Eettisen kaupan puolesta ry

Reilu palkka = riittävä palkka?

16.10.2014

Vaateyritykset
ympäri maailmaa, mukaan lukien myös suurimmat suomalaiset vaatealan
toimijat, ovat ottaneet omakseen niin sanotun BSCI-järjestelmän
(Business Social Compliance Initiative) ja sen asettamat standardit
vaatetuotannon eettisyyden varmistamiseksi. Ongelmistaan huolimatta
BSCI:n kannatus on niin vahva, että esimerkiksi yksikään
suomalainen Eetin selvitykseen osallistunut yritys ei kuulunut
mihinkään muuhun vastuullisuusjärjestelmään. BSCI on ennen
kaikkea vaatealan yritysten edustaja, eikä esimerkiksi
järjestöjohtoinen järjestelmä. Ja se on ongelma.

BSCI
perustettiin vuonna 2003 yhdenmukaistamaan ja helpottamaan yritysten
toimintaa vastuullisuuden parantamiseksi. Lähtökohdat
kuulostavatkin ihan hyviltä: kansainvälinen ja yhdenmukainen
vastuullisuuden monitorointijärjestelmä, miksi ei! Todellisuudessa
BSCI ei kuitenkaan toimi niin hyvin, kuin voisi toivoa. Yksi BSCI:n
huomattavimmista ongelmakohdista on sitoutuminen ”reiluun
palkkaan”. BSCI:n määritelmän mukaan reilu palkka vastaa
vähintään joko kohdemaan minimipalkkaa tai työehtosopimuksessa
määriteltyä vähimmäispalkkaa – kumpi vaihtoehdoista sitten
onkaan korkeampi. Ongelmana kuitenkin on se, että useissa maissa
minimipalkka ei riitä elämiseen. Valtioiden välinen työvoiman
hintakilpailu vähentää päättäjien halukkuutta nostaa laissa
määritelty minimipalkka inhimilliselle tasolle, ja
alihankkijatehtaat puolestaan kieltäytyvät nostamasta palkkoja
asiakkaiden menettämisen pelossa. Jossain määrin pelko onkin
perusteltu.

Elämiseen
riittävä palkka on ihmisoikeus, jonka toteutumista yritysten on
valvottava, vaikka valtiot tai työnantajat eivät niin tekisikään.
Riittävä palkka mahdollistaa kohtuullisen mittaiset työpäivät ja
voimaannuttaa työntekijät taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta.
Lisäksi se myös parantaa esimerkiksi vaateyritysten työntekijöiden
lasten mahdollisuuksia päästä kouluun. Selvää on myös se, että
yritykset eivät voi paeta vastuutaan BSCI:n standardien taakse: BSCI
lupaa paljon, mutta sen käytännön vaikutukset ovat riittämättömiä.
Sen sijaan yritysten on itse alettava aktiivisesti ajaa
työntekijöiden oikeutta elämiseen riittävään palkkaan Osa
vaateyrityksistä näin on tehnytkin: muun muassa H&M sekä
vaateketju Zaran omistaja Inditex ovat sitoutuneet maksamaan
työntekijöille kohtuullista palkkaa. Miksi eivät siis myös
suomalaiset vaateyritykset?

On toki
positiivista, että suurin osa Eetin selvitykseen vastanneista
yrityksistä on kiinnostunut ihmisoikeuksista ja on ottanut askeleita
kohti vastuullisempaa tuotantoa. Vaateyrityksien on kuitenkin oltava
valmiita tekemään suurempia sitoumuksia, ja meidän kuluttajien
oltava valmiiita maksamaan vaatteistamme enemmän. Kyse ei kuluttajan
kannalta kuitenkaan ole isoista uhrauksista, sillä usein kyse on
vain senteistä; muutama prosentti lisää t-paidan hintaan ei ole
meiltä paljoa pois. Jollekin muulle se voi kuitenkin tarkoittaa
mahdollisuutta lähettää lapset kouluun.

Reetta Mikkola

Kirjoittaja on Eettisen kaupan puolesta ry:n kampanja-avustaja

Haku