15.10.2014

Eettisen kaupan puolesta ry julkaisi tänään selvityksen, jossa tarkastellaan suomalaisten vaateyritysten toimia ihmisoikeuksien toteutumiseksi tuotannossaan. Riskimaissa tapahtuvassa vaatetuotannossa ihmisoikeusloukkauksien riski on suuri, eivätkä suomalaisyritykset selvityksen mukaan ole toistaiseksi panostaneet tarpeeksi työolojen parantamiseen.

Kaikki tutkimuksessa mukana olleet yritykset hankkivat osan tuotteistaan niin sanotuista riskimaista, vaikkakin riskituotannon osuudet vaihtelivat alle 15 prosentista (Marimekko) lähes sataan prosenttiin (Reima, Stockmann, L-Fashion Group). ”Vaikka riskimaista hankkiminen ei ole lähtökohtaisesti ongelma, riski ihmisoikeusloukkauksiin kasvaa hankittaessa muun muassa Bangladeshista tai Kiinasta”, sanoo tutkija Outi Moilala, selvityksen toinen kirjoittaja. Mitä kauempana vaatteet tuotetaan, sitä vaikeampaa tuotantoa on myös valvoa.

Ihmisoikeuksien toteutumisen valvomiseksi suomalaisyritykset tukeutuvat pääasiassa monitorointijärjestelmä BSCI:iin (Business Social Compliance Initiative), joka ei kuitenkaan pysty takaamaan työntekijöiden oikeuksien toteutumista. BSCI-järjestelmä päästää yritykset helpolla: se keskittyy liiaksi alihankkijatehtaiden auditointiin, jolloin brändiyritysten vastuu tehtaiden ihmisoikeusrikkomuksista jää huomiotta. Myös sitoutuminen elämiseen riittävään palkkaan puuttuu. BSCI vaatii yrityksiä maksamaan
vain laissa tai työehtosopimuksessa määriteltyä minimipalkkaa, joka usein ei ole elämiseen riittävällä tasolla. Vaikka BSCI:n käyttämät auditointiyritykset olisivatkin sinänsä luotettavia, jää moni ongelma helposti huomaamatta tarkastuksien yhteydessä; esimerkiksi työvuorolistat voivat olla väärennettyjä.

Kattavamman valvonnan perään kuuluttavat kansalaisjärjestöt ovat jo pitkään toivoneet yrityksiltä liittymistä järjestöjohtoisiin vastuullisuusjärjestelmiin, joissa on yritysten lisäksi mukana myös ammattiliittoja ja kansalaisjärjestöjä. Maailmalla moni yritys onkin näin tehnyt, mutta Suomessa vastaavanlaiset edistysaskeleet ovat toistaiseksi jääneet puuttumaan.

Selvityksessä mukana olivat Kesko, L-Fashion Group, Marimekko, Nanso Group, Reima, SOK, Stockmann, Texmoda Fashion Group ja Veljekset Halonen. Näistä kattavimmin ihmisoikeustyöhön panosti Stockmann, kun taas eniten petrattavaa oli L-Fashion Groupilla, Texmoda Fashion Groupilla sekä Veljekset Halosella. Yrityksille jaettiin plus- ja miinuspisteitä sen mukaan, miten ne ovat vastaustensa mukaan panostaneet ihmisoikeustyön eri osa-alueisiin. ”Valtaosa yrityksistä kiinnittää huomiota ihmisoikeuksiin. Paljon enemmänkin voitaisiin tehdä, jotta ihmisoikeusloukkausten riskiä saataisiin pienennettyä ”, toteaa Anna Härri, toinen selvityksen kirjoittajista.

Ilahduttavan moni mukana ollut yritys kuitenkin kertoi valitsevansa uudet alihankkijatehtaat tarkasti niin, että ihmisoikeusnäkökulma otetaan huomioon. Kaikki vaateyritykset myös vierailivat tehtailla itse. Moni myös sanoi painottavansa alihankkijasuhteissaan jatkuvuutta, jolloin ongelmien ilmetessä niihin puututaan yrityssuhteiden välittömän katkaisemisen sijaan. Pitkäjänteisyys mahdollistaa alihankkijoille esimerkiksi investointien tekemisen työolojen parantamiseksi. Harvalla tutkituista yrityksistä kuitenkaan oli varsinaisia kehitysohjelmia yhdessä alihankkijoiden kanssa.

Tutustu koko selvitykseen täällä tai katso kuva täältä.