16.12.2019

Olen mukana Eetin Erasmus+-hankkeessa ja osallistunut sen puitteissa koulutuksiin Suomessa ja Latviassa. Ensimmäinen koulutus oli Raaseporissa viime marraskuussa, minkä jälkeen tuskin maltoin odottaa parin viikon takaista viikonloppua Valmierassa, Latviassa.

Olen oppinut paljon pikamuodista, ympäristönsuojelusta ja eettisestä kaupasta, mutta myös Suomesta ja kahdesta muusta hankkeen kumppanimaasta, Virosta ja Latviasta.

Haluaisin kertoa erityisesti kahdesta menetelmästä, jotka tekivät minuun vaikutuksen: vastamainostyöpajasta ja ”etuoikeuskävelystä” (privilege walk). 

Ensimmäisellä tapaamisella Raaseporissa Eetin globaalikasvattaja Eeva Kemppainen ja Voiman toimittaja, ”kulttuurihäirikkö” Jari Tamminen pitivät meille vastamainostyöpajan. Vastamainos on eräänlainen päälaelleen käännetty mainos.

Siinä missä mainos pyrkii ajamaan jonkin tuotteen, palvelun tai ilmiön asiaa, vastamainos pyrkii herättämään tietoisuutta siitä kaikesta, mikä on pielessä kyseisen mainoksen väittämissä.

Vastamainoksen luominen ei ole mikään helppo tehtävä.

On oltava taustatietoa asioista, mitä maailmassa tapahtuu, luovuutta, nokkeluutta ja kriittinen ajattelutapa. 

Vastamainostyöpajan aluksi meille annettiin lehtileikkeitä sekä kokonaisia lehtiä, joista valitsimme mainoksia ja muita graafisia materiaaleja, joista sitten voisimme työstää vastamainoksen. Lehtileikkeisiin voi piirtää, niistä voi tehdä kollaasin tai – mikä minua ehkä hämmästytti eniten – ne voi jättää ennalleen – sen paljastamiseksi, miksi ja miten mainos on väärässä tai yhteiskunnalle haitallinen. 

Meillä oli huippuhauskaa, ja hyvin voimaannuttavalla tavalla. On todella silmiä avaavaa ottaa käsittelyyn jokin ilmiö, joka on olemassa yhteiskunnassamme ja kriittisellä katseella muuntaa se toiveeksi siitä, millainen yhteiskuntamme pitäisi olla. Toivoisin, että tekisimme vastamainoksia myös jollain kurssilla yliopistolla – se olisi hieno tapa kuvittaa jotain kriittistä lähestymistapaa tiedonvälitykseen. 

Kun vastamainostyöpaja oli ollut niin hyvä, maltoin tuskin odottaa seuraavaa tapaamista, joka oli Pohjois-Latviassa huhtikuun lopussa. 

Tällä kertaa keskityimme popular education -menetelmiin, erityisesti ympäristöaktivismiin liittyen. Popular education on ei-hierarkkinen ja epämuodollinen oppimismenetelmä, joka antaa kaikille yhtäläisen äänen, kun osallistutaan erilaisiin luoviin, mutta kriittisiin aktiviteetteihin. Viikonloppu antoi meille eväät, jos joskus haluaisimme vetää oman työpajan.

Etuoikeuskävelyllä

Latviassa teimme monia mainioita harjoituksia, joista suosikkini (mutta samalla myös ei-kivoin) oli etuoikeuskävely. Harjoituksen alussa kaikki seisovat samalla viivalla. Harjoituksen vetäjä lukee ääneen erilaisia väitteitä liittyen osallistujien asemaan, turvallisuuteen, koulutukseen, taloudelliseen tilanteeseen jne.

Väitteet voivat olla oikeastaan mitä tahansa, mikä sopii koulutustilaisuuden tavoitteeseen. Sikäli kun väite sopii osallistujaan (esim. “Minun ei tarvitse olla huolissani siitä, mistä saan ruokaa huomenna” “Voin osoittaa julkisella paikalla hellyyttä kumppanilleni tarvitsematta pelätä pilkkaa tai väkivaltaa”), hän ottaa askeleen eteenpäin. 

Harjoituksen lopussa rivi voi olla mennyt uusiksi tai se voi olla melko samannäköinen kuin alussa, jos kaikki ovat suunnilleen yhtä “etuoikeutettuja”. Harjoitus ei ole sillä tavalla nautittava kuin monet muut. Se voi tuoda esiin menneisyyden traumoja ja saada tajuamaan, että olettekin sosiaalisen viiteryhmäsi kanssa aivan eri tasoilla elämässä. 

Olin osallistunut etuoikeuskävelyyn joissakin koulutuksissa, joissa olin se, joka lukee väitteet, joten en ollut koskaan päässyt itse ottamaan askelia. Nyt pääsin. Ja näin, että mitä tahansa eroja osallistujien välillä ilmenikin, ne olivat keinotekoisia eivätkä riippuneet kenenkään potentiaalista, saavutuksista tai virheistä. 

Olen asunut eri maissa ja riippuen maantieteellisestä sijainnistani olisin ottanut eri määrän askelia. Minulle se oli voimakas opetus: se, että on hieman parempiosainen kuin jotkut muut, ei tarkoita, että olisi parempi ihminen. Kaikki on mielivaltaista ja riippuu onnesta. 

Tunsin oman onneni olleen varsin hyvä, vaikka en voinutkaan ottaa kaikkia askelia. Ja olen onnekas, kun sain osallistua koulutukseen. Odotan jo seuraavaa tapaamistamme Virossa!

—-

Eetin New forms of activism -hankkeen toteuttamiseen on saatu Erasmus+-ohjelman tukea.

Mukana ovat Suomen ja Eetin lisäksi Latvia (kumppanijärjestönä Latvian Maan Ystävät) sekä Viro (kehitysyhteistyöjärjestö MONDO).