02.03.2012

Osana Reilun kaupan lisällä
toteutettavaa sosiaalista ohjelmaa Asoguabo tukee taloudellisesti
useita kouluja jotka sijaitsevat yrityksen banaanintuotantoalueilla.
Yksi näistä kouluista on Guabon kaupungissa sijaitseva
erityiskoulu, jonka toimintaan pääsin tutustumaan viikon ajan ennen
kuin oppilaat lähtivät parin kuukauden lomalle tammikuun lopussa.
Täällä rannikolla (toisin kuin vuoristossa) koululaisten loma
ajoittuu sadekaudelle joka on samalla vuoden kuuminta aikaa.
Koulutyötä Guabon erityiskoulussa jatketaan siis vasta huhtikuussa.

Guabon erityiskoulua ympäröivän muurin kuvitusta. 

Koulussa on viisi opettajaa ja kaksi
terapeuttia. Oppilaiksi ilmoittautuneita oli tänä vuonna 39, joista
kolme oli kuitenkin keskeyttänyt kouluvuoden pitkän koulumatkan tai
perhesyiden takia. Lisäksi useat oppilaat tuntuivat tulevan paikalle
hyvin epäsäännöllisesti. Esimerkiksi sateen sattuessa vanhemmat
eivät välttämättä halua lähettää lapsiaan kouluun,
kastuisivat vain matkalla ja mutaisilla teillä.

Monet oppilaat kuitenkin tulevat
paikalle ja opettajien kertomusten perusteella myös edistyvät
monissa asioissa. Haasteena koulussa ovat hyvin eritasoiset oppilaat.
Ikäryhmässä yhden opettajan luokassa voi olla lähes kymmenen
oppilasta, joilla jokaisella on omat erityistarpeensa. Joukossa on
autistisia lapsia, down-lapsia sekä muista eritasoista
kielellisistä, henkisistä tai fyysisistä kehitysvammoista kärsiviä
lapsia. Terapiatunneille lapset pääsevät kuitenkin yksitellen.
Puhe- sekä fysioterapiaa on tarjolla 1-2 kertaa viikossa lapsen
tarpeista ja oppimismahdollisuuksista riippuen. Lisäksi yksi
opettaja on keskittynyt antamaan opetusta kädentaidoissa pienemmille
ryhmille.

Tapaamani opettajat tuntuivat pitävän
työstään erityiskoulussa, vaikka osa heistä olikin opiskellut
alunperin tavalliseksi luokan opettajaksi. Yksi oli päätynyt
koululle töihin oltuaan ensin muutaman vuoden vapaaehtoisena
auttamassa tyttärensä luokassa. Ja oppilaiden kehityksen näkeminen
onkin varmasti hyvin palkitsevaa. Eräskin poika joka mielestäni oli
yksi sosiaalisimmista ja otti oma-aloitteisesti kontaktia myös
uusiin ihmisiin, oli opettajan mukaan ollut kolme vuotta sitten
kouluun saapuessaan täysin sulkeutunut. Ilmeisesti häntä oli
siihen asti pidetty kotona vain oman perheen seurassa. Koulun tärkein
tavoite useimpien oppilaiden kohdalla onkin heidän valmentaminen
ympäröivän yhteiskunnan kohtaamiseen, ei niinkään esimerkiksi
lukutaito.

Opettajien kommenteista kävi ilmi että
yksi eniten työtä vaikeuttava tekijä on, ettei opetukseen saa
juurikaan tukea perheiltä. Kehitysvammaisilta lapsilta ei kotona
vaadita tai odoteta oikein mitään, eivätkä he siten siellä
mitään opikaan. Myöskään läksyjä lapset eivät tuntuneet
tekevän, merkkinä tästä kotitehtävävihkoissa oli surullinen
naama–leimoja lähes joka sivulla. Erityisesti puheterapeutti
tuntui toivovan että lapsilta vaadittaisiin muutakin kun sinnepäin
ääntämistä myös kotona, koska lapset selvästi pystyivät
parempaan esimerkin ja kannustuksen avulla.

Seuraavalla lukukaudella Asoguabo
jatkaa Guabon erityiskoulun toiminna tukemista mm. erilaisin
materiaalilahjoituksin. Itse sovin opettajien kanssa että tulen taas
huhtikuussa koululle ikäänkuin kouluavustajaksi muutamana päivänä
viikossa. Lapset ovat koulussa vain puoli yhteen iltapäivällä
joten muuhunkin jää silti aikaa. Mielenkiintoista nähdä
tunnistavatko lapset minut vielä kahden kuukauden jälkeen.