Eettisen kaupan puolesta ry

Blogi

Kulutuskriittiseltä t-paidalta edellytettävä erityistä vastuullisuutta

Maija Lumme
Maija Lumme
Eetin vastuullisuusasiantuntija

15.9.2021

Taiteilija Jani Leinosen ja Finlaysonin yhteistyössä tekemät kulutuskriittiset t-paidat ovat herättäneet viime päivinä kummastusta. Onko kulutuskriittisellä viestillä varustettujen t-paitojen myyminen kulutuskritiikkiä, vaikka sitä tarkastelisi miten päin?

Vastaus: Uusien tuotteiden valmistaminen myyntiin ei ole kulutuskritiikkiä, vaikka paidassa olisi mikä tahansa teksti. Eikä valinnan sysääminen kuluttajan hartioille ole yritysvastuuta.

Myymme tuotetta, mutta älä osta sitä. Tästä markkinointikikasta komein esimerkki lienee ulkoilumerkki Patagonian “Don’t buy this jacket” -kampanja, joka osaltaan on ollut siivittämässä yhdysvaltalaisyrityksen miljardiliikevaihtoon. 

Keskustelussa esiin ovat nousseet myös Leinosen ja Finlaysonin heitot siitä, että kun uutta aletaan tuottamaan, siirrytään väistämättä hieman pahan puolelle. Tämä on taitavaa retoriikkaa, jolla pyritään tekemään tyhjäksi mahdolliset vasta-argumentit.

Samaa tekniikkaa käytti Makia pyrkiessään omimaan keskustelun jäädessään toiseksi alimpaan kategoriaan Eetin Rank a Brand -selvityksessä. Makia tyhjensi liikkeensä ja kertoi kansalle, että ei 100% vastuullisia vaatteita ole olemassakaan. 

Yritykset eivät kuitenkaan ole se taho, joka määrittää sen mikä on vastuullista ja mikä ei. Ei siltikään, vaikka ne usein näyttävin tempauksin pyrkivät omimaan keskustelua yritysvastuusta.

YK:n ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteet määrittävät esimerkiksi sen, että on yritysten vastuulla kunnioittaa ihmisoikeuksia. Muun muassa elämiseen riittävä palkka määritellään ihmisoikeudeksi. “Pahan puolelle” siirtyminen on valinta, ei luonnonlaki. 

Kahdenlaisia paitoja

No niistä Finlaysonin ja Jani Leinosen t-paidoista.

Mallistosta pieni sadan kappaleen numeroitu erä on valmistettu luomupuuvillasta Portugalissa. Luomupuuvilla on tavallista puuvillaa parempi valinta ja Portugali matalan riskin tuotantomaa, joten näiden osalta tilanne vaikuttaa ihan hyvältä.

Parannettavaakin löytyy. Puuvillan alkuperästä ei ole tietoa, eikä GOTS-sertifioidun puuvillan käyttäminen ole tae ihmisoikeuksien toteutumisesta. GOTS ei esimerkiksi ota kantaa Kiinan uiguurivähemmistöllä teetettävään pakkotyöhön.

Aina löytyy parannettavaa. Vastuullisuutta on kertoa myös niistä asioista.

Loput t-paidoista valmistetaan Bangladeshissa, joka on riskimaa. Tämä tarkoittaa sitä, että maassa on kohonnut riski siihen, että tuotannossa ei kunnioita ihmisoikeuksia tai pilataan ympäristöä.

Vaateteollisuuden työntekijän lakisääteinen minimipalkka Bangladeshissa on euroiksi muunnettuna 79 euroa kuussa, mutta elämiseen riittävä palkka pääkaupunki Dhakan ympärillä sijaitsevissa kaupungeissa, johon on sijoittunut suurin osa maan tekstiiliteollisuutta, on 177 euroa. 

Työturvallisuus Bangladeshissa on parantunut merkittävästi Rana Plazan tehdasonnettomuuden jälkeen, kiitos sitovan Bangladesh Accord -sopimuksen, mutta parannettavaa löytyy edelleen.

