Olkaamme ihmisiä – ei kuluttajia

04.07.2013

Keskustelu eettisestä kuluttamisesta
ja kuluttajan roolista globaalin oikeudenmukaisuuden luomiseksi on
tällä hetkellä kiivasta. YK:n mukaan vastuu ihmisoikeuksien
kunnioittamisesta pitäisi olla ensisijaisesti yrityksillä ja
valtioilla. Käytännössä vastuu kuitenkin sysätään usein
yksittäisille ihmisille – joita kuluttajiksikin kutsutaan.

Toukokuun lopulla Eetti järjesti Nuorten kuluttajafoorumin, joka pyrki tuomaan esille nuorten
mielipiteet yritysten globaalista vastuusta. Tarkoituksena oli saada
nuoret keskustelemaan suoraan yritysten kanssa siitä, mitä ne
tekevät globaalin vastuunsa kantamiseksi. Nuoret yllättivät
tietoisuudellaan ja kiinnostuneisuudellaan. Viesti oli selkeä –
yritykset eivät voi tehdä mitä tykkäävät ja niillä, ei
yksittäisillä ihmisillä, on ensisijainen vastuu ihmisoikeuksien
kunnioittamisesta.

Erityisesti huomio kiinnitettiin
suklaantuotannon eettisyyteen. Orjatyövoimalla poimitut kaakaopavut
eivät tuntuneet miellyttävän nuoria. Nuorten ääni kirjoitti suklaantuotannon epäeettisyydestä hyvän jutun, johon Panda vastasi Helsingin sanomien mielipidepalstalla.
Panda vakuutti vastuullisuuttaan vetoamalla kaakaopapujensa
UTZ-sertifikaattiin.

Ongelmana kuitenkin on, että
sertifikaatin luotettavuutta ei pystytä todentamaan. Hyvä
dokumentti
muun muassa UTZ-sertifikaatin aukoista, Paha suklaabisnes, näytettiin Ylellä jokin aika
sitten. Siinä lapsityöläiset poimivat kaakaopapuja
UTZ-sertifioidulla tilalla.

Olen aina painottanut yksilön
päivittäisten kulutuspäätösten merkitystä maailman
parantamisessa. Olen kuitenkin alkanut pohtia yksilön velvollisuutta
ketjussa. Toki ostoksilla voimme vaikuttaa, mutta miten voimme
vaikuttaa ostoksillamme, jos emme voi luottaa eettisiin merkintöihin
ja sertifikaatteihin. Sertifioinnin luotettavuus tulee varmistaa
yritysten ja valtioiden toimesta. Ja tähän prosessiin vaikutamme
parhaitan tiedostavina ihmisinä ja aktiivisina
kansalaisina
– emme kuluttajina.

Kenties Nuorten kuluttajafoorumin koko
nimi oli väärä. Parempi olisi ehkä ollut nuorten kansalaisfoorumi
tai Nuorten ihmisten foorumi yritysvastuusta. Tutkimukset osoittavat,
että ihmisen määrittäminen kuluttajana lisää epäilyä toisia
kohtaan, tyytymättömyyttä itseä kohtaan ja vähentää
halukkuutta sosiaalisiin suhteisiin. Onnellisimmillaan ihmiset taas
ovat kokiessaan moninaisia sosiaalisia suhteita, ollessaan
kiitollisia ja vähään tyytyväisiä. Ihmisten määrittäminen
kuluttajina ja yksilön kulutuksen painottaminen yhteiskunnan eri
osa-alueilla saattaa siis vähentää onnellisuutta.

Jos haluamme tulevaisuuden sukupolvista
kasvavan onnellisia, hyvinvoivia ihmisiä, ehkä on aika lopettaa
heidän määrittelemisensä kuluttajina ja alkaa painottamaan heidän
rooliaan ihmisinä, tärkeinä yhteiskunnan osina. Painottamalla
ihmisiä kuluttajina
saatamme oikeasti tehdä hallaa yhteiskunnan yhtenäisyydelle ja
ihmisten sisäiselle hyvinvoinnille. Vaikka tarkoitus on hyvä,
keinot saattavat sotia sitä vastaan.