08.01.2014

Kansainvälisen kaupan sääntöjä
rukattiin viikko sitten Balilla. Maailman kauppajärjestö WTO:n
neuvotteluissa sovittiin ruokaturvaan, köyhimpien maiden
erityiskohteluun ja tullauskäytäntöihin liittyvistä
yksityiskohdista. Merkittävintä kapeahkossa sopimuksessa on, että
se saattaa puhaltaa lisävauhtia maailmanlaajuisiin
kauppaneuvotteluihin.

Maailman kauppajärjestön
neuvottelukierros on kestänyt jo 12 vuotta. Asialista on erittäin
laaja: tavoitteena on muun muassa teollisuus-, maatalous- ja
palvelukaupan vapauttaminen, köyhimpien maiden erityiskohtelun
vahvistaminen, tullauskäytäntöjen keventäminen,
tekijänoikeussääntöjen vahvistaminen sekä lukuisten sääntöjen
kuten polkukaupan ja alkuperäkriteerien uudistaminen.

Järjestön periaatteisiin on kuulunut,
että ”mistään ei ole sovittu, ennen kuin kaikesta on sovittu”,
joten 12 vuoteen ei ole lopullisesti päätetty mistään. Kaksi
vuotta sitten WTO:n jäsenmaat kuitenkin päättivät purkaa
periaatteen ainakin väliaikaisesti, jotta pysähtyneet neuvottelut
lähtisivät uudelleen käyntiin. Tuloksena tästä, Balilla solmittu
sopimus on yksimielinen mutta suppea.

Ruokaturva vapaakauppauskon
pelinappulana

Eriarvoisuuden ja köyhyyden
vähentämisen näkökulmasta Balin neuvotteluiden keskeisin kysymys
liittyi ruokaturvaan. Erityisesti Intia ja kehitysmaiden G-33 –ryhmä
vaativat kauppasääntöihin joustoa ruokaturvan vahvistamiseksi.

Osana ruokaturvaohjelmaansa Intian
hallitus maksaa maataloustuottajille ylihintaa ruuasta, jonka se
ostaa kansallisiin varastoihinsa ja myy matalaan hintaan
vähävaraisille ihmisille. Toiminnalla on suuri merkitys paitsi
poliittisesti myös hyvinvoinnin kannalta, sillä maatalous
työllistää yli puolta Intian työvoimasta.

Ylihinnan maksaminen on kuitenkin
kauppasääntöjen vastaista. Vuonna 1994 sovitut säännöt jakavat
maataloustuet kolmeen ryhmään ja kieltävät selkeimmin kauppaan
vaikuttavien tukien lisäämisen. Balilla erityisesti Yhdysvallat,
mutta myös useat riisiä tuottavat kehitysmaat kuten Thaimaa,
Pakistan ja Uruguay kritisoivat, että ylihinnan maksaminen
intialaistuottajille vie markkinoita heidän tuottajiltaan.

Balilla sovittiin lopulta ”rauhan
pykälästä”, joka antaa Intian ruokaturvaohjelmalle neljän
vuoden jatkoajan: ennen joulukuuta 2017 WTO jäsenet eivät riitauta
Intian tai muiden aivan samanlaisia ruokaturvaohjelmia toteuttavia
maiden toimia.

Päätös kertoo surullisella tavalla,
miten pahasti kauppaneuvottelut ovat vinksahtaneet. Vapaakauppa on
ylin arvo, jonka edistämisestä voi saada korkeintaan muutaman
vuoden tauon. Ihmisten oikeudet ovat tälle alisteisia eikä
esimerkiksi maiden ruokaturvatilanne vaikuta neuvotteluasetelmiin. On
aivan hyväksyttävää, että toiseksi eniten tukiaisia maksava maa
kyseenalaistaa ja demonisoi ruokaturvaohjelmaa maassa, jossa asuu
neljäsosa maailman aliravituista ihmisistä.

Lämmintä kättä vähiten
kehittyneille maille

Balilla solmittiin myös neljä
sopimusta, joilla on tarkoitus tukea köyhimpien maiden kehitystä.
Paketin ympäripyöreys lähentelee mustaa huumoria:

1. Teollisuusmaat pyrkivät poistamaan
tullit ja kiintiöt vähintään 97 prosentilta vähiten
kehittyneiden maiden tuotteista. Sitoumus tehtiin ensi kertaa jo
kahdeksan vuotta sitten, eikä se varsinaisesti velvoita ketään.
Kirjaus ei kata laatu-, terveys- ja turvallisuusvaatimuksia, jotka
ovat usein merkittävämpiä esteitä kehitysmaatuonnille kuin tullit
ja kiintiöt.

