11.10.2018

Laura Huhtasaaren tviittien myötä viime päivät on kohistu siitä, mikä on koulun rooli oppilaiden kannustamisessa kriittisyyteen. Eetin kanta asiaan on selvä: kouluissa nuorten on saatava oppia kriittistä ajattelua!

Pakolaisten todellisuutta käsittelevä juliste aloitti sosiaalisessa mediassa väittelyn koululaisten projektitöiden kriittisyydestä ja poliittisuudesta. Aiemmin närkästystä ovat herättäneet myös kasvisruokapäivät, yritysten kritisoiminen vastamainoksissa ja sukupuolten moninaisuuden opetus.

Samaan aikaan mediassa nousee esille nuorten ääni ja halu tarttua toimeen.

Ruotsissa nuori Greta Thunberg (HS 24.8.) kanavoi arkisen huolensa näkyväksi vaikuttamiseksi ja vaatii ilmastokriisiin ratkaisuja rohkeasti koululakon keinoin.

Suomessa Marianna Juvanin (HS 7.9.) mukaan ilmastonmuutoksen ja kuluttamisen kaltaiset globaalit ilmiöt ovat ahdistavia mutta myös nuorten todellista tulevaisuutta. Nuoria ei voi suojella kaikelta.

Myös Nuorisobarometrin (2017) mukaan nuoret tarvitsisivat enemmän vaikuttamisen opetusta, sillä osa kokee vaikuttamisen taidot ja mahdollisuudet heikoiksi.

Nykyaika vaatii teräviä hoksottimia

Jätämme nuorille maailman, joka on paljon monimutkaisempi kuin mihin heitä edeltävät sukupolvet ovat syntyneet. Informaatiotulvan keskellä eläville nuorille kriittinen ajattelu on lähes elinehto!

Eetin visio on selvä: nuorten täytyy saada oppia koulussa kriittistä ajattelua ja toimintatapoja, jotka herättävät halua osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Opetussuunnitelmalla on Eetin kanssa samat arvopäämäärät:

“Perusopetuksessa pohditaan kulutus- ja tuotantotavoissa ilmeneviä ristiriitoja suhteessa kestävään tulevaisuuteen sekä etsitään ja toteutetaan yhteistoimin ja pitkäjänteisesti elämäntapaamme korjaavia ratkaisuja.”

Eetin työpajoissa opitaan vaikuttamaan juuri kuluttamiseen ja maailmankaupan rakenteisiin.

Tarinat tuotteiden elinkaarista ja työntekijöistä ympäri maailman, vastamainosten kriittiset sanomat ja vinkit kestävään kuluttamiseen tuovat vastapainoa mainosten kyllästämään arkeen. Oppilaita kannustetaan myös merkityksellisiin tekoihin omassa lähiympäristössä.

Vastuullinen kuluttaja on kriittinen ja poliittinen kansalainen. Hän etsii oman roolinsa kestävämmän maailman luomisessa yhdessä muiden kanssa – oli hän sitten koululainen tai kansanedustaja.