen kunnianhimoisen EU:n yritysvastuulainsäädännön puolesta.
Suomessa nimiä kerää Finnwatch ja ne lisätään kansainväliseen saldoon.
Laista haluttaisiin juuri niin tiukka kuin alunperin kansalaiset ja järjestöt sen toivoivat olevan: sen tulisi esimerkiksi kattaa koko arvoketju ja ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeusturvaa on parannettava.
Liike-elämän lobbaajilla on paljon rahaa ja resursseja, mutta kunnianhimoista lakia kannattavilla on puolellaan joukkovoima. Jos tarpeeksi moni EU-kansalainen ilmaisee haluavansa kunnianhimoisen yritysvastuulainsäädännön, saavat kansalaisjärjestöt tarvittavaa vipuvoimaa oman lobbaamisensa tueksi.
Yritykset eivät saa päästä vastuustaan kuin koira veräjästä.
Näytä tukesi kunnianhimoiselle EU:n yritysvastuulainsäädännölle ja allekirjoita vetoomus.
