19.06.2013

Elektroniikkajätteen asianmukainen
käsittely säästää ihmisiä ja ympäristöä. Maailmanlaajuisesti tällä hetkellä vain 10 prosenttia
e-jätteestä kierrätetään asianmukaisesti, loput katoavat muun
muassa kaatopaikoille tai kehitysmaihin. Miten saamme kierrätettyä
e-jätettä turvallisesti ja ketkä toimijat ovat keskeisessä
roolissa? Muun muassa näitä kysymyksiä
pohdittiin Eetin järjestämässä keskustelutilaisuudessa Suomen
sosiaalifoorumissa 20. huhtikuuta.

– E-jäte on ihmisoikeuskysymys,
kommentoi Finnwatchin tutkija Henri Purje.

Elektroniikkajätteen kierrätyksen
halpuus kehitysmaissa perustuu sitä käsittelevien ihmisten
oikeuksien laiminlyöntiin. Ihmiset purkavat myrkyllisiä aineita
sisältäviä laitteita usein mitättömällä tulolla sekä ilman
suojavarusteita. Oikeus työhön ja turvalliseen ympäristöön ovat
molemmat vakavasti uhattuina e-jätteen epävirallisilla
kierrätyspaikoilla.

Panelissa istui Purjeen lisäksi Eetin
Kaukainen kaatopaikka -selvityksen kirjoittaja Anna Härri.

– Suomessakin
vain noin puolet kaikesta syntyvästä e-jätteestä kierrätetään
asianmukaisesti virallisessa järjestelmässä. Loput häviävät
kaatopaikoille, epävirallisiin järjestelmiin tai kehitysmaihin,
sanoi Härri.

Keskustelussa
nousi esille, että e-jäte ei ole yksittäinen eristäytynyt
ongelma. Kestävän elektroniikan luomiseksi koko
elektroniikan elinkaaren huomioiminen on ensisijaisen tärkeää.
Alkutuotanto ja loppusijoitus ovat sidoksissa toisiinsa.
Asianmukaisella loppusijoituksella pystytään vähentämään uusien
raaka-aineiden kaivuuta maasta. Elektroniikan alkutuotannon
haitallinen sosiaalinen ja ympäristöllinen vaikutus pienenisi
huomattavasti.

– Ongelma tällä hetkellä on, että
e-jätteen dumppaaminen kehitysmaihin on taloudellisesti kannattavaa,
kommentoi Purje. Asianmukaiseen kierrätykseen tarvitaan kalliita
laitteita ja asiantuntemusta. Lisäksi e-jätteessä on monia
arvokkaita metalleja ja komponentteja.

Ongelma ei tule lähitulevaisuudessa
poistumaan, sillä e-jätteen määrä kasvaa 3 – 5 prosenttia vuodessa ja
on nopeimmin kasvava jätelaji. Onkin arvioitu, että jätebisnes
tulee kasvamaan huomattavasti tulevaisuudessa.

Kenen on
vastuu?

Ovatko elektroniikan tuottajat
vastuussa? EU-direktiivin mukaan elektroniikan tuottajilla on vastuu
laitteidensa keräyksestä ja kierrättämisestä asianmukaisesti.
Keskustelussa todettiin, että todellisuudessa
tuottajat saattavat ulkoistaa ”kierrätyksen” kehitysmaihin
taloudellisten säästöjen toivossa. Toisaalta tuottajilla tulisi
olla vastuu tehdä laitteistaan kestävämpiä ja korjauksesta
helpompaa.

Mikä on valtion rooli? Valtiolla on
vastuu tarkistaa lainsäädäntöä. E-jätteen keräykseen ja
kierrätykseen tarkoitetussa laissa piilee ristiriita. Tuottajien
pitäisi ensisijaisesti kierrättää valmistamansa laitteet
uudelleenkäyttöön. Tuottajat kuitenkin saavat pääosan
tuotoistaan uusien laitteiden, ei vanhojen, myynnistä. Tällöin
kannuste laitteiden uudelleenkäytölle on pieni. Uudelleenkäyttö
ei ole taloudellisesti kannattavaa.

– Julkishallinnon rooli voisi myös
olla tukea urbaania kaivosteollisuutta, joka pystyisi kierrättämään
e-jätettä asianmukaisesti. Toisaalta lainsäädännöllä
voitaisiin myös kannustaa tuottajia tekemään entistä
pidempi-ikäisiä laitteita, joissa on entistä vähemmän
myrkyllisiä aineita, sanoi Anna Härri.

Keskustelutilaisuutta varten oli
pyydetty kommentteja myös ulkopuolisilta asiantuntijoilta.
”Poliittisten päättäjien tulisi toimia terhakkaammin. Jätelaissa
lähdetään siitä, että ensisijainen keino jätteenmäärän
vähentämiseksi tulisi olla jätteen synnyn ehkäisy… Meiltä
puuttuu poliittista tahtoa puuttua luonnonvarojen liikakulutukseen ja
sen aiheuttamaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen ja ilmaston
lämpenemiseen”, kommentoi Leo Stranius Luonto-liitosta.

Entä mikä
vastuu on kuluttajilla? Elektronisten laitteiden saaminen kiertoon
kuluttajilta on ensisijaisen tärkeää. ”Hyvästäkään
lainsäädännöstä ole hyötyä, jos kuluttajat ei tunne sitä ja
tiedä / tunnista omaa vastuutaan ja toimi oikein”, sanoi Arto
Puumalainen SERTY:stä.

– Käytöstä
poistunut laite kannattaa viedä viralliselle
kierrätysasemalle, josta se kaikkein varmiten päätyy
asianmukaisesti kierrätettäväksi, neuvoi Härri.