Miksi elämiseen riittäviä palkkoja ei makseta?
14.09.2022
Eetti on kuin rikkinäinen levysoitin vuosi toisensa jälkeen muistuttanut elämiseen riittävien palkkojen tärkeydestä vaateteollisuudessa. Uusi oppaamme kertoo, miten ne voidaan saavuttaa.
Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Sen kun nostetaan ompelijoiden palkkoja, ja homma on selvä. Eikö niin?
Ongelma vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta elämiseen riittävien palkkojen toteuttaminen on monimutkaisempaa.
Vaatemerkit harvoin omistavat tehtaita, joissa merkin vaatteet tehdään. Tämä tarkoittaa sitä, että merkki ei voi noin vain sanoa, mikä ompelijan palkan tulisi olla. Kysymys monimutkaistuu entisestään, kun elämiseen riittävien palkkojen haluttaisiin toteutuvan koko arvoketjussa raaka-aineen viljelijästä aina logistiikkaan.
Elämiseen riittävä palkka voi olla monelle vielä tuntematon käsite. Mitä se edes tarkoittaa? Eikö laissa ole jo määritelty minimipalkka?
Palkka, joka riittää elämiseen
Elämiseen riittävä palkka tarkoittaa ansiota, jonka avulla työntekijä ja hänen perheensä saavat kylliksi ravitsevaa ruokaa, kohtuullisen asumisen, vaatteet, terveydenhoidon ja koulutuksen. Se mahdollistaa myös säästöjen kerryttämisen.
Elämiseen riittävä palkka lasketaan kunkin maan ja alueen elinkustannusten mukaan. Se ei ole sama asia kuin lain mukainen minimipalkka.
Otetaan vertailuun esimerkiksi Bangladesh. Bangladeshissa minimipalkka on noin 83 euroa kuukaudessa. Eri malleilla laskettuna elämiseen riittävä palkka pääkaupungissa Dhakassa olisi 270-505 euroa kuussa.
Jos vaateyritys siis sanoo, että sen käyttämissä tehtaissa maksetaan ompelijoille lain mukaista minimipalkkaa, se voi tarkoittaa käytännössä palkkaa, jolla on hyvin vaikea tulla toimeen.
Kun työntekijöille ei tarvitse maksaa paljoa, tuotantokustannukset pysyvät pienempinä. Sen vuoksi Bangladeshin kaltaiset maat ovatkin houkuttelevia tuotantomaita vaateyrityksille.
Halpa hinta tarkoittaa pienempää palkkaa
Kun vaateyritys valitsee, missä tehtaassa se vaatteitaan teettää, hinnalla on usein suurin merkitys.
Halpa sisäänostohinta voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että työvoimakustannukset on pyritty minimoimaan. Pienet työvoimakustannukset tarkoittavat pienempiä palkkoja työntekijöille.
Jos vaatemerkit siis haluavat elämiseen riittävän palkan toteutuvan, niiden on oltava valmiita maksamaan tehtaille minimiä enemmän.
Yleinen ilmiö vaateteollisuudessa on myös, että kilpailutusten voittamiseksi ja tiukkojen tilausaikataulujen saavuttamiseksi tehtailla tehdään säännöllisesti liikaa ylitöitä.
Matalat peruspalkat ajavat osaltaan ylitöihin: kun minimipalkka ei riitä takaamaan perheen toimeentuloa, on työntekijän tehtävä paljon ylitöitä saadakseen riittävän tulotason.
Vaateteollisuudessa onkin hyvin yleistä, että tehtaiden auditointituloksissa on huomautuksia liiallisista ylitöistä. Elämiseen riittävien palkkojen maksaminen edesauttaisi sitä, ettei työntekijöiden tarvitsisi turvautua ylitöiden tekemiseen riittävän toimeentulon saamiseksi.
Elämiseen riittävä palkka vaatii yhteistyötä yrityksiltä
Vaikka yksittäinen merkki olisikin valmis maksamaan tehtaalle korkeampaa sisäänostohintaa, ei sekään vielä takaa elämiseen riittävää palkkaa, sillä tehtaalla on usein muitakin merkkejä asiakkainaan. Yhden merkin osuus koko tehtaan tuotannosta voi olla hyvin pieni. Tällöin merkillä ei välttämättä ole riittävästi vaikutusvaltaa neuvotella palkoista tehtaan kanssa.