S-ryhmä, joka valmistuttaa Finlaysonin t-paidat Bangladeshissa Confidence Texwear Ltd. -nimisessä tehtaassa, ei vielä ole allekirjoittanut uutta Bangladesh Accord -sopimusta.

Finlayson kertoo, että tehtaalla tehdään säännöllisesti kolmannen osapuolen vastuullisuusauditointi ja viimeksi tulos oli B eli hyvä. (Tästä ei muuten saisi pistettä Eetin Rank a Brandissa. Toim. huom.) 

Tehdasauditoinnit ovat työkalu, eivät sertifikaatti. Niiden avulla saatetaan löytää puutteita, joita vastuullisen yrityksen pitää pyrkiä korjaamaan.

Käytännössä nämä paidat ovat kyseisen tehtaan tuotannosta varmasti hyvin pieni osa, eikä yhden t-paitahankinnan kohdalla pystytä tekemään ihmeitä vastuullisuuden kehittämisessä. 

Se että hyväksi arvioidussa tehtaassa voidaan B-auditointituloksen perusteella epäillä olevan esimerkiksi ongelmia liian pitkissä työajoissa ja puutteita palkkauksessa, kertoo tekstiiliteollisuuden valuvioista.

“Miksi Finlaysonin mallistosta suurempi erä on vähemmän kunnianhimoisin standardein tuotettu? Ei vastuullisesti tuotetun vaatteen pidä olla keräilyharvinaisuus, vaan tavallista arkea.” -Maija Lumme

Paitojen materiaali on BCI-puuvillaa, eikä se siis ole suositeltujen ympäristöystävällisempien materiaalien joukossa (luomu, kierrätyspuuvilla, Reilu kauppa). BCI-puuvillaan liittyy myös ihmisoikeusriskejä. Järjestelmä ei tällä hetkellä esimerkiksi takaa sitä, että puuvillaa ei tule uiguurialueelta.

Viime vuonna Confidence Texwear Ltd. -tehtaan työntekijöitä oli mukana osoittamassa mieltään maksamattomien palkkojen takia. Vaikka työturvallisuus Bangladeshissa onkin parantunut, paljon on vielä tehtävää. Yritysvastuuta ei kuitata auditoinneilla, vaikka nekin tärkeitä ovat. 

Yrityksen huolellisuusvelvoite tarkoittaa ihmisoikeusriskien tunnistamista koko arvoketjussa, riskien minimoimista ja tilanteessa, jossa toimenpiteistä huolimatta ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu, yhteistyön päättämistä.

Joulukuussa EU-komissiolta tuleva esitys yritysvastuulaiksi toivottavasti muuttaa vapaaehtoiset toimet sitoviksi.

Bangladeshissa voi tuottaa vaatteita, mutta sekä S-ryhmältä että Finlaysonilta pitää vaatia lisää läpinäkyvyyttä esimerkiksi sen suhteen, mikä on kyseisen tehtaan matalin palkkaluokka ja miten se suhteutuu elämiseen riittävän palkan laskelmiin. 

Tehtaan saama auditointitulos B (hyvä) ei valitettavasti kerro siitä, että t-paidat ommelleille työntekijöille maksettaisiin elämiseen riittävää palkkaa. Finlaysonin pitäisi nyt tarjota lisätietoa siitä, mikä on alin kyseisen tehtaan palkkaluokka. Ja jos se ei ole vielä elämiseen riitävällä tasolla, yrityksen olisi syytä kertoa miten se huolehtii sitoumuksensa toteutumisesta. 

Kulutuskriittisiltä t-paidoilta toivoisimme tietysti… no aitoa kriittisyyttä yhtä maailman saastuttavimmista ja kroonisimmin ihmisoikeuriskeistä kärsivää teollisuuden alaa kohtaa. Se että ne on tuotettu kuten lähes mikä tahansa marketissa myynnissä oleva t-paita ei ole kulutuskritiikkiä vaan sitä kuluttamista itseään.

Haku