09.11.2012

Nostan hattua teille. Olette tuoneet suomalaiseen yhteiskuntaan kiivasta keskustelua kaivostoiminnan haitoista. Koko Suomi tuntuu olevan pöyristynyt Talvivaaran vuodoista. Mökkiranta on mennyt pilalle ja ilmakin tuoksuu mädältä. Olette toimineet esimerkillisen vastuuttomasti!

Olette myös lähettäneet tärkeän viestin Suomen hallitukselle, joka pohtii kaivoslupien myöntämistä ja on päättänyt hallitusohjelmassaan edistää kestävää kaivostoimintaa Suomessa. Ympäristönsuojelijoiden ei tarvitse kuin katsoa vierestä, miten te toiminnallanne asetatte korkeita rimoja tulevaisuuden kaivostoiminnalle Suomessa.

Kaivostoiminnan sääntely on tärkeä ja ajankohtainen asia. EU:ssa neuvotellaan tällä hetkellä direktiivistä, joka velvoittaisi öljy-, kaivos-, kaasu- ja metsäsektoreilla toimivia luonnonvarayrityksiä raportoimaan maakohtaisista tuloksistaan ja kyseisille valtioille maksetuista maksuista. Raportoimisvelvollisuus olisi erityisen tärkeää kehittyville maille, joissa luonnonvarojen runsaus ei ole lisännyt kansalaisten hyvinvointia tai vaurautta, vaan joissain tapauksissa jopa heikentänyt sitä. Löyhät kansalliset ja kansainväliset säädökset sekä korruptio ovat mahdollistaneet luonnonvaroja hyödyntävien yritysten mielivaltaisen käytöksen. Ihmisoikeudet ja ympäristö ovat jääneet toiselle sijalle kilpailussa kallisarvoisista luonnonvaroista.

Vahva EU-direktiivi yritysten raportoinnin pakottamiseksi olisi tärkeä askel kohti oikeasti kestävämpää luonnonvarojen käyttöä. Yhdysvalloissa tällainen päätös on jo tehty. Se velvoittaa luonnonvara-alan yrityksiä raportoimaan maa- ja hankekohtaisesti maksamansa verot, rojaltit, maksut, tuotantokiintiöt, bonukset, osingot ja infrastruktuurihankkeet. EU:n on aika seurata.

Asia on hyvin ajankohtainen myös Suomelle. Eri mineraalien maailmanlaajuisen kysynnän kasvu pakottaa yritykset valtaamaan yhä uusia alueita, jotta kysyntä saataisiin tyydytettyä. Parina viime vuonna kaivosten määrä on kasvanut Suomessa kovaa vauhtia, ja alan odotetaan yhä kasvavan. Suomi elää kaivosteollisuuden nousukautta. Ja jos Suomessakaan ei saada kehittyneistä valvonnallisista instituutioista ja yhteiskunnallisesta vakaudesta huolimatta pidettyä kaivosyhtiöitä kurissa, voimme vain kuvitella miten paha tilanne on vähemmän kehittyneissä epävakaissa maissa.

Paikalliset Talvivaarat kehittyvissä maissa ovat saaneet rauhassa pilata ympäristöä jo vuosikausia. Ihmisillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia nostaa väärinkäytöksiä julkiseen keskusteluun tai viranomaisten pöydälle. Panokset taas ovat usein vieläkin kovemmat kuin Talvivaaran tapauksessa. Uhattuna ei ole vain mökkirannan kirkkaus vaan kaivoveden juomakelpoisuus (mökkirannan kirkkauden tärkeyttä vähättelemättä). Vapaa-ajan viettopaikan sijaan uhattuna on koko perheen elinmahdollisuudet.

Kaivostoiminta aiheuttaa tuhoja jatkuvasti ja kaikkialla maailmassa, mutta me olemme tottuneet elintasoon, joka vaatii uusia mineraaleja kaivettavaksi jatkuvasti. On hieman tekopyhää minultakin heristellä sormea isoille pahoille kaivosyhtiöille kirjoittaessani blogiani läppärilläni ja selatessani samalla puhelintani. Niin kauan kun kulutamme, on meidän hyväksyttävä kulutuksen seuraukset. Nyt Talvivaara on tuonut nämä seuraukset myös suomalaisten ovelle. Ja vaikka sydäntäni puristaa ajatella Talvivaaran aiheuttamaa tuhoa ympäristölle Kainuussa, samalla tunnen pienen pientä riemua siitä, että nyt me heräämme maailmaan, jota olemme itse olleet aiheuttamassa vuosikymmenien ajan. Yltiöpäisen kulutuksemme seuraukset ovat nyt täällä, eivät enää tuolla kaukana, jossain kehitysmaissa.

Mutta mitä seuraavaksi?

Olisi moraalitonta kieltää kaivostoiminta Suomessa ja samalla käyttää teollisuudessamme ja jokapäiväisessä elämässämme mineraaleja, jotka tuotetaan muualla. Mineraaleja, jotka ovat saastuttaneet jonkun muun maan, pilanneet jonkun muun elämän.

Kulutuksen vähentäminen olisi tärkeä askel eteenpäin. Maapallon resurssien rajat ovat ennemmin tai myöhemmin tulossa. Meidän on hillittävä kulutustamme ja kierrätettävä enemmän sekä säänneltävä kaivostoimintaa ja luonnonvara-aloja tarkemmin sekä ympäristön suojelemiseksi että sosiaalisen vastuun lisäämiseksi. Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, ellemme halua tuhota maapalloamme täysin.