22.12.2011

Roberto ja Segundo näyttävät vähän
hämmentyneiltä. Mitä tuohon nyt sanoisi, työ on työtä. Olemme
istahtaneet lounaan jälkeen jutustelemaan María Belén –tilan
pakkausasemalle, ja olen kysynyt, mitkä ovat heidän suosikki- ,
mitkä inhokkitehtäviään. Molemmat sanovat pitävänsä
rikkaruohojen kitkemisestä; machete heiluen saa liikuskella tilalla.
Inhokkitehtävää saankin sitten lypsämällä lypsää. Lopulta
Roberto toteaa, että toisinaan maanantai-aamuisin ei huvittaisi
ryhtyä lehtien poistoon. Banaani kun on korkea kasvi, ja lehtiä
siivotessa menee koko päivä niska kenossa ylöspäin huitoessa.
Segundo on tasaisen tyytyväinen työhönsä, mutta toteaa lopulta
kastelun olevan välillä ikävää, koska siinä, noh, kastuu.

 

Roberto taivuttaa kasvia, Segundo ottaa sen vastaan ennen leikkaamista

Segundo Carnero, 41 ja Roberto
Yarigsicha, 37, ovat siis tämän Reilun kaupan banaanitilan
vakituiset työntekijät. He kertovat työviikkonsa alkavan
maanantaisin siinä seitsemän hujakoilla. Töitä tehdään noin
neljään, riippuen vähän kunkin päivän tehtävästä. Viikko
alkaa huonojen lehtien poistolla kasveista, työ jatkuu toisinaan
tiistain puolelle, jolloin myös pussitetaan viikon uudet kukat sekä
poistetaan kehittyvistä tertuista hedelmien kärjestä kukkien
jämät. Keskiviikko tapaa olla pitkä päivä, kaksi miestä siivoaa
käsipelillä rikkaruohoja tehokkaasti, mutta 4,5 hehtaarin tilalla
työ jatkuu usein vielä torstaina, jolloin toinen miehistä myös
kiipeää laittamaan kehittyviin terttuihin hankausta ehkäisevät
suojukset.

Perjantaina tilalla on
sadonkorjuupäivä, ja Roberton ja Segundon seuraan liittyy kuusi
apumiestä. Päivän aikana pakataan noin satakaksikymmentä
laatikkoa luomuhedelmää, ja vakimiehet ovat vastuussa itse
sadonkorjuusta. Kun kaikki merkityt tertut on leikattu, he siirtyvät
pakkausasemalle auttamaan missä nyt ammattimiestä satutaan
tarvitsemaan. Sadonkorjuusta miehet eivät vielä siirry viikonlopun
viettoon, vaan lauantaina jatketaan aamu-seitsemältä uusien kukkien
pussitusta, terttujen painosta horjuvien kasvien tukemista ja
mahdollisesti turistiryhmille mallaamista. Lounaalta pakataan pillit
pussiin, hypätään polkupyörän selkään ja heilautetaan kättä
kauemmilta tiloilta palaavien miesten tapaan.

 

Ylimääräiset vauvabanaanit karsitaan machetella

Sekä Roberto että Segundo ehtivät
työskennellä Reilun kaupan ulkopuolella viitisentoista vuotta ennen
María Belén –tilalla aloittamista, Roberto yksitoista, Segundo
viisi vuotta sitten. Siksi he ovatkin juuri oikeita miehiä
vastaamaan kysymyksiini eroista työntekijän asemassa Reilulla
tilalla ja vapailla markkinoilla. Kumpainenkin toteaa, ettei kyse ole
niinkään palkasta: miehet ansaitsevat seitsemänkymmentä dollaria
viikossa, palkka riippuu työnantajasta, eli tuottajasta. Reilun
kaupan ulkopuolella palkka asettuu viisi, kymmenen dollaria alemmas,
mutta on myös tiloja, joilla työntekijä saattaa ansaita
yhdeksänkymmentäkin dollaria viikossa. Pikemminkin kyse on muista
eduista: sosiaalisista projekteista, työhön liittyvistä
koulutuksista, tulevaisuuden turvasta.

 

Sosiaalisilla projekteilla miehet
tarkoittavat mm. työntekijöiden ruoka- ja koulutarvikepaketteja.
Kukin työntekijä saa kuukausittain kahdenkymmenen dollarin
arvoisen, peruselintarvikkeita kuten riisiä, öljyä ja papuja
sisältävän ruokakorin. Samoin työntekijöiden, aivan kuten
tuottajienkin jokainen kouluikäinen lapsi saa kouluvuoden alussa
koulurepun sekä lahjakortin kirjakauppaan koulutarvikkeiden ostoa
varten. Työntekijät pääsevät osallistumaan mm.
ensiapukoulutuksiin, ja heidät on vakuutettu; osuuskunta vaatii
kutakin tuottajaa maksamaan työntekijöidensä sosiaaliturvamaksut.
Sairaustapauksissa Roberto ja Segundo saavat ilmaisen hoidon ja
lääkityksen osuuskunnan terveyskeskuksessa, onnettomuuden sattuessa
heitä autetaan ilman korvausta missä tahansa julkisessa lääkärissä.
Kolme vuotta työskenneltyään heillä on mahdollisuus nostaa
mikrolainoja osuuskunnalta. Mitä enemmän työvuosia osuuskunnassa
on kertynyt, sitä enemmän lainaa voi hakea.

Lainamahdollisuudet ja eläkeiästä
(65 vuotta) puhuminen tuo mieleeni vielä yhden kysymyksen. Mistä
banaanityöntekijä haaveilee? Miehet näyttävät taas vähän
hämmentyneiltä. Mitä tuohon nyt sitten sanoisi… Olisi hienoa
olla yrittäjä. Yrittäjä? Millä alalla? Roberto tahtoisi ehkä
oman sekatavarapuodin, Segundo haaveilee lihakaupasta.