Suomalaisyritykset voisivat oppia ruotsalaisilta

Suomalaisyritykset voisivat oppia ruotsalaisilta

24.10.2017

Miten varmistaa elämiseen riittävä palkka työntekijöille globaalissa etelässä? Miksi tuotanto ei ole avointa? Näistä kysymyksistä keskusteltiin pyöreän pöydän tapaamisessa yhdessä kuuden pohjoismaisen kenkäyrityksen kanssa Göteborgissa 19. lokakuuta. Suomalaisyrityksillä olisi muutamassakin asiassa opittavaa ruotsalaisilta.

YK:ssa sovittujen yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien  periaatteiden mukaan yritysten tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia, vaikka valtiot joissa ne toimivat eivät niin tekisikään. Elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus, joka ei toteudu Aasian tai Itä-Euroopan vaate- ja kenkätuotantomaissa. Useasti työntekijät saavat vain minimipalkan, jos sitäkään. Minimipalkka ei usein riitä  ihmisarvoiseen elämään. Raporttimme paljastavat työntekijöiden karun todellisuuden (ks. taulukko alla). Esimerkiksi Intiassa palkat voivat olla jopa kymmenen kertaa elämiseen riittävää alhaisempia. 


Taulukko on koottu Change your shoes -kampanjan raporttien pohjalta. Lyhenne AFW viittaa Asia Floor Wage -verkostoon.

Eetti järjesti yhdessä ruotsalaisen Fair Actionin ja Tanskan Puhtaat vaatteet -kampanjan kanssa pyöreän pöydän keskustelun vaate- ja kenkäyrityksille. Osallistujina olivat Reima, Vagabond, H&M, Ecco, Kavat ja Nilson. Keskusteluissa tuli esille, etteivät kaikki yritykset vielä ole varmistaneet elämiseen riittävää palkkaa tuotantoketjuissaan.

Elämiseen riittävän palkan tulee olla pohjataso, jonka jokaisen työntekijän pitäisi saada normaalista työviikosta. Palkan tulisi riittää ruokaan, asumiseen, vaatteisiin, sairaanhoitoon ja koulumaksuihin sekä mahdollistaa myös pienen rahasumman laittamisen sivuun. Yritysten tulisi sitoutua elämiseen riittävään palkkaan julkisesti. Tämä lähettäisi tärkeän viestin valtioille, jotka yrittävät pitää palkkatasoa alhaisena houkutellakseen brändejä. Brändien tulisi myös varmistaa, että niiden tehtaille maksamat hinnat riittävät maksamaan työntekijöille elämiseen riittävän palkan.

Elämiseen riittävään palkkaan on sitoutunut julkisesti ainakin H&M, joskin toteutuksessa on vielä parantamisen varaa. Suomalaisyritykset luottavat palkkakysymyksissä pääasiassa BSCI:hin. BSCI:hin kuuluminen ei kuitenkaan takaa, että työntekijät saisivat elämiseen riittäviä palkkoja. BSCI auditoinneissa tehtailta vaaditaan minimipalkan maksamista. Myös elämiseen riittävän palkan suuruus arvioidaan, mutta sen maksaminen ei ole pakollista.

Pyöreän pöydän keskusteluissa kävi ilmi, että suomalaisilla yrityksillä olisi opittavaa ruotsalaisilta. Monet ruotsalaisyritykset esimerkiksi monitoroivat nahkatehtaiden työoloja suoraan. Suomalaisyrityksistä näin ei tietojeni mukaan tee Sieviä lukuunottamatta yksikään. Suomalaisyritykset luottavat tässäkin asiassa BSCI:hin, jossa vastuu materiaalien tuotannon vastuullisuudesta sysätään ensimmäisen portaan tehtaan vastuulle. Vakavimmat ihmisoikeusloukkaukset ovatkin valuneet tuotantoketjussa alaspäin juuri materiaalien ja raaka-aineiden tuotantopaikkoihin. 

Pyöreän pöydän keskustelut ja dialogi yritysten kanssa on tärkeää, sillä välillä tuntuu, että yritykset ja järjestöt elävät eri maailmoissa. Siksi on hyvä kokoontua yhteen tasaisin väliajoin ja vaihtaa näkemyksiä ja mielipiteitä. Eetti kehottaa suomalaisyrityksiä sitoutumaan elämiseen riittävään palkkaan. Niiden tulisi muun muassa selvittää elämiseen riittävän palkan taso tuotantomaissa ja tehdä yhteistyötä tehtaiden kanssa varmistaakseen, että työntekijät saavat ihmisarvoisen elämän.


Roundtable keskusteluihin osallistui pohjoismaisia vaate- ja kenkäyrityksiä.