05.04.2012

Ecuadorissa tuntuu olevan
huomattavasti yleisempää kuin Suomessa hankkia lisäansioita osa-aikatöillä. Ja
tämä siitä huolimatta että ihminen olisi koulutustaan vastaavassa
kokoaikaisessa työpaikassa. Lisätuloja pyritään saamaan esimerkiksi pienillä
viljelmillä, myymällä erilaisia tuotteita tai oman alan konsulttifirmalla. Myös
osa Asoguabon banaanintuottajista harjoittaa viljelyn ohella jotain muuta
ammattia. Eräs banaanintuottaja esimerkiksi perusti vastikään mailleen lomakeitaan.
Tarjolla on vuoristopurosta täyttyvä uima-allas, kovalla soivaa musiikkia,
ruoka-annoksia sekä hulppeita maisemia.

Banaanitilan maille perustettu lomakeidas

Toimistolla taas ihmettelin kun huoneessamme
kävi eräänä päivänä jatkuvana virtana ihmisiä katsomassa ja kokeilemassa
vaatteita. Työkaverini oli käynyt pidennetyllä viikonloppureissulla Panamassa
ja hankki nyt matkarahoja takaisin myymällä Panamasta ostamiaan halpoja
vaatteita. Kuulemma ei ole vaikeaa saada myytyä eteenpäin matkalaukullista
vaatteita.

Haastattelin muutamaa
osa-aikaista banaanintuottajaa ja kyselin miksi he edelleen jatkavat
banaaninviljelyä vaikkei se olekaan heidän pääelinkeinonsa. Ensimmäinen haastateltavani
Marco Maldonado kertoi viljelevänsä perintötilaa, jonka hänen isoisänsä perusti
noin 50 vuotta sitten. Hän itse on sähköinsinööri ja asuu ja työskentelee Machalan
kaupungissa, mutta hoitaa samalla banaanitilansa asioita. Reilun kaupan
banaaneja myyvään Asoguaboon hän liittyi viisi vuotta sitten saadakseen
banaaneistaan kiinteän hinnan ympäri vuoden. Vaikka markkinoilta voikin välillä
saada Asoguabon maksamaa hintaa paremman tuoton, Maldonado piti tärkeämpänä
varmuutta koko vuoden tuloista. Muutama vuosi sitten Ecuadorin valtio määräsi banaanilaatikon
minimihinnaksi 5,5 dollaria ja enää Asoguabo ei tarjoakaan viljelijöille muita
korkeampaa hintaa kuten järjestön alkuaikoina. Järjestön etu on kuitenkin
luotettavuus, sillä yksittäisen pienen banaanintuottajan on vaikea vaatia
oikeuksiaan markkinoilla ilman muiden tuottajien tukea.    

Banaanin viljelyn
parhaana puolena Maldonado pitää yhteyden säilymistä maaseutuun. Hän toivookin
että joku hänen lapsistaan jatkaisi tulevaisuudessa tilan viljelyä, vaikka he
tällä hetkellä opiskelevatkin eri aloja. Raskainta viljely on Maldonadon mukaan
silloin kun tuotto ei tunnu riittävän tilan kuluihin. Hän on kuitenkin ollut
tyytyväinen Asoguabolta saamiinsa lainoihin. Asoguabon aikana myös tilan
rakennuksia on parannettu, työntekijöille on mm. rakennettu ruokailutila
pakkausaseman yhteyteen. Maldonado sanookin että Asoguabosta on ollut hyötyä
kaikille, myös työntekijöille eikä pelkästään tilan omistajalle.

Rosa Alvarado puolestaan
on jo eläkeikäinen mutta käy edelleen päivittäin tilallaan, koska sanoo
rakastavansa maataloutta. Hän otti tilan hoidoin haltuun ja liittyi Asoguaboon
kymmenen vuotta sitten jäädessään leskeksi. Tila on pieni, vain 2,3 hehtaaria, mutta
banaanituloilla hän pitää tilansa kunnossa, elättää yhden kokoaikaisen
työntekijän, palkkaa pakkauspäivinä kerran viikossa neljä lisää, ja tienaa
itselleenkin ruokarahat. Koska lapset auttavat Alvaradoa elinkustannuksissa,
viljely on hänelle nykyään enemmänkin harrastus. Hän tekee tilallaan edelleen kaikkia
töitä jotka eivät ole liian raskaita. Banaanikasveihin kiipeäminen banaaninippujen
pussittamiseksi on kuulemma pitänyt jättää jo nuoremmille. Yksi Alvaradon
lapsista työskentelee tällä hetkellä Italiassa, mutta on opiskellut maataloutta
ja tulee mahdollisesti muutaman vuoden sisällä takaisin jatkamaan tilan
viljelyä.

 

Rosa Alvarado punnitsee tilallaan kasvanutta banaaniterttua

Alvarado kuuluu myös
Pasajen tuottajaryhmän hallitukseen ja vastaa siellä sosiaalisista asioista,
omien sanojensa mukaan järjestää siis juhlia. Tuottajaryhmät saavat käyttöönsä
noin parikymmentä prosenttia tuottamiensa banaanilaatikoiden reilun kaupan
lisästä, ja tuottajaryhmien hallitukset päättävät itsenäisesti rahan käytöstä
yhteiseksi hyväksi. Pasajen tuottajaryhmään kuuluu reilu 30 tuottajaa, vaikka jäsenmäärä
onkin hieman vähentynyt viime vuosina joidenkin tuottajien lähtiessä
järjestöstä. Lähtijöiden mukaan Asoguabo on hyvin vaativa järjestö ja muualla
banaaninsa saa myytyä pienemmällä vaivannäöllä. Alvaradon mukaan vaatimukset
ovat kuitenkin myös hyvä asia sillä niillä varmistetaan banaanien laatu sekä
työntekijöille paremmat olot.