Sähköautot pelastavat maailman – vai pelastavatko?

Sähköautot pelastavat maailman – vai pelastavatko?

08.01.2019

Sähköautobuumin ansiosta akut ovat yhä kuumempi puheenaihe. Kaikki haluavat päästä osingoille tulevasta akkukakusta, Suomi mukaan lukien. Akkujen tekeminen vaatii kuitenkin huimia määriä raaka-aineita, joiden kaivaminen ei ole ongelmatonta.

Yksi aikamme suurista trendeistä on liikenteen sähköistyminen. Sen avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja vähentää riippuvuuttamme fossiilista polttoaineista.

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan sähköautojen määrä teillä saattaa kasvaa nykyisestä kolmesta miljoonasta jopa 220 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä.

Akkujen raaka-aineiden kysynnän on arveltu räjähtävän sähköautobuumin ansiosta. Litium-ion-akkuja käytetään sähköautojen lisäksi myös puhelimissa ja läppäreissä. Akkujen valmistamiseen tarvitaan monia metalleja ja mineraaleja. Yhtä sähköautoa varten tarvitaan muun muassa 12 kiloa kobolttia, 7 kiloa litiumia ja 36 kiloa nikkeliä.

Kasvavan kysynnän takia akut ovat tällä hetkellä kaikkien huulilla niin elinkeinoelämässä kuin politiikassakin. Ennen kuin akkukakkukesteissä vauhti menee liian kovaksi, on syytä tarkastella tuotantoa myös kriittisestä näkökulmasta.

Metalleja kaivetaan maasta lapsityövoimalla

Lähes 60 prosenttia koboltista tulee tällä hetkellä Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kaivoksissa kaivetaan metalleja vaarallisissa oloissa ja lapsityövoiman hyväksikäyttö on yleistä. Koboltin kaivuu on myös yhdistetty korruptioon, aseellisiin ryhmiin ja verovälttelyyn.

Reilu puolet litiumtuotannosta tulee Etelä-Amerikasta, pääasiassa Argentiinasta ja Chilestä. Samaan aikaan kuin kaivosala tuo paikallisille työpaikkoja, litiumin tuotanto kuluttaa valtavia määriä vettä jo ennestään kuivilla alueilla. Lisäksi louhinta-alueilla asuvat alkuperäiskansat saattavat jäädä paitsi litiumin tuomista rikkauksista.

Akkuihin tulee myös grafiittia, josta kaksi kolmasosaa tulee Kiinasta, missä kaivuu on saastuttanut juomavesiä ja peittänyt kyliä tummaan tomuun.

Suomi haluaa isomman palan

Suomessa on meneillään varsinainen akkubuumi, jonka kehitystä Suomen valtio tukee edistämällä kaivostoimintaa sekä akkutuotantoa ja -tutkimusta Suomessa. Meillä kaivetaan jo kobolttia ja nikkeliä, ja myös litiumin ja grafiitin louhiminen on suunnitteilla. Valtionyhtiö Terrafame aikoo rakentaa akkukemikaalitehtaan, jossa se muun muassa jalostaa Suomessa louhimaansa kobolttia.

Vaikka Suomessa onkin moniin maihin verrattuna tiukempi työ- ja ympäristölainsäädäntö, kaivostoimintaan liittyy kuitenkin aina riskejä, mistä Talvivaara meitä muistutti.

Suomen Kokkolassa jalostetaan jo 15 % kaikesta maailman koboltista. FreeportCobalt jalostamoon kobolttia tuodaan pääosin Kongosta.

Jäähyväiset kaivoksille?

Tällä hetkellä kaivostoimintaa tarvitaan, koska jo käytössä olevat raaka-aineet eivät kierrätettynäkään riitä nopeasti kasvaviin akkutarpeisiin.

Lisäksi kierrätys on toistaiseksi vielä lapsenkengissä. Esimerkiksi litiumista saadaan talteen vain noin 1%. Monen metallin kierrätys ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaikka teknisesti se olisikin mahdollista. Suomen ja muiden maiden tulisikin panostaa enemmän siihen, että jo kaivetut metallit tulisivat uudestaan käyttöön. Suomessakin vain noin 50 % elektroniikkaromusta päätyy viralliseen kierrätykseen, ja tämä on maailmanlaajuisesti korkea luku.

Raju kysynnän kasvu saattaa lisätä ihmisoikeusloukkauksia tai ympäristön tuhoa, kun yritykset rynnivät markkinoille ja unohtavat tehdä riskiarviointinsa. Samalla kun Suomen valtion tulee tehdä kaikkensa, jotta ei tule uutta Talvivaaraa, hallituksen tulisi myös velvoittaa suomalaisyritykset varmistamaan, että ne kunnioittavat ihmisoikeuksia koko tuotantoketjunsa osalta.

Entä voisimmeko kulutusta vähentämällä ja kiertotaloutta edistämällä pitkällä tähtäimellä päästä kaivoksettomaan yhteiskuntaan?

Kirjoitus on alunperin ilmestynyt 26.11. Fingo ry:n sivuilla.