02.07.2013

Eräs asiantuntija sanoi minulle, että odotahan vaan, tulevaisuudessa tullaan tonkimaan
vanhat kaatopaikat arvokkaiden vanhojen elektronisten laitteiden
löytymisen toivossa. Silloin varmasti ajatellaan, miten tyhmiä
ihmiset ovatkaan 2000-luvun vaihteessa olleet,
kun ovat heittäneet pois kullan arvoista tavaraa –
elektroniikkajätettä.

Elektroniikkajätteessä voi olla
montaa kymmentä eri metallia – mukaan lukien arvokkaita metalleja
kuten kultaa ja kuparia. Metallien kaivaminen käy väistämättäkin
kalliimmaksi tulevaisuudessa. Joudutaan kaivamaan syvemmältä ja
kauempaa.

Jo nyt on tehokkaampaa erottaa eräitä
metalleja vanhasta kännykästä kuin kaivaa maasta. Yhdestä
tonnista e-jätettä saadaan erotettua noin 30 kertaa enemmän kultaa
kuin yhdestä tonnista kultamalmia. 10 kiloa alumiinia saadaan
talteen e-jätteestä kymmenesosalla siitä energiamäärästä, mitä
sen kaivamiseen menisi.

Ongelma tietysti on, että näiden
metallien talteenottamiseksi tarvitaan tällä hetkellä
asiantuntijuutta, erityislaitteita ja infrastruktuuria, rahaa.
Helpompaa on lähettää e-jäte kierrätettäväksi kehitysmaihin,
joissa kierrätys on huomattavasti halvempaa, sillä
asianmukaisia laitteita tai infrastruktuuria ei välttämättä
ole. Ja siellähän tarvitaan elektroniikkaa, jotta maat voivat
kehittyä.

Asia ei kuitenkaan ole niin
yksinkertainen. Elektroniikkajäte aiheuttaa kehitysmaissa
sosiaalisia ja ympäristöllisiä ongelmia. Nykyisin myrkyllistä
elektroniikkajätettä dumpataan erityisesti Länsi-Afrikkaan ja
Aasiaan. Takakujilla ja pihoilla ihmiset ”kierrättävät”
elektroniikkaa. Myrkylliset aineet elektronisten laitteiden sisällä
siirtyvät ihmisiin ja ympäristöön. Vain taloudellisesti arvokkaat
metallit erotellaan, muu materiaali jää hyödyntämättä.

Elektroniikkajätettä syntyy vuodessa
20 – 50 miljoonaa tonnia ja määrä kasvaa 3 – 5 % vuodessa.
Vain noin 10 prosenttia tästä kierrätetään asianmukaisesti
laitoksissa, joissa suurin osa materiaaleista saadaan hyödynnettyä
ja uudelleenkäytettyä. Ympäristön tuhoutumisen ja
ilmastonmuutoksen uhatessa tuntuu typerältä, että elektroniikkaa
heitetään vieläkin niin paljon pois, hukkaan. Suomessakin vain
noin puolet kierrätetään asianmukaisesti, loput katoavat joko
kehitysmaihin, pöytälaatikoihin tai kaatopaikoille.

Asianmukaisesti kierrättämällä miljoonasta kännykästä saataisiin 24
kiloa kultaa ja 9 tonnia kuparia. Tällöin Talvivaaran kaltaisia
”esimerkillisiä” kaivoksia tarvittaisiin yhä vähemmän.
Kenties joskus ei ollenkaan. Voisimme kierrättää kaiken! Toki se
edellyttäisi myös kulutuksemme vähentämistä – kierrätys ei
tule riittämään silloin kun halutaan aina enemmän.