27.08.2019

Kun aloittaa uuden työn, saa usein perehtyä myös siihen, miksi oma organisaatio on olemassa ja pohtia omaa paikkaansa siinä.

Eettiin tutustuessani olen samalla pohtinut tekemämme työn suhdetta omaan elämääni, josta viimeiset kahdeksan vuotta kuluivat Malesiassa. Sinä aikana alueelliset ja globaalit maailmankaupan kysymykset näkyivät konkreettisesti omassa arjessani.

Ennen kuin saatoin avata ikkunat tropiikin viileään aamuun, tarkastin ilmanlaadun silmämääräisesti sekä ilmanlaatumittarista. Mittarin näyttäessä punaista ikkunat pysyivät kiinni ja ilmanpuhdistimet hurisivat – punaisia päiviä oli vuosi vuodelta enemmän. 

Savusumu on peräisin joko palmuöljyplantaaseihin liittyvistä maastopaloista tai eurooppalaisen muovijätteen laittomasta poltosta.

Aamuisin kypäräpäiset siirtotyöläiset valuvat työpaikoilleen rakennustyömaille keltaisten muurahaisten lailla moottoritien alla sijaitsevasta parakkikylästä. Usein mietin, miten heidän työoikeutensa toteutuvat. Ovatko heidän passinsa työnantajan kassakaapissa kuten usein Malesiassa on tapana – tästä raportoi hiljattain Danwatch.  

Sosiaalisesti kestävää vaateyritystä pyörittävä lenkkikaveri purki usein turhautumistaan siitä, miten pikamuoti ja epäreilut yritystuet tekevät pelikentästä pelkkää ylämäkeä. 

Lomamatkalla paratiisirantojen kirkkaassa vedessä kelluu paitsi värikkäitä kaloja, myös aina vain enemmän muovipusseja ja pillejä. Ja niin edelleen. 

Eetti on kasvanut aikuiseksi

Helsingin puhtaassa ilmassa virkistävältä tuntuvat niin vegaaniruokaa tarjoavat ravintolat, ostoskeskuksen eteen ilmestynyt sähköpyörän latauspiste kuin aktiivisesti vellova keskustelu sähköautoista ja tekstiilien vastuullisesta tuotannosta. Ilman aktiivisia suomalaisia, kansalaisjärjestöjä ja kansanliikkeitä emme olisi vielä tässä. 

Eetti on kasvanut aikuiseksi siitä pumpulinpehmeästä järjestönversosta, jonka nimissä seisoskelin tamperelaisessa supermarketissa tyrkyttämässä uusia Reilun kaupan banaaneja yrmeille kaupunkilaisille 2000-luvun taitteessa. 

Silloin vielä tuntui, että ostamalla voi pelastaa maailman. 

Nyt ymmärretään että muutoksia ei voi sysätä vain kuluttajien harteille. Eetti ja muut kansalaisjärjestöt ovat kasvattaneet intohimoisen sydämen lisäksi terävää ja kriittistä asiantuntemusta ja haastaneet yrityksiä. Nyt lähes kaikki yritykset katsovat että vastuullisuus kuuluu niiden toimintakenttään. 

Vielä ei kuitenkaan ihan tiedetä mitä kestävyys tarkoittaa. 

Tässä on Eetin rooli: yhdessä muiden toimijoiden kanssa herättelemme keskustelua siitä, mitä kestävä tuotanto oikeastaan tarkoittaa ja kannustamme isoja yrityksiä mittaamaan niiden toiminnan sosiaalisia vaikutuksia tarkemmin ja viestimään niistä selkeämmin. 

Lisäksi muistutamme poliittisia päättäjiä siitä, että ne ovat sitoutuneet kehittämään sellaista lainsäädäntöä, joka asettaa yritysten vastuulle selkeät raamit.

Yrityksillä on taloudellisen ja yhteiskunnallisen asemansa vuoksi velvollisuuksia maailmaa kohtaan. Eetin velvollisuus on taas paljastaa epäkohtia ja haastaa yrityksiä nostamaan rimaa niin, että tulevat aasialaisetkin sukupolvet saavat nauttia puhtaasta ilmasta ja ihmisarvoisesta työstä.