Suomestako yritysvastuun edelläkävijä?

01.12.2014

Tuleeko Suomesta
yritysvastuun edelläkävijä uuden YK:n liike-elämää ja
ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden toimeenpanosuunnitelman myötä?
Tuskinpa, mutta suunnitelmassa on myös paljon hyvää.

Eetti järjesti keskiviikkona 5.11. keskustelutilaisuuden YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden (Ruggien periaatteet) kansallisesta toimeenpanosuunnitelmasta.

Viime kesänä Eetti luovutti vetoomuksen työministeri Lauri Ihalaiselle, jossa vaadittiin suomalaisille yrityksille sitovia velvoitteita ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi. Näihin velvollisuuksiin lukeutuvat muun muassa pakolliset huolellisuusvelvoitteet, joihin kuuluu ihmisoikeusvaikutusten arvioinnit sekä raportointivelvollisuus.
Vaatimukset osoitettiin työministerille, sillä silloin valmisteltiin YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden kansallista toimeenpanoa. Nyt tuo toimeenpanosuunnitelma on hyväksytty hallituksen toimesta, ja työ joidenkin toimenpanossa esitettyjen toimien osalta on jo lähtenyt käyntiin.

Eetin tilaisuudessa työ- ja elinkeinoministeriön Antti Riivari esitteli toimeenpanosuunnitelman keskeiset kohdat. Suunitelman pohjalta on aloitettu lainsäädäntöselvitys, jonka tarkoituksena on kartoittaa Suomen lainsäädännön nykytila suhteessa Ruggien periaatteisiin. Tarkoituksena on selvittää, miten Suomen laki ottaa huomioon mahdolliset suomlaisyritysten tuotannossa esiintyvät vakavimmat ihmisoikeusloukkaukset. Se, mihin lainsäädäntöselvityksessä keskitytään, jäi kuitenkin epäselväksi. Järjestöjen toiveena on, että esille nousisi muun muassa tarve tehdä ihmisoikeusvaikutusten arvioinneista pakollisia.

Ihmisoikeusvaikutusten arviointi -käsitettä käytetään usein päittäin huolellisuusvelvoite-termin kanssa. Yritysvastuuverkosto FIBSin mukaan huolellisuusvelvoitteella tarkoitetaan yrityksen pyrkimystä ”ennakoivasti tunnistaa kaikki hankkeeseen, yritysostoon tai toiminnan koko elinkaareen liittyvät riskit ja välttää sekä lieventää näitä riskejä vastuullisen ja huolellisen toiminnan kautta”. Käytännössä huolellisuudella tässä yhteydessä viitataan esimerkiksi siihen, että yritys on tehnyt ihmisoikeusvaikutusten arviointeja ja sen perusteella pyrkinyt aktiivisesti minimoimaan ihmisoikeusloukkauksien riskin.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan sitä, mitä huolellisuusvelvoitteella tarkoitetaan ja miten se käytännössä toteutetaan, tullaan syventämään tulevaisuudessa pyöreän pöydän keskusteluissa, joissa yritykset, järjestöt ja valtion edustajat keskustelevat päämääristä ja jakavat hyviä käytäntöjä. Keskustelujen olisi tarkoitus alkaa jo tämän vuoden puolella vähittäiskaupan osalta. Myöhemmin keskusteluja on suunnitelmissa järjestää myös esimerkiksi vaatealan yritysten kanssa.

Riivarin mukaan YK:ssa on tällä hetkellä toiminnassa kaksi eri Ruggien periaatteisiin keskittynyttä työryhmää. Toinen selvittää kansainvälisen lainsäädännön puitteissa toteutettavaa uutta oikeusmekanismia, joka ottaisi huomioon kaikki ihmisoikeudet ja koskisi monikansallisia yrityksiä. Toisaalta YK:ssä työtään jatkaa ryhmä, joka tukee ja edistää Ruggien periaatteiden kansallisia toimeenpanosuunnitelmia. Muun muassa EU on ollut kansainvälistä lainsäädäntöä vastaan. Toisaalta yritysmaailman suunnalta on ollut myös toiveita kansainvälisestä lainsäädännöstä, joka asettaisi kaikki yritykset samalle viivalle.

