24.10.2016

Eetissä pohditaan tänä YK:n päivänä erityisesti yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita ja niiden toteuttamista käytännössä.

Tänään vietetään YK:n päivää ja sen vuoksi Eetissä mietitään erityisesti yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita, jotka hyväksyttiin ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2011. Niiden mukaan kaikkien yritysten on kunnioitettava ihmisoikeuksia koko tuontantoketjussaan, valtioiden tulee suojella ihmisoikeuksia ja kaikki osapuolet ovat velvollisia puuttumaan mahdollisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Vastuu ihmisoikeuksien turvaamisesta on siis valtiolla mutta myös yritysten on kunnioitettava niitä. Nämä ohjeet ovat maailmanlaajuinen standardi mutteivät oikeudellisesti sitovia. Vaikka valtiot ovat hyväksyneet ne, näiden periaatteiden muuttaminen laeiksi tai toimeenpanosuunnitelmiksi on pahasti kesken. Suomessa on toimeenpanosuunnitelma mutta yritysvastuulainsäädäntöä ei ole näillä näkymin tulossa. YK:n ohje perustuu pääsihteerin erikoisedustajan, professori John Ruggien periaatteisiin.

Huolellisuusvelvoite-nimisen periaatteen mukaan yritykset ovat velvollisia tunnistamaan, ehkäisemään, lieventämään ja korjaamaan toimintansa haitallisia vaikutuksia. Tämän velvoitteen pitäisi ulottua koko tuotantoketjuun, myös alihankkijoihin. YK on hyväksynyt tämän periaatteen, OECD suosittaa sitä ja Euroopan komissio sanoo yritysten yhteiskuntavastuun edistävän kestävää taloutta. Silti näiden periaatteiden käytäntöönpano on takellellut pakottavan lainsäädännön puuttuessa. Euroopan parlamenttikin on kehottanut edistämään kansallista lainsääntöä, jolla yritysten tuotantoketjuista tulisi läpinäkyvämpiä ja jäljitettävämpiä. Lainsäädännön puuttuminen mahdollistaa ”huolettomuuden” ja sen, ettei yritysten todellisuudessa tarvitse kantaa vastuuta siitä, miten niiden tuotteet on valmistettu. Näin esimerkiksi vaateyritysten eri tuotantovaiheita, joita on usein lukuisia eri puolilla maailmaa, ei valvota tehokkaasti eikä kansainvälinen tilaajabrändi ota niistä vastuuta.

YK suunnittelee tällä hetkellä oikeudellisesti sitovaa sopimusta kansainvälisten ja muiden yritysten suhteesta ihmisoikeuksiin. Sopimus toisi selkeyttä valtioiden ja yritysten, sekä kansainvälisten että paikallisten tuottajien, oikeuksiin ja velvollisuuksiin kysymyksissä, jotka koskevat liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia. Tämä sopimus ei ole nostattanut länsimaissa innostusta mutta siitä yritetään neuvotella. On myös käyty keskustelua siitä, pitäisikö yritysten olla mukana sopimuksen luonnostelussa. Onneksi tähän asiaan löytyy tervettä epäluuloa YK:n puolelta, sillä yritysten tärkein tehtävä kapitalismissa on aina tuottaa voittoa omistajilleen eivätkä ne siten ole asiantuntijuudestaan huolimatta hyviä neuvottelukumppaneita näissä asioissa. Osin tästä syystä monet länsimaat, kuten EU ja Suomi, joissa kansainvälisten suuryritysten pääkonttorit sijaitsevat, eivät ole puoltaneet sopimusta. EU:n jäsenvaltiot, Suomi mukaan lukien, ovat nähtävästi kiinnostuneimpia edistämään yritysten liiketoimintaa.

YK:n ohjaavat periaatteet ovat hyvin tervetulleita vaatealalle, jossa tuotanto perustuu pitkälti monikansallisiin alihankintaketjuihin. YK:n päivänä on silti hyvä muistaa, että kauniiden periaatteiden lisäksi tarvitaan käytännön toimenpiteitä. Periaatteiden olisi muututtava laeiksi ja yhteiskuntavastuu ei saisi jäädä sanahelinäksi ja tyhjiksi auditoinneiksi, jotka eivät oikeasti paranna työntekijöiden oloja eivätkä tee vaatteista eettistä tarkastelua kestäviä.

 

Kirjoittanut Nora Luoma, Eetin hankeavustaja syksyllä 2016