05.11.2014

Maanantaiaamuna Verohallinto julkaisi vuoden 2013 verotiedot ja kuten tavallista, mediassa ovat jälleen esillä kovatuloisimmat suomalaiset, siivoojan palkalla kitkuttelevat pääomatulomiljonäärit ja nousevien yritysten menestystarinat. Verokoneesta voit tarkastaa maakuntasi parhaiten tienanneet tai vertailla omaa tulotasoasi naapuriin.

Optioiden ja tulovertailujen taakse kätkeytyy kuitenkin muitakin epäkohtia. Yksityishenkilöiden pääomatulokikkailu ja veropakolaisuus ovat toki ongelmia, mutta suuryritysten aggressiivisella verosuunnittelulla on huomattavasti suuremmat kansantaloudelliset vaikutukset.Viimekin vuonna Suomesta valui yritysten verosuunnittelun vuoksi miljoonien edestä menetettyjä verotuloja veroparatiiseihin; vuosittain menetetyt verotulot ovat noin 320 miljoonaa euroa.  Vielä suuremmat vaikutukset veropakolaisuudella on kehitysmaissa, joista verotuloja pakenee vuosittain 800 miljardin euron edestä. Summa vastaa noin yhdeksänkertaisesti kehitysavun kokonaismäärää. Monen kehitysmaan julkinen talous on retuperällä eikä investointeihin ole varaa, sillä korruptio rehottaa ja verotulot jäävät laihoiksi.

Selvää lienee, miksi veroparatiisikeinotteluun tulisi puuttua. Toistaiseksi suuryritysten verosuunnittelu ei kuitenkaan ole noussut juurikaan otsikoihin, vaikka keskustelu aiheen ympärillä onkin käynyt finanssikriisin puhkeamisen jälkeen aiempaa vilkkaampana. Myös kansalaisten kannatus verovälttelyn suitsimiseksi on vahvaa: yhdeksän kymmenestä suomalaisesta kannattaa maakohtaista raportointia, joka lisäisi yritysten toiminnan avoimuutta ja voisi negatiivisen julkisuuden kautta hillitä kaikkein räikeintä verosuunnittelua. Varsinainen käytännön toteutus on kuitenkin jäänyt uupumaan. Omistusohjausministeri Sirpa Paatero julkaisi lokakuussa ohjeistuksen, jossa valtion enemmistöomisteisia yrityksiä ohjataan raportoimaan maksamistaan veroista maakohtaisesti. Ohjeistusta ohjaa kuitenkin niin sanottu olennaisuusperiaate, jonka nojalla yritykset saavat itse päättää, mitkä tiedot ovat raportoinnin kannalta olennaisia, kunhan se esittää perustelun tiettyjen lukujen poisjättämiselle. Perustelu voi olla esimerkiksi vetoaminen ”liikesalaisuuteen”. Ohjeistuksen tavoitteiden toteutuminen käytännössä jää siis luultavasti melko laihaksi.

Aggressiivinen verosuunnittelu liikkuu laillisen ja laittoman toiminnan välisellä harmaalla alueella. Se harvoin on suoranaisesti laitonta, mutta usein rikkoo lain tarkoitusta vastaan. Yritykset hyötyvät verovaroin kustannetusta infrastruktuurista, koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Verosuunnittelulla ne siis rapauttavat myös oman toimintansa ehtoja heikentämällä yhteiskunnan toimintakykyä. Samalla ne ovat omalta osaltaan heikentämässä myös globaalin etelän taloudellista kehitystä. Siksi verovälttelyn pitäisi nousta myös otsikoihin.

Reetta Mikkola

Kirjoittaja on Eettisen kaupan puolesta ry:n kampanja-avustaja