Julkisiin hankintoihin kiinnitetään toimintasuunitelmassa kiitettävästi huomiota. Meneillään on muun muassa haastattelututkimus, jossa hankkijoita pyydetään määrittelemään keskeiset ongelmat ja kompastuskivet sosiaalisesti vastuullisissa hankinnoissa. Eetti on jo vuosia kampanjoinut kestävämpien julkisten hankintojen puolesta ja huomannut nimenomaan tiedon puutteen olevan yksi keskeisistä syistä siihen, miksi hankintoihin ei liitetä sosiaalisia kriteereitä. Tutkimus ja ohjeistuksen tarkentaminen ovat siis tervetulleita toimenpiteitä.

Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala aloitti kommenttipuheenvuoronsa sanomalla, että lainsäädäntöselvitykseen toivotaan antavan konkreettisia, käytännön ratkaisuja. Sosiaalisten kriteerien huomioon ottamisen pitäisi olla pakollista julkisissa hankinnoissa. Verovaroilla ei pitäisi voida ostaa tuotteita, joiden tuotannossa on saatettu loukata ihmisoikeuksia.

Lisäksi Vartiala näki tärkeänä valtio-omisteisten yhtiöiden roolin. Ne voisivat toimia edelläkävijöinä ja tehdä ihmisoikeusvaikutusten arviointia Ruggien periaatteiden mukaisesti, sekä asettaa kunnolliset valitusmekanismit, joiden kautta työntekijät tuotantoketjun varrella voivat tuoda esille epäkohtia.

Tällä hetkellä ei ole käytössä sellaista mekanismia, joka pystyisi tehokkaasti estämään ihmisoikeusloukkaukset suomalaisyritysten tuotantotketjussa. Lainsäädäntö voisi olla tällainen mekanismi, sillä pakottavat toimenpiteet yleensä toimivat. Esimerkkinä Vartiala mainitsee Neste Oilin, jota velvoittaa EU:n direktiivi biopolttoaineista. Direktiivin ansiosta Neste tietää käyttämänsä palmuöljyn alkuperä. Toistaiseksi direktiivi keskittyy vain biopolttoaineissa käytettävän palmuöljyyn, joten esimerkiksi monet elintarvikealan yritykset eivät tiedä mistä niiden palmuöljy tulee. Lainsäädännöllä on siis merkitystä.

Debattia käytiin siitä, miten huolellisuusvelvoitteita voisi käytännössä toteuttaa. Vartialan mukaan ihmisoikeusloukkauksien riskit pitäisi ottaa huomioon jo ostovalintoja tehdessä. Jo ennen kuin yritykset aloittavat toiminan tietyssä maassa, niiden pitäisi kartoittaa kyseisen maan keskeiset ihmisoikeusriskit ja asettaa toimenpiteitä niiden minimoimiseksi. Tämä pitäisi tehdä aina, kun pohditaan ostoja erityisesti riskimaista. Nyt niin ei tehdä, mutta lainsäädäntö voisi ohjata toimintaa oikeaan suuntaan. Lisäksi on tärkeää, että yrtysten ostokäytännöt (kuten hinta, toimitusaikataulu) ovat sellaisia, että  niiden puitteissa tehtaiden on mahdollista toimia oikeudenmukaisesti työntekijöitään kohtaan. Vartiala nosti esille esimerkin tehtaasta Thaimaassa, jonka ei yksinkertaisesti ollut mahdollista maksaa työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa, sillä tilaava ostaja maksoi tilauksistaan niin vähän.

Jäämme innolla odottamaan, mihin suuntaan lainsäädäntöselvitys kehittyy. Selvää on, että tällä hetkellä lainsäädännölliset tai ohjaavat mekanismit ovat liian heikkoja estämään suomalaisyritysten tuotannossa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia. Tästä todistaa muun muassa pakkotyön kaltaiset olot Neste Oilin alihankkijalla ja nälkäpalkat ja huonot työolot suomalaisten vaateyritysten alihankkijoiden tehtailla. Yritysten tulisi tietää, mitä niiden tuotantoketjuissa tapahtuu ja pystyä osoittamaan, miten ne varmistavat, ettei kenenkään oikeuksia poljeta.