03.10.2018

KappAhlin ja suomalaisomisteisen Lindexin vaatteista joka kolmas valmistetaan Bangladeshissa. Ompelijoiden palkat jäävät kauas elämiseen riittävästä palkkatasosta, paljastaa ruotsalaisen Fair Actionin tänään julkaisema raportti.

Lindex ja KappAhl ovat molemmat isoja vaatteiden valmistuttajia Bangladeshissa, jossa alan palkat hädintuskin yltävät köyhyysrajan yläpuolelle. Noin 80 prosenttia Bangladeshin vaateteollisuuden työntekijöistä ovat naisia.

Eettisen kaupan puolesta ry:n ruotsalaisen sisarjärjestön Fair Actionin tekemissä haastatteluissa kävi ilmi, että Lindexin ja KappAhlin vaatteita valmistavien työntekijöiden palkat ovat niin matalat, että he usein joutuvat lainaamaan rahaa pärjätäkseen. Monilla on vaikeuksia maksaa lastensa koulukuluja ja terveydenhuoltoa.

– Jos poikani sairastuu, joudun lainaamaan rahaa naapureilta, jotta voisin viedä hänet lääkäriin, sanoo 19-vuotias Syeda Talukdar*, joka ompelee vaatteita KappAhlille.

Raporttia varten haastatellut naiset myös kertoivat, että jos heillä olisi enemmän rahaa, he sijoittaisivat ensimmäisenä lastensa tulevaisuuteen.

– Haluaisin antaa hänelle hyvän koulutuksen, mutten tiedä miten. Palkkani on hyvin matala, Syeda Talukdar jatkaa.

Lindexille vaatteita valmistavat ompelijat ovat hyvin samanlaisessa tilanteessa. He ansaitsevat yleensä alle puolet siitä, mikä olisi elämiseen riittävä palkka.

Elämiseen riittävällä palkalla tarkoitetaan palkkaa, jolla työntekijä pystyy hankkimaan itselleen ja perheelleen riittävän ravinnon, asumisen, vaatetuksen, terveydenhuollon, lasten koulutuksen ja muut perustarpeet.

– Brändit luovat tärkeitä työllistämismahdollisuuksia, mutta näistä maksettavan palkan pitäisi riittää ihmisarvoiseen elämään. Varmistamalla, että ompelijat saavat korkeampia palkkoja, KappAhl ja Lindex voisivat nostaa suuria määriä naisia ja lapsia köyhyydestä, sanoo selvityksen kirjoittaja Maria Sjödin.

Fair Action on haastatellut kahdeksan työntekijää tehtaissa, joissa teetetään vaatteita pohjoismaisille brändeille H&M:lle, KappAhlille, Lindexille ja MQ:lle. Työntekijöiden keskipalkka on 73 euroa, mikä on niin vähän, ettei se ole linjassa yritysten omien ohjeistusten eikä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

Haastattelut vahvistavat aiempia tutkimustuloksia Bangladeshin vaatealan matalasta palkkatasosta. Matalista palkoista johtuen tehtaiden työntekijät joutuvat jatkuvasti kamppailemaan perustarpeidensa tyydyttämiseksi ja monet kärsivät terveysongelmista ja ahdistuksesta.

Joulukuussa Bangladeshin vaateteollisuuden minimipalkkaa korotetaan 80 euroon kuukaudessa. Summa on edelleen vain puolet siitä, mitä paikalliset ammattiliitot ovat vaatineet. On olemassa riski, että korkea inflaatio ja kasvavat asumiskustannukset tulevat syömään korotuksen ja vähentämään tekstiilialan työntekijöiden ostovoimaa ennen seuraavaa palkkatason tarkistusta viiden vuoden päästä.

Vaikka Bangladeshin nälkäpalkoista on tiedetty jo pitkään, ei yhdelläkään Fair Actionin tutkimasta yrityksestä ole mitattavia tavoitteita palkkojen korottamiseksi. Millään yrityksistä ei ole myöskään suunnitelmia lisätä yhteistyötä sellaisten valmistajien kanssa, jotka maksavat korkeampia palkkoja.

– Elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus, ja brändeillä on vastuu varmistaa, että ompelijoiden oikeuksia kunnioitetaan koko tuotantoketjussa, kommentoi Eettisen kaupan puolesta ry:n toiminnanjohtaja Lotta Staffans.

Fair Actionin selvityksen mukaan korkeammat palkat eivät juurikaan vaikuttaisi vaatteiden myyntihintaan.

– Jos t-paidan hintaa nostettaisiin vain kymmenellä sentillä, paidan ompelijalle voitaisiin maksaa elämiseen riittävä palkka, sanoo Maria Sjödin.

Lue koko raportti

Kuva: Jonas Gratzer

* Haastateltujen työntekijöiden nimiä on muutettu turvallisuussyistä.