2. Ohjeistus tuotteiden alkuperämaan
määrittämisestä suosittaa, että maat käyttävät läpinäkyviä
ja yksinkertaisia kriteerejä. Kriteerejä tarvitaan, kun tavara on
tuotettu osittain useassa maassa. Pääasiallinen tuotantomaa
vaikuttaa usein esimerkiksi tullitasoon.

3. Palvelukaupassa maita rohkaistaan
suosimaan vähiten kehittyneistä maista tulevia palvelutuottajia.
Suosiminen on ollut sallittua jo kahden vuoden ajan, mutta mikään
maa ei ole kertaakaan hyödyntänyt tätä mahdollisuutta.

4. Tulevissa neuvotteluissa luvataan
harkita toimia puuvillamarkkinoiden vapauttamiseksi, Afrikan köyhien
puuvillantuottajamaiden toiveiden mukaisesti.

Etusijalla tullimuodollisuuksien
yksinkertaistaminen

Valtamediassa merkittävimmäksi Balin
sopimukseksi on noussut tullimuodollisuuksien yksinkertaistaminen.
Lähtökohtaisesti tavoite onkin kannatettava: tullimuodollisuuksien
hitaus ja monimutkaisuus ruokkii korruptiota ja haittaa
kaikenkokoisia yrityksiä, mukaan lukien pieniä yrityksiä ja
yrittäjiä.

Erityisesti Afrikkalaiset
kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin sopimuksen vaikutuksesta
huolissaan. Sopimus velvoittaa maita muokkaamaan
tullimuodollisuutensa samantyyppisiksi kuin teollisuusmaissa, mikä
edellyttää useimmilta kehitysmailta monenlaisia lainsäädännöllisiä,
institutionaalisia ja käytännöllisiä uudistuksia. Uudistukset
syövät poliittisia, teknisiä ja taloudellisia resursseja, joille
olisi muutakin käyttöä.

Kohti laajempia neuvotteluita

Merkittävintä Balin sopimuksessa on,
että se saattaa puhaltaa lisävauhtia maailmanlaajuisiin
kauppaneuvotteluihin. Neuvottelukierros ei siis ole päättynyt, vaan
sitä pyritään jälleen kiihdyttämään.

WTO:n sihteeristöä pyydettiin
valmistelemaan WTO:n jäsenmaille työsuunnitelma koko
neuvotteluagendan laajuisen sopimuksen solmimisesta.
Kauppaneuvotteluita viimeisen 12 vuoden aikana kiristäneet
kysymykset nostetaan uudelleen pöydälle.

Lupaavaa on, että kehitysmaaryhmien
sisäinen yhteistyö on viime vuosina vahvistunut ja kehitysmaat ovat
ottaneet neuvotteluissa yhä aktiivisempaa roolia. Tästä nähtiin
todiste myös Balilla, jossa neljä kehitysmaata – Kuuba,
Venezuela, Nicaragua ja Bolivia – viivyttivät neuvotteluiden
päättymistä perjantai-iltapäivästä lauantain puolelle.

Huolestuttavaa puolestaan on, ettei
kauppaneuvotteluista käydä juurikaan julkista keskustelua.
Kansalaisjärjestöistäkin sellaiset suuret ja vielä viitisen
vuotta sitten kauppaneuvotteluissa hyvin aktiiviset järjestöt kuten
Oxfam ja ActionAid ovat kääntäneet huomionsa toisaalle.

Tytti Nahi

Lisätietoa ja –näkemyksiä Balin
sopimuksesta:
Institute for Agriculture and Trade
Policy
World Development Movement
War on Want
Third World Network
ICTSD

Tytti Nahi tekee väitöskirjaa
yritysvastuusta Aalto-yliopistossa ja toimii Finnwatchers-verkoston
koordinaattorina. Hän oli Eettisen kaupan puolesta ry:n hallituksen
jäsen vuosina 2010-11.

—
Eettisen kaupan puolesta ry:n blogi Maailmantalouden tutka
käsittelee laajasti maailmankauppaan ja yritysvastuuseen liittyviä
aiheita. Blogissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä
välttämättä edusta Eetin mielipidettä tai linjaa.