22.10.2019

Epätoivo, ahdistus ja suru olivat päällimmäisiä tunteita matkalla Kongossa, jossa tutkin koboltin kaivuuta. Tuntui kuin ihmiskunta olisi epäonnistunut.

Kongossa pienkaivajat elävät usein äärimmäisessä köyhyydessä, ja tuotantoketjun toisessa päässä eletään äärimmäisessä rikkaudessa. 

Tämä on tilanne. Mutta älä lamaannu, sillä asioille voi aina tehdä jotain. Ja se, etten minä päässyt näkemään positiivisia esimerkkejä, ei tarkoita etteikö niitä olisi tai voisi olla. 

Kysyin lähes kaikilta tapaamiltani ihmisiltä saman kysymyksen: Miten me Euroopassa ja Suomessa voisimme auttaa? 

Viesti oli lähes kaikilta sama: “Vaatikaa elektroniikkabrändeiltä ja kaivosyrityksiltä parempaa. Te olette niitä kuluttajia, jotka näitä laitteita ostavat, joihin kobolttimme päätyy. Teidän mielipiteenne yrityksiä kiinnostaa.“

Kongon valtiollakin on vastuunsa, ja sen tulisi ensisijaisesti varmistaa kongolaisten ihmisoikeuksien toteutuminen. Yrityksillä on kuitenkin myös velvollisuus varmistaa, että ihmisoikeuksia ei loukata niiden tuotantoketjuissa. 

Erityisesti tilanteessa, jossa valtio on hauras ja kykenemätön suojelemaan omia kansalaisiaan, yritysten vastuu korostuu.

Mitä kaikki voi tehdä?

Katso minkä merkkisen laitteen olet viimeksi ostanut ja mistä. Oli se sitten puhelin, läppäri tai vibraattori. 

Kysy laitteen tehneeltä brändiltä: Haluaisin tietää, miten varmistatte laitteissa olevien raaka-aineiden vastuullisuuden?  Yrityksillä on usein vastuullisuusasiantuntija, jolle voitte esimerkiksi meilata, että jos ette pysty todistamaan minulle, että raaka-aineet on tuotettu vastuullisesti, niin en osta enää teiltä.

Yrityksiä voi haastaa myös Twitterissä.

Emme Eetillä halua että Kongoa boikotoidaan, vaan haluamme, että siellä kaivajat saavat reilun korvauksen ja ympäristö ei pilaannu.

Jokainen ostamamme laite vaikuttaa siihen, millaisissa oloissa te tuotetaan. Vastuu muutokseen on siis myös meillä.

Vaadi siis parempaa.