Kaikkien merkkien sekä tehtaan johdon olisi siis sitouduttava siihen, että korkeammat sisäänostohinnat mahdollistaisivat korkeammat palkat.
Siihen tarvitaan tehtailta tilaavien yritysten pitkäjänteistä ja läpinäkyvää yhteistyötä toistensa ja tehtaiden kanssa. Yritysten pitää olla valmiita maksamaan tilauksistaan enemmän.
Ensimmäinen askel yrityksille on sitoutua elämiseen riittävien palkkojen maksamiseen. Niiden tulee selvittää, millainen palkkataso alihankkijoiden tehtailla on, ja miten se vertautuu elämiseen riittävään palkkaan. Yritysten tulee tehdä suunnitelma, miten elämiseen riittäviin palkkoihin päästään niiden arvoketjuissa, ja raportoida työn etenemisestä.
Olemme tottuneet liian halpoihin vaatteisiin
Pikamuoti on 2000-luvulla vääristänyt kuluttajien käsityksen, kuinka halpoja vaatteiden tulee olla. Pienituloisilla on ymmärrettävästi tarve maksaa vaatteistaan mahdollisimman vähän, mutta ympäristön ja ihmisoikeuksien kustannuksella toimiva halpavaatebisnes ei ole tähän kestävä ratkaisu.
Karu totuus on tämä: pikamuotiketjut ja marketit myyvät vaatteita tällä hetkellä niin halvalla, että on matemaattinen mahdottomuus maksaa elämiseen riittävää palkkaa niiden koko tuotantoketjuissa.
Erittäin alhainen hinta on signaali, että tuotantokuluja on nipistetty – todennäköisesti työntekijöiden ja ympäristön kustannuksella. Kalliskaan vaate ei kuitenkaan ole tae tuotannon vastuullisuudesta tai siitä, että elämiseen riittäviä palkkoja olisi maksettu.
Kuluttajan on siis mahdotonta pelkkää hintaa katsomalla tietää, onko vaatteen tuotannossa maksettu elämiseen riittäviä palkkoja vai ei. Olennaista olisikin painostaa vaatemerkkejä lisäämään läpinäkyvyyttään myös palkkojen osalta.
Lisäksi meidän pitää muuttaa mielikuvaamme siitä, minkä hintaisia vaatteiden tulisi olla. Jos vaateyrityksen muutaman euron T-paidat myyvät parhaiten, yritys ei saa signaalia, että vaatteista oltaisiin valmiita maksamaan nykyistä enemmän.
Systeemitason ongelma ei ratkea kulutusvalinnoilla
Vaateteollisuus pyörii nykyisellään ylikulutuksen rattailla.
Halpavaatteiden massakulutus kiihdyttää ympäristötuhoja ja ilmastokriisiä. Näiden seuraukset osuvat pahiten moneen vaatteita tuottavaan maahan. Työntekijöiden elinolosuhteet vaarantuvat siis muutenkin kuin vain toimeentulon osalta.
Sekä vaateteollisuuden että kulutuskäyttäytymisemme on pakko muuttua. Yrityksille apua muutokseen löytyy Eetin uudesta oppaasta. Opas tarjoaa konkreettisia keinoja elämiseen riittävän palkkauksen saavuttamiseen.
Ensisijaisesti tarvitaan kuitenkin sitovaa lainsäädäntöä.
Siksi Eetti on mukana Good Clothes, Fair Pay -kampanjassa. Kampanjassa kerätään allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen, jolla ajetaan elämiseen riittävien palkkojen saavuttamista globaalisti vaate- ja tekstiiliteollisuudessa. Tavoitteena on kerätä miljoonan EU:n kansalaisen allekirjoitus!
Tule mukaan vaatimaan elämiseen riittäviä palkkoja vaateteollisuuteen ja allekirjoita kansalaisaloite!
