Eettisen kaupan puolesta ry

Blogi

Kuka yrityksen oikeasti omistaa?

22.7.2016

Lotta Staffans

Yksinkertainen kysymys, eikö vain. Silti siihen saattaa tällä hetkellä olla mahdoton löytää vastausta. Monimutkaiset yritysrakenteet ja veroparatiisien salaisuuslait mahdollistavat oikeiden omistussuhteiden laajamittaisen
piilottamisen. Tämä taas tarjoaa mahdollisuuden rahanpesulle, korruptiolle ja verojen välttelylle.

Niin kutsuttujen Panaman papereiden myötä asiaan on onneksi tulossa muutos. Kerrankin voimme kiittää Euroopan komissiota siitä, että se on ottanut tärkeän askeleen oikeaan suuntaan veronkierron ja verojen
välttelyn kitkemiseksi!

Komissio ehdotti heinäkuun alussa muutoksia EU:n rahanpesudirektiiviin. Ehdotuksen mukaan kaikkien EU:n jäsenmaiden tulisi jatkossa kerätä tietoa yritysten lopullisista hyödynsaajista kansalliseen keskitettyyn
rekisteriin ja – tämä on se suuri muutos – tehdä rekistereistä julkisia. Tämä tarkoittaa sekä toimittajien ja
kansalaisjärjestöjen että sinun ja minun voivan jatkossa tarkistaa, kuka oikeasti omistaa yhteiskunnassamme toimivat yritykset.

Euroopan talouden avoimuuden vahvistamisen lisäksi yritysomistusten läpinäkyvyys on tärkeä edistysaskel myös kehitysmaiden näkökulmasta. Tällä hetkellä pelkästään Afrikasta arvioidaan häviävän noin 50 miljardia dollaria vuodessa laittomien rahavirtojen myötä. Iso osa summasta päätyy eurooppalaisille pankkitileille juuri hämärien yritysten kautta.

Joitain porsaanreikiä komissio kuitenkin jätti tukkimatta. Trustien osalta ainoastaan ”taloudellista toimintaa” harrastavien trustien tiedot tulisivat julkisiksi. Kuitenkin myös niin kutsuttuja perhetrusteja on helppo perustaa ja käyttää laittomien tai kyseenalaisten toimien kätkemiseksi. Siksi niitäkin koskevien tietojen oikeista edunsaajista tulisi olla julkisia (ellei ole erityisen painavia syitä jättää tietoja julkaisematta, kuten esimerkiksi edunsaajan
ollessa vajaavaltainen).

Lisäksi direktiivi mahdollistaa edelleen yrityksen ylempään johtoon kuuluvan henkilön listaamisen oikeaksi omistajaksi, mikäli tosiasiallista omistajaa ei ole pystytty tunnistamaan. On perusteltua kysyä, onko sellaisten yritysten, jotka eivät osaa kertoa kenen hyväksi ne toimivat, olemassaololle mitään perustetta.

Direktiivitekstin lopullisesta muotoilusta vastaavat Euroopan parlamentti ja jäsenmaat yhdessa. Parlamentti on jo moneen otteeseen ilmaissut tukensa julkisille rekistereille, joten käytännössa katseet suuntautuvat jäsenmaihin.

Suomi on jo ennen komission ehdotusta harkinnut julkisen rekisterin perustamista. Nyt Suomen hallituksen tulisikin toimia EU:n neuvostossa sen puolesta, etta jäsenmaat antavat uudistukselle tukensa. Samalla viimeisetkin porsaanreiät on suljettava, jotta laki vahvistaisi talousjärjestelmän avoimuuden mahdollisimman hyvin.

Kirjoittaja työskentelee Eurodad-verkostossa verovaikuttamistyön parissa

Haku