Eettisen kaupan puolesta ry

Blogi

Luomutuottajien luona

25.5.2012

Viime viikolla vierailin
Asoguabon sisäisen auditoijan mukana järjestön pienimmän tuottajaryhmän luona. La Florida niminen
tuottajayhteisö sijaitsee vuorilla yli tunnin matkan päässä Guabon keskustasta.
Rannikkotasangon banaanipellot vaihtuvat monipuolisempaan kasvistoon, kasviston
lomasta avautuu upeita maisemia, ja korvat menevät lukkoon kun nousemme
nopeasti yli kilometrin korkeuteen. Perillä ilma on selvästi raikkaampaa kuin
rannikolla ja olo miellyttävä kun en enää hikoile jatkuvasti.

 

La Florida tuottajaryhmän pakkausasema sijaitsee idyllisessä
ympäristössä. Asoguabo auttoi pakkausaseman rakennuskustannuksissa ja
asema toimii nykyään myös tuottajien kokoontumispaikkana.

Tuottajaryhmään kuuluu
seitsemän tuottajaa jotka kaikki tuottavat luomubanaaneja. Tuottavat ovat
selvästi ylpeitä puhtaista tuotteistaan ja toistavat useaan kertaan etteivät
käytä tiloillaan kemikaaleja. Kieltämättä tilan banaanipelto näyttääkin erilaiselta
kuin rannikon tilat. Maasto on viettävää, rikkaruohot saavat kasvaa maassa, ja
siellä täällä banaanikasvien lomassa näkyy myös muita puita. Näen jopa muutaman
kolibrin lentävän banaaninkukkien lähettyvillä. Tässä ympäristössä luomun
tuottaminen on helpompaa kuin rannikolla. Itse asiassa luomubanaanien
tuottaminen tehotuotantoalueilla onkin lähes mahdotonta, sillä vaikka
yksittäinen viljelijä käyttäisi vain luonnonmukaisia lannotteita ja torjunta-aineita,
muita torjunta-aineita levitetään lentokoneilla naapuritiloille ja aineet sekä
lannoitteet leviävät kaikkialle viimeistään tulvavesien mukana. Lähempänä
rannikkoakin luomua viljellään, mutta luomuviljelijä tarvitsee naapurikseen
muita luomuviljelijöitä tai luonnontilaista metsää.

Yksi yhteisön tuottajista,
Juan Antonio Márquez, näyttää minulle listaa jossa näkyvät kaikki
luomutuottajille sallitut lannoitteet ja torjunta-aineet. Hän osoittelee yhtä
ja toista ainetta ja sanoo hieman epäilevänsä niiden luonnonmukaisuutta. Näillä
tiloilla ei torjunta-aineisiin turvauduta helposti. Ehkä suurimman uhkan
banaaninviljelylle aiheuttavaa, banaaninlehtiin iskevää sienitautiakin torjutaan
täällä ilman myrkkyjä, leikkaamalla irti lehtien pilaantuneet osat. Esimerkkinä
luonnonmukaisuuden hyödyistä Márquez kertoo että täällä maaperästä löytyy vielä
isoja matoja, jotka myllerryksellään parantavat maaperän laatua. Siellä missä
rikkaruohojen poistamiseen käytetään kemikaaleja, näitä matoja ei enää esiinny.
Tuottajat ovat myös yhtä mieltä siitä että banaanikasveihin yleensä iskevät
taudit eivät vuoristossa juuri viihdy. Osittain tämä johtuu viileämmästä
ilmastosta, osittain siitä ettei vuoristossa ole tasangon kaltaista
monokulttuuria, vaan banaanikasvien lomasta löytyy muitakin kasveja ja peltojen
välissä on myös luonnonmukaista metsää.        

Banaanintuottajan paperityöpäivä, Juan Antonio Marquez tuli pakkausasemalla tapaamaan auditoijaa.

Márquez kertoo ostaneensa
4 hehtaarin tilansa noin kymmenen vuotta sitten ja liittyneensä samalla
Asoguaboon. Alkupääoman hän hankki työskentelemällä kaivoksilla, mutta on aina
pitänyt enemmän maanviljelystä. Nykyisin tilan työt hoituvat perheenjäsenten
yhteistyöllä, sillä lapset ovat viikonloppulukiossa ja pystyvät osallistumaan tilan
töihin viikolla. Tilan tuotto ei silti ole kovin suuri. Marquez sanoo
tuottavansa viikoittain 15-20 banaanilaatikkoa vuodenajasta riippuen. Monokulttuuripeolloilla
ja lannoitteiden avulla samaan tuotantomäärään voidaan päästä jo yhden
hehtaarin alueella, myös luomubanaaneilla. Auditoijan mukaan täällä tuotetaankin
kannattavuuden rajoilla ja tuottavuutta olisi hyvä parantaa luomubanaaneille
sallituilla lannoitteilla. Ongelmana on että tuottajat itse eivät ole kovin
innostuneita niiden käytöstä. Nyt Asoguabo on kuitenkin lahjoittanut
lannotteita kaikille järjestön luomutuottajille ja niitä on hyödynnetty myös
täällä. Yksi Asoguabon hyvistä puolista onkin että myös näitä kaikkein
pienimpiä tiloja tuetaan. Tuottajia koulutetaan ja pyritään näin auttamaan
tuottavuuden ja siten myös tulojen kasvattamiseksi.      

Haku