30.01.2020

Verkkokauppajätti Zalando toteutti tuoreeltaan julkisuustempauksen, jossa se lennätti liudan kansainvälisiä vaikuttajia tutustumaan uuteen kestävän kehityksen mallistoonsa. Näyttävä temppu, mutta yhtiöllä on vähän aihetta leveilyyn.

Vastuullisuuskysymyksissä suhteellisuudentaju on olennaista. Yritykset tietävät, että nykyaikana on tärkeää olla vastuullinen ja erityisesti viestiä siitä painokkaasti. 

Näkyvyys onkin hoidettu vimpan päälle, sillä Zalandon uusi mallisto näkyy niin printti- että sosiaalisessa mediassa, ulkomainoksissa sekä vaikuttajien ja yrityksen omissa kanavissa. 

Mutta eikö olekin hyvä asia, että vaatefirmat tuuttaavat täysillä vihreitä vaihtoehtojaan?

Kyllä, jos tuotteet todella ovat kestäviä, ja jos mainonnasta välittyvä kuva yrityksestä vastaa todellisuutta. Ei, jos todellisuus on jotain muuta.

Zalandon vastuullisuus ei vakuuta

Eetti kävi läpi Zalandon kestävä kehitys -merkillä varustettuja tuotteita, ja tulokset eivät olleet mairittelevia. 

Otetaan esimerkiksi “kestävä kehitys”-leimaa kantava mekko, joka oli myös luokiteltu premium-tuotteeksi, eli kaiken järjen mukaan vastuullisinta mitä tarjolla on.

Ainoa vastuullisuuteen liittyvä tieto, mitä mekosta kerrottiin oli, että puuvillasta vähintään 50 % on ns. BCI-puuvillaa. BCI-merkki ei vastaa ympäristövaikutuksiltaan luomua, eikä se ole sosiaalisen vastuun järjestelmänä vahva.

Toinen kestävän kehityksen mekko on viskoosia, josta vähintään puolet on selluloosapohjaista muuntokuitua. Eli toinen puoli saattaa taas olla täysin kestämättömästi tuotettua. Reilun kaupan puuvillaa on osassa tuotteista, mutta osuuksia ei kerrota. 

Yhdenkään vaatteen kohdalla ei verkkokaupassa ole merkitty valmistusmaata. 

Mieti, jos ruokakaupassa avokadoja mainostettaisiin kestävän kehityksen tuotteina, mutta niiden alkuperämaata ei kerrottaisi.

Zalando kertoi 30. lokakuuta 2019 alkaen siirtyneensä hiilineutraaliuteen omassa toiminnassaan. Vuonna 2017 yhtiö tuotti 210 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä, joita se ei kompensoinut lainkaan. Seuraavana vuonna päästöt kasvoivat 248 000 tonniin, joista se kompensoi 0,3%. 

Eli jos Zalando haluaa pitää kiinni lupauksestaan hiilineutraaliuden suhteen, on heillä melkoisesti petrattavaa. Eetti pitää silmällä lupauksen toteutumista.

Puhtaat vaatteet verkoston viimevuotisessa kyselyssä Zalando sijoittui huonoimpaan E-kategoriaan, sillä se ei onnistunut todistamaan, että se maksaisi elämiseen riittävää palkkaa vaatteidensa ompelijoille. 

Suhteellisuudentaju on paikallaan

On hienoa, että suuret yritykset kuten Zalando ovat heränneet vastuullisuuskysymyksiin. Se, että yhtiö pitää kovaa ääntä “vastuullisesta” mallistosta ja että Markkinointi & Mainonta -lehti kirjoittaa yksipuolisen ylistävän kirjoituksen Zalandosta, luo kuvan vastuullisesta yrityksestä.

Sitä Zalando ei ole. Tällainen viherpesu sumentaa sen tosiasian, että Zalandon tuottoisa miljardibisnes perustuu suurelta osin epäekologiseen muotiin, ja tässä bisneksessä “kestävän kehityksen” mallistot ovat pientä piiperrystä.

Suunta on oikea, mutta nykytilanne ei oikeuta Zalandoa vielä minkäänlaiseen henkselien paukuttamiseen. Aito vastuullisuus tarkoittaa vaatekohtaisten tuotantomaiden kertomista, elämiseen riittäviä palkkoja ja tarkkoja numeroita.