10.09.2012

Ennen Ecuadoriin
tuloani yhdeksi päätehtäväkseni täällä oli ajateltu
turistien opastamisessa avustaminen. Asoguabo on aina vastaanottanut
vierailijoita, mutta noin viiden vuoden ajan turisteille on tarjottu
ja mainostettu erityistä banaanikierrosta. Toisin sanoen
mahdollisuutta tutustua reiluun kauppaan, järjestön toimintaan sekä
banaaninviljelyyn kierroksella, joka toteutetaan jollain järjestön
tiloista. Halutessaan vieraat pääsevät vierailemaan myös
varastolla, satamassa tai jossain järjestön sosiaalisista
projekteista kuten erityislasten koululla tai lääkäriasemalla.
Järjestölle hyöty kierroksesta tulee lähinnä reilun kaupan
mainostamisesta, ja kierroksiin osallistuvalle tuottajille pienistä
lisätuloista. Kierroksesta vastaa yksi järjestön englantia osaava
työntekijä, mutta usein varsinaisen opastamisen hoitavat
banaanintuottajat sekä heidän työntekijänsä. Yleensä tarvitaan
siis myös tulkkausapua sillä kierrosvastaava on ainut paikallinen
jonka englannintaito riittää turistien opastamiseen englanniksi.

 

Tilan omistaja Luis Lucero esittelee banaanin irtileikattua kukkaa hollantilaisille vierailijoille. Tästä ne banaanit syntyy, ja syntyisi vielä enemmän (mutta pienempiä) jos kukkaa ei leikattaisi irti.

 

Alkuvuodesta
turisteja kävi hyvin harvakseltaan, mutta aina Euroopan kesän
lähestyessä ryhmien määrä kasvaa, ja viime aikoina olemmekin
vastaanottaneet enenevässä määrin Ecuadon kiertomatkalla olevia
turistiryhmiä Keski-Euroopasta. Kierros aloitetaan yleensä
kertomalla järjestön historiasta ja reilusta kaupasta, minkä
jälkeen nähdään käytännössä banaanikasvin eri kehitysvaiheet,
sadonkorjuu sekä pakkausprosessi. Vieraat saavat reilussa tunnissa
hyvin tiiviin infopaketin mutta yleensä mielenkiinto pysyy yllä
loppuun asti, minkä uskon johtuvan siitä että kierros on hyvin
käytännönläheinen. Ainakin yksi banaaninippu leikataan irti
jokaisella kierroksella, ja turistit näkevät banaanien matkan
laatikkoon asti. Itselleni koko prosessi alkaa olla jo hyvin tuttu,
mutta muistan edelleen kuinka vaikuttunut olin kaikesta uudesta
ensimmäisillä banaanitilavierailuilla. Arkipäiväinen hedelmä
josta tiedetään Euroopassa lopulta hyvin vähän tuntuukin
kiinnostavan lähes kaikkia.

 

Yleensä
banaanikierroksen jälkeen vieraat kiittelevät kovasti oppaita ja
sanovat oppineensa paljon uutta. Monesti he toteavat myös että
aikovat kotimaassaan etsiä kaupan josta ostaa reilun kaupan
banaaneja. Kerran paikallisen matkatoimiston edustaja tarjosi minulle
kierroksen jälkeen viiden dollarin seteliä ”että voit käydä
ostamassa vaikka kokiksen”. En ymmärtänyt yhtään miksi minulle
tarjottiin rahaa joten kieltäydyin. Pois lähtiessään sama mies
kysyi vielä minulta enkö koskaa hyväksy tippiä. Silloin vasta
muistin että tippaaminenhan on Ecuadorissa melko yleistä ainakin
turismissa. Myöhemmin olen tajunnut että tilan omistaja ja
työntekijät saavat useamminkin juomarahaa turisteilta. Itselläni
tilaisuus ei ole toistunut, mutta ehkä tipit tulevatkin suurempaan
tarpeeseen tilojen työntekijöillä.

 

 

Tilan vakituinen työntekijä Roberto Yarigsicha pesee kukista pois
muurahaiset ja muun möhnän. Näin tilalla kasvavista kukista saa kauniin
läksiäislahjan turistiryhmän naisille.